Sisällön tarjoaa Blogger.

Featured Slider

Karpalo-kinuskijuustokakku


Karpalo-kinuskijuustokakku

Meillä juhlittiin viikonloppuna meidän kolme vuotiasta taaperoa. Mikä tarkoitti, että oli jälleen kerran aika leipoa sekä suunnitella suussa sulava juhlamenu erittäin tärkeään päivään. Tällä kertaa meidän tarjottavat eivät tainneet mennä ihan putkeen. Väsymys, Silmun korvatulehdus sekä talon remontointi suunnitelmat näkyivät tarjottavien valmistuksessa, esille panossa sekä lopullisessa tuloksessa. Gluteenittomat ja maidottamat pasteijat eivät ulkomuodollaan houkutelleet maistamaan ja wienerit hieman paloivat. Mutta onneksi kuitenkin muutama yllättäjä tuli ja makuhan se on kaikista tärkein.

Olen joskus täällä bloginkin puolella maininnut, että meillä on toisinaan kokeellinen keittiö ja parhaimpia koekaniineja minun resepteihin ovat vieraat. Rehellistä palautetta on aina mukava saada, jota aina meidän vierailta pyydän.  Ässän synttäreille valmistui ensimmäinen kokeiluversio karpalo-kinuskiuustokakusta. Vieraat arvioivat oliko kakku hitti vai huti. Vieraista 4/15 mielestä kakku oli huti, mutta 11/15 piti kakkua ehdottomasti hittinä. Osan mielestä kakku oli liian makea, toisen mielestä taas liian suolainen. Tämän kakun salaisuus onkin, että se on makea ja yhtäaikaa suolainen, lisäksi kakusta löytyy karpalon ihana kirpeys. Minä sanon, että kakun olevan ehdottomasti hitti, ainakin minun makuun, joten annan lukioiden antaa lopullisen arvoin. Tässä meidän kakun resepti.

Karpalo-kinuskijuustokakku

Karpalo-kinuskijuustokakku

KARPALO-KINUSKIJUUSTOKAKKU

POHJA:

150g pipareita
50g voita

KINUSKITÄYTE:

400g kinuskituorejuustoa
2dl kuohukermaa
3 liivatelehteä
3rkl vettä

KARPALOTÄTE:

200g pakastekarpaloita
0,5dl-1dlvettä
2rkl sokera
400g maustamatonta tuorejuustoa
2dl kermaa
4liivatelehteä
3rklvettä

SALTED CARAMEL:

2dl fariinisokeria
4dl kermaa
25g voita

Aloita keittämällä jäiset karpalot vedessä ja sokerissa kiehuvan kuumaksi. Kun karpalot ovat päästäneet mehut liemeen ja rakenne hajonnut, soseuta kunnolla esim. sauvasekoittimella taikka puserra siivilän läpi. Anna jäähtyä hyvin. 

Ota täytteiden tuorejuustot huoneenlämpöön. Laita liivatteet runsaaseen veteen likoamaan.

Pingota leivinpaperi halkaisijaltaan 24cm irtopohjanvuoan pohjalle. Murskaa piparit joko tehosekoittimessa taikka esim. kaulimen avulla pussin sisällä. Sulata voi ja sekoita se piparien joukkoon. Painele pipari-voiseos irtopohjavuoan pohjalle tasaisesti. 

Valmista kinuskitäyte. Vatkaa kummankin täytteen kerma vaahdoksi ja jaa vaahto puoliksi. Notkista kinuskituorejuusto ja sekoita tasaisesti puolikkaan kermavaahdon joukkoon, älä vatkaa. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Purista kolmesta liivatelehdestä vedet pois ja liuota kiehuvan veden joukkoon. Kaada liivateseos ohuena nauhana kermavaahtoa-juustoseokseen koko ajan sekoittaen. Levitä lopuksi piparipohjan päälle tasaisesti ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Valmista seuraavaksi karpalotäyte. Notkista juusto ja sekoita karpalosurvos juuston sekaan tasaisesti. Nostele loppu kermavaahto karpalo-juustoseokseen. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Purista neljästä liivatelehdestä vedet pois ja liuota kiehuvan veden joukkoon. Kaada liivateseos ohuena nauhana kermavaahtoa-karpalo-juustoseokseen koko ajan sekoittaen. Levitä kinuskitäytteen päälle tasaisesti ja laita kakku takaisin jääkaappiin jähmettymään. Anna kakun hyytyä ainakin 4-5h, mieluummin seuraavaan päivään. 

Kun kakku on täysin hyytynyt, valmista salted caramel kuorrute. Laita teflon pinnoitteeseen kattilaan voi, sokeri ja kerma. Kuumenna kiehumispisteeseen koko ajan hiljalleen sekoittaen. Anna hiljakseen kiehua ja samalla sekottaen niin kauan kunnes kinuski on valmista. Voit varmistaa onko kinuski valmista tiputtamalla pisaran kinuskia kylmään veteen. Jos pisara pitää muotonsa on kinuski valmista, jos hajoaa veteen, jatka kypsentämistä. Kun kinuski on valmis, anna sen hetken aikaa jäähtyä ennen kuin kaadat kakun päälle. Kaada vielä notkea kinuski kakun päälle ja levitä tasaisesti (vaihtoehtoisesti voit tässä kohtaa irrottaa irtopohjan reunuksen, jotta kinuski valuu myös reunoille). Jäähdytä vielä kakku. Juuri ennen tarjoilua ripottele sormisuolaa kakun reunoille, jotta kakku saa hieman suolaisuutta.


Karpalo-kinuskijuustokakku

Kiitospäivää vietetään (Yhdysvalloissa) perinteisesti marraskuun 4. torstaina, joka on tänä vuonna 23.11.2017. Karpalo on yksi herkuista, joka perinteisesti kuuluu kiitospäivän ruokiin. Tämä ihana Karpalo-juustokakku valmistuu hyvin kiitospäivän juhlapöytään. Kakku sopii mainiosti myös pikkujouluihin, joulupöytään taikka vaan herkkuhetkiin kuuman juoman kanssa. 




Vammainen työmarkkinoilla

Vammainen ja työmarkkinat


Yhteiskunnassa puhutaan paljon kauniita lauseita siitä, kuinka kaikki ovat tasa-arvoisia. Jopa katujen liikennemerkit muutetaan, jotta voimme tuntea itsemme tasa-arvoisiksi ja yhdenvertaisiksi. Pyrimme kovasti menemään siihen suuntaa, että eroja ei ole ja olemme kaikki samalla lähtöviivalla ikään, rotuun, sukupuoleen ja uskontoon katsomatta. Mutta sitten on tämä vammaisten ryhmä, jonka yhdenvertaiseksi saattaminen on erittäin lapsen kengissä. Paljon kampanjoidaan vammaisten oikeuksista ja etuuksista, mutta onko niitä oikeasti? Vai onko kaikki vaan sanahelinää?

Vammaisilla pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet kaikkiin samoihin asioihin kuin ns. terveillä. Työmarkkinat ja vammaisuus on kuitenkin erittäin haastava yhdistelmä. Työmarkkinoilla painotetaan nopeutta, tehokkuutta eikä töistä poissaoloja katsota hyvällä. Työntekijän pitäisi pystyä antamaan itsestään koko ajan 110% tai mielellään vielä vähän enemmänkin. Vammaiselle tämä saattaa olla melkein mahdotonta, vamma aiheuttaa aina jonkin verran haittaa elämään, joten kyllä se näkyy jotenkin myös työelämässä. Tätä aihetta hyssytellään ja puhutaan kovasti kuinka vammaisuus ei ole este työmarkkinoilla. Joopa joo... Omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei se ihan niin mene. Pohditaanpa tätä ihan esimerkkien kautta.

TYÖNHAKU JA VAMMAISUUS


Avoimeen työpaikkaan hakee 15 ihmistä. Heistä kolme kutsutaan työhaastatteluun, koska heidän työhakemus erottui joukosta sekä heidän koulutus vastasi työnvaatimusta. Lisäksi hakijoilla oli sopivasti työkokemusta alalla. Kaksi hakijoista on täysin terveitä, yhdellä hakijoista on krooninen sairaus, joka saattaa aiheuttaa työstä poissaoloja sekä tulevaisuudessa vaatia työn mukautusta. Mitä luulette ketkä pääsee seuraavalle kierrokselle? Vaikka tällä vammaisella olisi kuinka hyvä ansioluettelo sekä haastattelussa vaikuttaisi juuri sopivalle ihmiselle työhön, niin ainakaan yksityinen työnantaja ei häntä palkkaa. Vammainen nähdään työmarkkinoilla usein kulueränä. Muutama pienyrittäjä on todennut, ettei hänellä ole varaa palkata kroonisesta sairasta. Varsinkaan sellaista, jonka sairaudesta voidaan olla varmoja, että tulee tuottamaan sairaspoissaoloja. 

Vammaisen ihmisen työhön pääsyä on helpotettu sillä, että työhaastattelu tilanteessa ei saa kysyä terveydentilasta ellei se suoranaisesta vaikuta työhön. Jos terveydentilasta haastattelussa kuitenkin kysytään, niin omista sairauksista ei ole velvollisuutta kertoa, elleivät ne tosiaan vaikuta suoraan haettavaan työhön. Jos sairaus näkyy selkeästi päällepäin, niin haastattelussa siitä saattaa olla ihan hyvä suoraan mainita, mutta pakollista se ei ole. Jotkut sairaudet tai vammat työnantajalle tulee kuitenkin kertoa, esimerkiksi värisokean on vaikea toimia tullissa tai parkinsonin tautia sairastava ei sovellu kirurgin ammattiin, joten työhaastattelutilanteessa nämä on jo hyvä mainita. Työterveyshuollon työhöntulotarkastuksessa työnhakijan tulee kertoa sairauksistaan, jossa lääkäri sitten toteaa onko työntekijä terveytensä puolesta soveltuva työhön vai ei. Näkymätöntä sairautta sairastava, kuten esim minä (Crohn, MS-tauti ja Schauermanin tauti) läpäiseekin työhaastattelut "jäämättä kiinni" sairauksistaan. Nämä sairaudet eivät yleisesti ottaen vaikuta mihinkään työhön, joten niistä ei ole pakko mainita mitään työhaastattelussa. Eikä  luultavasti kannatakaan, jos työn haluaa. Myöhemmin kuitenkin saattaa tulla tilanne, milloin sairaudesta on kerrottava työnantajalle.

Vammainen ja työmarkkinat

TYÖN MUKAUTTAMINEN


Jos vammainen on saanut työn, selvinnyt koeajan ja hänet on vakinaistettu alkaa olla asiat melko hyvin. Ainakin siihen asti kun tämä voi antaa itsestään työssä 110% prosenttia, mielellään enemmänkin. Jos sellainen päivä tulee vastaan, että huomataan etteivät työt enää hoidu samalla tavalla kuin ennen, pitää alkaa keskustelemaan työn mukauttamisesta. Tässä kohtaan käydään kolmikantaneuvottelu työntekijän, työterveyshuollon sekä esimiehen tai työnantajan kanssa. Neuvottelussa pohditaan miten vammainen työntekijä voisi selvitä jatkossa töistä niin ettei työ kuormita liikaa. Joskus tämä ei vaadi paljoa, esim työajan lyhentäminen, siirtyminen vuorotyöstä päivätyöhön tai muutaman tauon lisääminen työpäivään saattaa olla riittävä toimenpide. Yleisesti ottaen työnantajat ja esimiehet suhtautuvat tällaisiin mukautuksiin varsin suopeasti.

Tämä on kuitenkin myös kohta, jolloin saatetaan katsoa, että työntekijästä on tullut riippakivi. Aletaan pohtia miten vaivihkaa saadaan työntekijä savustettua ulos talosta. Työntekijälle aletaan siirtämään epämieluisia tehtäviä, eristetään työyhteisöstä esimerkiksi siirtämällä työpistettä tai muuttamalla työaikoja, kokouskutsuja saatetaan "unohtaa" lähettää tai ei kutsuta enää yhteisiin vapaa-ajan rientoihin. Työnantaja saattaa alkaa etsimään löytyisikö peruste millä työntekijä voidaan irtisanoa. Yksityisellä sektorilla irtisanomisperusteen löytyminen on hieman helpompaa kuin kunnan tai valtion toimiessa työnantajana, varsinkin jos ykstyinen työnantaja voi osoittaa ettei pysty tekemään tarvittavia kohtuullisia työn mukautuksia niin ettei yrityksen toiminta kärsi. Case closed. 


Niin, onko vammainen oikeasti yhdenvertainen? Ei, ei ole. Vammainen usein joutuu vaatimaan itselleen etuuksia ja mukautuksia, jolloin hän on lähtökohtaisesti jo heikommassa asemassa terveeseen nähden. Vammainen joutuu selvittämään ja anomaan, jotta hänen oikeutensa toteutuu. Terve ihminen harvemmin tähän joutuu. Toki on työnantajia joihin mikään näistä kohdista päde. ONNEKSI! Sillä ilman niitä työnantajia vammaisten työurat varmasti jäisi lyhyeksi.

Itse en pidä lainkaan sanasta vammainen. Pelkässä sanassa on aivan kamala kaiku, joka alentaa ihmisen kakkosluokan kansalaiseksi. Tiedän et minut luokitellaan yhteiskunnassa vammaiseksi, mutta itse en käytä ko. termiä itsestäni. Kyllä olen monisairas ja ei, en parane koskaan näistä sairauksista, mutta vammainen en suostu olemaan. Silti minusta tuntuu pahalla, että työmarkkinoilla minut kuitenkin sellaisena nähdään. Kyllä, minun sairaus aiheuttaa haittaa elämässä ja minun on pyydettävä työhöni mukautuksia sairauksieni perusteella. Mutta sairauksistani huolimatta kykenen suoriutumaan omasta työstäni, tarvitsen vain hieman enemmän palautumisaikaa työstäni. 




Hyvä äiti synnyttää alateitse - ja muita ajatuksia äitiydestä

Vastasyntyneen kuvaus / Elli Keski-Loppi
Valokuva: Elli Keski-Loppi

Bongasin tänään Pandamaman aloittaman haasteen äitiydestä. Haaste pohjautuu uusimmassa Kaksplussassa olleen Essi Hellénin haastatteluun. Lehden haastattelu oli toteutettu väitteiden muodossa, johon Essi oli vastannut omalta osaltaan pitääkö väitteet paikkansa. Nyt Pandamama haastoi äiti-bloggaajat vastaamaan samoihin väitteisiin. Vaikka haaste oli tarkoitettu Kaksplussan verkostobloggaajille, niin päätinpä kuitenkin ottaa itsekin osaa tähän haasteeseen. HUOM! Seuraavat väitteet ovat kopioitu suoraan Kaksplussan haastattelusta, eivätkä ole minun taikka Pandamaman luomia väitteitä.

Hyvä äiti synnyttää alateitse. 

TARUA! Ei se synnytystapa tee sinusta edes äitiä. Se on vain tapa saattaa vauva maailmaan. Mielestäni sillä ei ole mitään tekoa millainen äiti sinä olet, miten sinä olet lapsesi saanut. Olet sitten synnyttänyt alateitse, sektiolla taikka saanut lapsesi adoption kautta, ei kerro sitä oletko hyvä vai huono äiti tai jotain siltä väliltä. Toki on tutkimuksia jotka osoittavat, että alateitse synnyttäneet äidit luovat NOPEAMMIN ja HELPOMMIN kiintymyssuhteen lapseensa. Sektiolla synnyttäneillä saattaa mennä hieman kauemmin ennen kuin tunnistavat lapsensa omakseen. Lopputuleman kanssa tälläkään ei ole merkitystä. Itse kummatkin synnytystavat kokoneena, totean ettei sillä ollut mitään muuta merkitystä omalla kohdalla kuin toipumisen kesto. Ihmettelen kyllä, miksi jotkut äidit haluavat mieluummin sektion, jos ei ole vauvan tai äidin terveydentilaan perustavaa syytä. Mutta tämäkin on jokaisen oma valinta, eikä se tee sinusta huonoa äitiä.

Hyvä äiti imettää vähintään vuoden. 

TARUA! Vaikka itse kannatan imetystä ja koen sen olevan lapselle paras vaihtoehto, niin eipä se imetyskään hyvää äitiä tee. Eli imettäjien on ihan turha kiillotella sitä kruunuaan. Fakta on, että imetys on haastavaa ja sen onnistuminen on melkoinen työ. Toiset äidit siihen pystyy ja toiset eivät. Se riippuu todella monesta tekijästä. Onko rakenteelliset asiat kunnossa? Entä omat voimavarat? Ympäristön tuki? Onko lähipiiri imetysmyönteinen? Kaikkien näiden palasten pitää loksahtaa kohdalleen, että imetys on edes mahdollista. Itsellä on kaksi osittain imetettyä ja yksi täysimetetty lapsi, eikä nämä seikat ole vaikuttaneet minun äitiyteen lainkaan. 

Kun lapsi syntyy, hän tulee osaksi meidän elämäämme. Meidän elämämme ei muutu. 

TARUA! Kyllä lapsi tulee osaksi parin elämää, mutta se elämä muuttuu aivan täysin! Toki riippuu monesko lapsi on kyseessä. Ensimmäinen ja toinen lapsi muuttaa elämää eniten. Kolmas lapsi tekee vain haastavaksi tavallisella autolla liikkumisen. Meillä esikoisen syntymä muutti meidän ihanan ja villin nuoruuden kyllä tosiaan täysin. Yhdessä yössä meistä kasvoi vastuullisia ja harkitsevia vanhempia, tai ainakin yritettiin olla sellaisia... Meidän epäsäännöllinen elämä löysi todella nopeasti rytmin ja arki muuttui rutiineiksi. 15 vuotta myöhemmin ollaan samassa tilanteessa. Lapsen syntymän jälkeen ei meidän elämä enää palannut takaisin rentoon ja epäsäännölliseen elämään.

Kunnon äiti tuntee syyllisyyttä, jos ei ole vauvansa kanssa.

TOTTA ja TARUA! En nyt sanoisi, että kunnon äiti tuntee syyllisyyttä siitä ettei vietä joka hetkeä vauvansa kanssa, mutta luulen tämän syyllisyyden olevan äitiyteen sisäänrakennettua. Itse tunnen syyllisyyttä jo pelkästään siitä, jos piipahdan lähikauppaan ilman vauvaa. Vaikka eihän näin pitäisi olla. Kyllä jokainen äiti on ansainnut pienet lepohetket päiväänsä.

Vanhemmuus ja sen askareet on mahdollista jakaa 50-50. 

TOTTA ja TARUA! Jos molemmat vanhemmat ovat töissä ja kumpikin tekevät täyttä työviikkoa, niin vanhemmuus ja askareet tulisi pyrkiä jakamaan 50-50. Mutta meneekö se käytännössä niin, se on toinen juttu. Meillä on pääsääntöisesti onneksi onnistuttu jakamaan vastuut. Ja jako on mennyt aika hyvin puoliksi. Mutta tuleeko vanhemmuus ja askareet jakaa 50-50 jos toinen vanhemmista on kotona lapsen / lasten kanssa? Mielestäni ei. Sen kotona olevan vanhemman työ on se lastenhoito. Kun toinen vanhempi tulee kotiin ei se tarkoita sitä, että töistä tulleen tulee ottaa itselleen täyskomento, koska ei ole vielä tehnyt omaa puolikasta ja kotona ollut vanhempi pääsisi vapaalle. Tässä mielestäni lasketaan enemmin niin, että kumpikin vanhemmista saa yhtä paljon myös omaa aikaa.

Vastasyntyneen kuvaus / Elli Keski-Loppi
Valokuva: Elli Keski-Loppi

Hyvä äiti on kotona vähintään vuoden, mielellään kolme. 

TOTTA ja TARUA! Lapsen kannalta mielestäni on parempi mitä pidempää saa olla kotona. Mielestäni alle kolmivuotias ei juurikaan kavereita tai päiväkodin tuomia virikkeitä kaipaa, vaikka eräs ruotsalaistutkimus tästä onkin erimieltä. Mutta jos äiti ei pysty taloudellisen tilanteen tai oma mieli kaipaa jo töihin, niin silloin päivähoito on erittäin paikallaan. Kun äiti ja muu perhe voi hyvin, voi lapsikin. Jokainen perhe määrittelee itse sen, milloin on hyvä hetki laittaa lapsi hoitoon.

Äidillä on isää tärkeämpi rooli lapsen tunne-elämän tukemisessa. 

TARUA! En usko, että toisella on toista tärkeämpi rooli. Kaikkihan perustuu siihen millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan ja ottaako toinen toista isomman roolin. Mutta siltikin kummankin käytös ja suhtautuminen lapseen vaikuttaa lapsen tunne-elämän kehitykseen. Toki usein äidin rooli tässä korostuu, varsinkin jos täysimetys toteutuu ja äiti on se, joka pääsääntöisesti lasta hoitaa. Lapsen tunne-elämän pohjahan rakentuu sieltä kuuluisasta äidinmaidosta... vitsi vitsi... vauva-ajan läheisyys, turva ja hellyys on se perusta.

Nainen voi saada kaiken: kunnianhimoisen uran, tasapainoisen perhe-elämän ja mielekästä omaa aikaa. 


TARUA! En usko, että tätä kaikkea voi saada. Tai sitten jollakin on enemmän tunteja vuorokaudessa kuin muilla. Tai käsitys kunnianhimoisesta, tasapainoisesta ja mielekkäästä ovat eri. Jostain vain on tingittävä. Tai sitten se on se isä, joka tinkii, jotta äiti voi saavuttaa kaiken. Kari Arhisen kanssa olen samoilla linjoilla, että menestyminen urallaan vaatii usein paljon työtunteja, omistautumista työlleen ja se on sitten pois sieltä perheeltä tai omasta ajasta. Nämä kaikki on valintoja. Toki sitten kun lapset ovat jo isoja ja muuttaneet kotoa, on aikaa luoda uraa enemmänkin ja viettää sitä kuuluisaa omaa aikaa. Mutta ruuhkavuosien keskellä sanoisin tämän olevan mahdotonta.

Vauva tuhoaa parisuhteen ja etenkin seksielämän. 


TARUA! Ei vauva mitään tuhoa, toki muuttaa, mutta ei tuhoa. Elämässä kaikella on aikansa ja paikkansa. Omasta puolesta voin sanoa, että meidän parisuhde on ainakin muovautunut huomattavasti tiiviimmäksi rintamaksi lasten myötä. No, seksielämä saattaa olla hieman hiljaisempaa vauvavuonna, varsinkin jos on niitä isompia lapsia. Mutta jos senkin eteen on valmis tekemään töitä, niin ei se seksielämäkään kovaa iskua ota. Ja tämä kaikki on vain väliaikaista.

Hyvä äiti jaksaa leikkiä nukeilla. 

TOTTA! Sillä olettamuksella, että tämä on vertaiskuvannollista ja nukeilla tarkoitetaan kaikkia niitä leluja, joilla lapsi haluaa leikkiä. Mielestäni hyvä äiti jaksaa leikkiä lapsen kanssa ja ottaa osaa lapsen kiinnostuksen kohteisiin. Jos totta puhutaan minusta lasten kanssa leikkiminen on arjessa just sitä parasta antia. 

Äitiys tekee tytöstä naisen. 

TARUA! Lapsen saaminen tekee yleensä äidin, oli sitten kyseessä tyttö tai nainen, mutta naiseksi tuleminen ei siihen prosessiin liity sitten millään tavalla. Ikävää toki, jos lapsi saa lapsia, jo ihan sillä perusteella, että silloin jää se nuoruus elämättä. Mutta sekään ei tee tytöstä naista. Milloin tytöstä tulee nainen niin siihenkään ei ole sitä yhtä oikeaa vastausta. Siihen vaaditaan mielestäni fysiologiset, sosiaaliset ja psykologiset edellytykset. Ei voida sanoa, että 18 vuotiaana tytöistä tulee naisia ja pojista miehiä, silloin tullaan vain täysi-ikäiseksi, eikä silläkään ole mitään tekemistä naiseuden kanssa. 


Perhekuvaus / Elli Keski-Loppi
Valokuva: Elli Keski-Loppi

Kaksi lasta on täydellinen perhekoko. 


TARUA! Jokainen määrittelee mikä on omalle kohdalle se täydellinen perhekoko. Toisille se on kahdeksan lasta ja toisille se on pyöreä nolla. Suomalainen ihanne taitaa olla se kaksi lasta (tyttö ja poika), kultainennoutaja, omakotitalo ja farmari volvo. Meillä on nyt kolme lasta ja vielä perheeseen mahtuisi vaikka viisi lisää, mutta tässä taitaa tulla jo talous sekä biologia vastaan. Eli jokainen määrittäköön sen oman täydellisen perhekoon.

Millaisia ajatuksia sinussa herättää yllä olevat väitteet?




Onnea isä! - se mitä jäi sanomatta



Elämä on siinä mielessä aika mielenkiintoinen, ettet koskaan voi tietää mitä tapahtuu. Elämää voidaan jonkin verran ennakoida, suunnitella ja laskea todennäköisyyksiä, mutta koskaan et voi olla varma mitä huominen tuo tullessaan. Tämä on osaltaan erittäin lohdullista, mutta toisaalta yllätykset saattavat aiheuttaa elämässä melkein kohtuutonta tuskaa ja surua.

Kolme vuotta ja kuukausi sitten oli tähän astisen elämäni surullisin päivä. Silloin soi aamuyöstä soi puhelin ja rauhallinen miesääni kertoi pahimman pelkoni:

Isäsi on nukkunut noin 15 minuuttia sitten pois, osanottoni!

Muistan, kuinka keuhkoni tyhjeni ja kaikki ajatukset katosivat päästäni. Pääni oli aivan tyhjä. En kuullut mitään, en nähnyt mitään, en tuntenut mitään. Seuraavat kaksi viikkoa toimin kuin robotti. En antanut itseni pysähtyä, enkä tuntea. En pystynyt iloitsemaan edes Ässän potkuista mahassani. Olin turta. Kuljin sumussa hautajaisiin saakka. Hautajaisiin, jotka ainoa lapsena järjestelin isäni äidin, minun rakas mummoni, apuna. 

Edelleenkään minulla ei ole juurikaan muistikuvia tuosta pari viikkoisesta. Ensimmäiset muistot alkavat hautajaisista. Muistan kuinka arkku näytti niin lopulliselle. Oli pimeää ja kylmää. Muistan kuinka äänet kaikuivat kappelissa. Muistan kuinka romahdin, kun olisi pitänyt nousta lukemaan muistoruno ja laskemaan kukat. En enää pystynyt. Tajuntaani iski, että rakas isäni on oikeasti poissa. En enää koskaan tule häntä näkemään. Hän ei enää koskaan soita minulle keskellä yötä vain jutellakseen ja kyselemään tyhmiä. En pääse enää koskaan kertomaan kuinka paljon rakastan häntä.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalle ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun 
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä. ( Eino Leino)

Nyt on kolmas isänpäivä ilman isää. Vieläkään en ole isäni haudalle päässyt. En vain pysty menemään sinne. Sattuu aivan liikaa. Mutta nyt on ensimmäinen kerta, kun tunnen kuinka minun pitää saada puhua isälle. Jos voisin tänään soittaa isälle ja hän kuulisi minua, sanoisin:

Isä, kiitos siitä, että olit isäni. Ilman sinua en olisi en olisi tässä. Sinä aina uskoit minuun, kun tuntui ettei elämä kanna. Sinä valoit toivoa, rohkaisit ja pakotit jaksamaan. Sinä kuuntelit aina minun typerimmätkin huoleni ja olit aina valmis puolustamaan, vaikka olisin ollut väärässäkin. Sinä et koskaan poistunut rinnaltani vaikka töpeksin miten pahasti. Annoit aina kaiken anteeksi ja käskit nostaa nenän pystyyn ja suoristaa selkäni. Kiitos siitä. Ilman sinun tukea, minusta ei koskaan olisi tullut näin vahva.

Rakas isä, kunpa sinä voisit nähdä minun pojat, sinun lapsen lapsesi. Voi kuinka he muistuttavat sinua. Mummilla, sinun äidillä, nousee aina kyyneleet silmiin, kun hän näkee Ässän. Hän on kuin ilmetty sinä pienenä. Samalla tavalla mennä touhottaa ja sydän täynnä kultaa. Sinulta hän sai nimensä. Entä sitten Silmu? Hänet on aivan samasta puusta veistetty. Hän on oikea sisupussi, niin kuin sinäkin. Hänet nimettiin sinun (ja myös minun) suosikki suurmiesten mukaan. Sinä olisit heistä ylpeä. Olisit opettanut heidät föraa bilikalla, metskaa fisuja sekä holaa giltsei kartsalla. 

Nyt sinun poismenosta on kolme vuotta. Edelleen olen vihainen siitä, että lähdit aivan liian varhain ja jätit minut yksin. Edelleen minun on vaikea muistella sinua, sillä jos päästän sinut päähäni, tunnen hukkuvani. Olen yrittänyt naamioida ikäväni vihaksi. Toisinaan siinä onnistunkin. Mutta en minä sinua vihaa. Isä, haluan sanoa sinulle: rakastan sinua, nyt ja aina. Sinä olit paras isä, mitä tyttö voi koskaan toivoa. Kiitos! 

Hyvää isänpäivää kaikille iseille, tuleville isille 
ja isäksi haluaville! 



DIY ihanimmat isänpäiväkortit

Jalanjälkikortti


Isänpäivä lähestyy. Pohdittiin Ässän kanssa miten voisimme ilahduttaa isää sekä isoisiä. Tänä vuonna tuntui jotenkin extra haastavalle kehitellä kivaa sekä persoonallista isänpäivälahjaa tuolle ihanalle lasteni isälle. Tavallinen bokserit ja sukat eivät tuntuneet tällä kertaa sopivalle muistamiselle. Pyysin Ässältä ideoita mitä voisimme isälle hommata lahjaksi.

Moottoripyörä! Tai sitten iso moottoriauto! Eiku ostetaan juna, sellanen oikea juna!

Joo, kiitos kulta näistä aivan loistavista lahjaideoista, mutta äidillä ei ikävä kyllä ole mahdollisuutta tuollaisia lahjoja isälle ostaa. 

Suuntasimme lopulta ostoskeskukseen pohtimaan tätä meidän ongelmaa. Kiersimme useassa kaupassa, kunnes pääsimme yhteisymmärrykseen mikä on paras lahja isälle. Päädyimme ostamaan kirjan, salmiakkia ja tekemään itsekortin, johon Ässä halusi painaa jalanjäljet. Ässä oli niin innoissaan tästä lahjasta, että on jo moneen kertaan meinannut lipsauttaa sen. Täytyy nostaa hattua, miten hyvin tuo vajaa kolme vee osaa sulkea suunsa, kun näyttää merkkiä joka muistuttaa salaisuudesta. Tämän jälkeen hän lähteekin kihertäen omaan huoneeseen. Tämä on ihan parhautta! Oman ihanan lapsen into, tekee asioista aina kymmenen kertaa ihanampia ja jännittävämpiä.

Isänpäiväkortti tarvikkeet - perusvoide puuttuu kuvasta, koska Silmu oli onnistunut sen kähveltämään huomaamatta...

Jalanjälkikortti

Perusvoide
Mustaa kartonkia
Talkkia
Hiuslakkaa

Rasvaa lapsen jalkapohjat huolellisesti perusrasvalla. Paina kartonki lapsen jalkapohjia vasten. Isompi lapsi voi astua itse kartongin päälle. Kartonkia ei saa hieroa jalkaa vasten, muutoin tulee suttanen jälki. Varo ettei tule useampia painalluksia ja varmista, että koko jalkapohja on painautunut kartonkia vasten. Sirottele reilusti talkkia päälle ja puhalla ylimääräiset pois. Viimeistele kortti hiuslakalla, jolloin talkki kiinnittyy kortiin. 

Näitä kortteja oli ihana askarrella. Samalla syntyi Silmun muistojen laatikkoon 6kk muiston kohdalle jalan- ja kädenjäljet. 

Millaisia isänpäiväkortteja teillä valmistetaan?


Lagom - tavoitteena sopiva, tasapainoinen ja kohtuullinen elämä

Soma orginal -pipo


Täydellisen elämän tavoittelu on tätä päivää. Se tuntuu melkeinpä olevan trendi. Useasta paikasta voi lukea otsikon joka alkaa: "Näin tavoitat täydellisen....", joka jatkuu: "vartalon, aamun, ruokarytmin, kumppanuuden, työn..." Luulen, että jokainen haluaa kuvitteellisen täydellisen elämän ja yrittää pyrkiä sitä kohdin eri tavoin. Jokaisella on näkemys, mitä täydellinen elämä tarkoittaa ja mitä se vaatii. Niin on minullakin. 

Minulla on ollut tapana pyrkiä täydellisyyteen. Joskus jopa niin kovasti, että olen kuluttanut itseni loppuun. Olen oppinut kantapään kautta mitä tarkoittaa "poltat kynttilää kummastakin päästä loppuun" -sanonta. Olen aina halunnut olla täydellinen äiti (mitä se nyt ikinä sitten tarkoittaakaan), loistava vaimo, erinomainen työntekijä ja paras ystävä. Se, että olen halunnut olla tällainen yli-ihminen, olen myös halunnut, että kotini on suoraan sisustuslehdestä ja syömme aina terveellistä sekä ravitsevaa ruokaa. Päässäni loin kuvan siitä millaiseksi haluan elämäni ja aloin pyrkimään täysiä sitä kohdin, samalla kadottaen kyvyn nauttia hetkestä ja olla rento oma itseni. Huomaamatta muutuin hampaat irvessä päämääräänsä kohti pyrkiväksi pirttihirmuksi. 

Viimeisen kolmen vuoden aikana olen pohtinut useasti toimintatapojani. Minut on pakotettu tänä aikana toistuvasti hidastamaan tahtia ja se on antanut syyn pohtia elämää hieman tarkemmin. Minut on pakotettu pohtimaan mitä todella haluan elämältäni sekä mikä minulla on oikeasti tärkeää. Onko minulle tärkeää, että raskaan työpäivän jälkeen kuuraan talon tahrattomaksi, järjestän tavaroita sitä mukaan paikoilleen, kun lapset niitä levittelee, laitan lähi-luomuruokaa perheelle ja vielä järjestän aikaa kahvihetkeen ystävien kanssa sekä päivän päätteeksi heittäydyn täydelliseksi vaimoksi? Vai riittäisikö hieman vähempi? Riittäisikö sellainen, missä minulla olisi aikaa myös itselleni ja minulla olisi hetki aikaa vain nauttia kaikesta ihanasta mitä minun ympärillä on? 

Aivan yllättäen oivalsin, että olen ihan alunalkuja ymmärtänyt sanan täydellinen aivan väärin. Ei mihinkään ole kirjoitettu sellaista määrettä, että täydellinen tarkoittaa tahratonta kotia, lähi-luomuruokaa perheelleen kokkaavaa äiti-ihmistä, joka samaan aikaan tuoksuu pullalle ja on naiseuden perikuva sekä ylisuorittavaa ihmistä, joka on hoitaa velvoitteet mieluummin etuajassa kuin myöhässä. Minähän sen määritelmän olen itselleni luonut. Ja nyt minun on viimein aika korjata tämä oma virheellinen käsitys asiasta ja alkaa rakentaa uutta kuvaa täydellisyydestä.


Soma orginal - vanamo kide kaiku

Päämäärää kohti kulkiessaan ihminen joutuu usein muuttamaan suuntaa - Paolo Coelho


Soma orginal - vanamo kide kaiku

TÄYDELLISYYDEN UUSI SISÄLTÖ


Päämääränä minulla on edelleen se täydellinen elämä, mutta täydellisen elämän sisältö on muovautunut toisenlaiseksi. Täydellinen elämä tarkoittaa sopivaa, tasapainoista ja kohtuullista. Täydellisyys ei tarkoita  minulle enää sitä ääripäätä eli perfektionismia joka asiassa. Elämä on täydellistä, kun kaikkea on sopivasta ja yksilön tasapaino on saavutettu vapaa-ajan, työn, harrastusten, sosiaalisten suhteiden ja oma-ajan kanssa. 

Tässä onkin minulla työmaata itseni kanssa, kun yritän hieman relata ja ottaa iisimmin. Olenko muuttunut tapojeni orjaksi vai pystynkö muokkaamaan itseäni ja toimintatapojani? Minun kuitenkin tulee katsoa totuutta silmiin ja todeta, ettei se ole ihanaa ja täydellistä elämää, kun hampaat irvessä pyrin pitämään kodin siistinä ja silmä kovana tuijotan, jokaisen ruoka-aineen ravintosisällön. Tai pidän tiukasti kiinni tv-ajoista, kotitöistä, ruoka-ajoista yms. Taikka pohdin pääni puhki mitä kaikkea kehittävää tekemistä meidän taapero tai vauva vaatii, jotta heistä kasvaa täydellisiä ihmisiä. 

Elämä ei ole suorittamista ja pyrkimistä virheettömyyteen. Tarvitsin 35 vuotta, jotta viimein ymmärsin sen. Kuluvalla viikolla minulle valkeni, että en ole aikaisemmin pyrkinyt saavuttamaan täydellistä elämää vaan täydellistä hermoromahdusta ja burnouttia. Onneksi kuitenkin huomasin tämän ennen kuin on liian myöhäistä, sillä nyt voinkin Paolo Coelhon sanoin muuttaa suuntaa, jotta pääsen päämäärääni. Uusi suuntani onkin:

Lagom - tavoitteena sopiva, tasapainoinen ja kohtuullinen elämä

Minut tullaankin heti haastamaan tässä asiassa, sillä sisälläni asuva perfektionisti haluaa täydellisen joulun. Tämä on joka vuosi sisältänyt älyttömän määrän stressiä, satoja kirosanoja, viime hetken juoksemista ja pieniä riitoja. Eli ei todellakaan täydellinen joulu tunnelmaltaan... Ei ainakaan ennen aattoiltaa, jolloin viimein olen rauhoittunut ja istunut alas nauttimaan joulun tunnelmasta. Miten onnistun tässä relaamaan, niin ettei joulunodotus ole täynnä stressiä ja pieniä riitoja? Ehkä alan jo nyt marraskuussa valmistautumaan kuinka voin välttää joulun sudenkuopat.


Soma orginal - rukkaset

Loppuun haluan vinkata teille, että MäSäMutsin instagramissa tapahtuu kaikkea kivaa. Siellä myös pystyy seuraamaan mitä kaikkea kivaa meillä tapahtuu blogin ulkopuolella. Joten jos et vielä seuraa instagramissa, niin nyt kannattaa ihmeessä liittyä seuraajaksi.

Arvonta tulossa...

Ajattelin nyt etukäteen jo vinkata, että huomenna on tulossa arvonta täydellisiin SOMA orginal nahkarukkasiin MäSäMutsin instagram tilillä. Joten kannattaa huomenna olla kuulolla instagramin puolella.

Vielä tämä on aikaa osallistua Lakritsi ja salmiakki festavaalien VIP -lippujen arvontaan, joka myös löytyy instagramista.



Talvipäivän Chorizo-kanapata

Chorizo-kanapata

Pakko kai se on myöntää, että talvi sieltä on tulossa. Ulkona on jäätävän kylmä. Eihän siellä oikeasti ole kuin muutama aste pakkasta, mutta leudon tai jopa lämpöisen syksyn jälkeen pikku pakkanen tuntuu hyytävälle. Lisääntyvä pimeys tuo ankeutta tähän lumettomaan tai vähä lumiseen kylmyyteen. Masentaa. Väsyttää. Tekisi mieli alkaa leikkiä karhua ja hautautua peiton alle täksi pimeäksi vuoden ajaksi.

Koska energiatasot ovat viime päivinä olleet lähellä nollaa, on meillä menty ruuanlaiton ja kaiken muunkin suhteen minimillä. Tehdään pakolliset. Onneksi kuitenkin vähällä vaivalla saa ihan maistuvaa ja lämmittävää ruokaa. Tämä Chorizo-kanapata sopikin kuin nenä päähän kylmään ja pimeään iltaan. Alkuperäinen resepti löytyi Reseptitaivaasta.

Talvipäivän Chorizo-kanapata

300g chorizo-makkaraa
4kpl broilerin rintafilettä
2 punasipulia
4-6 valkosipulinkynttä
1 sitruunan mehu
1tlk valkoisia papuja (tai kikherneitä)
400g tomaattimurskaa
1nippu timjamia
1nippu persiljaa
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Asettele broilerinrinnat  uunivuokaan ja kaada päälle oliiviöljyä. Kuutioi chorizo-makkara sopivan kokoisiksi paloiksi erilliseen kulhoon. Kaada pavuista liemet pois ja laita makkaran joukkoon kulhoon. Kuori ja silppua punasipulit ja murskaa valkosipuli. Sekoita sipulit ja tomaattimurska kulhoon. Purista sitruunamehu sekaan. Mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla. Kaada seos rintapalojen päälle vuokaan ja lorauta vielä reippaasti oliiviöljyä päälle.
Paista chorizo-kanapataa n. 200 asteessa 35 – 45 minuuttia niin, että broileri ehtii kypsyä. Vahdi ettei pata pääse kuivumaan. Jos pata alkaa tummua/kuivua laita vuokaa folio päälle ja kypsennä loppuun. Kun pata on valmista se saa hetken vetäytyä folion alla, jotta kaikki maut pääsevät valloilleen. Koristele persiljalla. Tarjoile riisin ja patongin kanssa.
Chorizo-kanapata


Popcorn-toffee-juustokakku (gluteeniton)

Popcorn-toffee-juustokakku (gluteeniton)


Tiedättekö sen tunteen, kun tekee mieli jotain hyvää, mutta ei oikein tiedä mitä tekisi mieli? Silloin tekee usein mieli vähän makeaa ja vähän suolaista. Tai jotain siltä väliltä tai oikeastaan kumpaakin makua yhdessä. Minulla oli sellainen päivä eilen. Ja koska en oikein tiennyt mitä teki mieli, niin päätin kokeilla jotain uutta, erilaista ja jännittävää. Halusin jotain makeaa, joka on yhtäaikaa suolaista. Hetken pohdittuani päätin lähteä testaamaan jo kauan sitten löytämääni reseptiä popcorn-toffee juustokakusta, jossa yhdistyy toffeen makeus ja popcornien suolaisuus. Alkuperäisen reseptin lähdettä en enää muista, mutta tässä on minun versio tästä ihanasta herkusta.

Popcorn-toffee-juustokakku (gluteeniton)


POPCORN-TOFFEE-JUUSTOKAKKU


150 gluteenittomia kaurakeksejä
n. 50-75g sulatettua voita

4 dl vispikermaa
1 pussi Omar-karkkeja
400g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
 4 liivatelehteä

n. 3/4dl popcorneja
4-5rkl rypsiöljyä
suolaa

Voitele irtopohjavuoan reunat ja vuoraa pohja leivinpaperilla. Murskaa kaurakeksit ja sekoita ne sulatetun voin kanssa. Painele massa vuoan pohjalle. Laita pohja jääkaappiin vetäytymään ja valmista täyte.

Laita liivatelehdet veteen likoamaan. Laita kattilaan n. 1dl  kermaa ja Omarit. Kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen kunnes seoksesta tulee tasaista ja juoksevaa. Älä keitä. Anna jäähtyä.

Vatkaa loppu kerma vaahdoksi. Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon sokerit. Yhdistä kerma ja juustoseos ja valuta joukkoon puolet jäähtyneestä kermatoffeesta. Kuumenna n. 0,5 dl vettä kiehuvaksi ja sekoita joukkoon liivatteet. Kaada liivate ohuena nauhana kakkumassaan koko ajan sekoittaen, jotta liivate menee tasaisesti kakkumassaan. Kaada kakkumassa irtopohjavuokaan keksipohjan päälle ja tasoita pinta. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.

Kun kakku on hyytynyt, valmista maun mukaan popcorneja. Koristele kakku popcorneilla ja valuta loput toffeekastikkeesta popcornien päälle. (Jähmettyneen toffeekastikkeen saa nopeasti mikrossa juoksevaksi.)

Popcorn-toffee-juustokakku

Jos pidät suolaisen ja makean yhdistelmästä, niin tämä kakku on ihan ehdottomasti juuri sinulle. Tämä oli aivan täydellinen. Sopii loistavasti vaikka viikonlopun leffailtaan perinteisten karkkien tilalle. Kakku on hieman petollinen, sillä tätä voi syödä toisen ja kolmannenkin palan, sillä tämä ei ole makea. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä. Huomioi kuitenkin, että popparit eivät kestä jääkaapissa säilytystä.

IHANAA VIIKONLOPPUA!


Maistiaisia, kiitos! - 6kk täysimetystoive saavutettu

Kuuden kuukauden täysimetys

Eilen meidän toive täyttyi. Kuusi kuukautta täysimetystäEn voi edelleenkään uskoa, että pystyimme siihen. Usko meinasi loppua useaan otteeseen niin itseltä, läheisiltä kuin terveydenhuollon ammattilaisilta. Se, että me onnistuimme saavuttamaan kuuden kuukauden täysimetyksen, on suurin kiitos asiasta imetyksen tuki -facebook ryhmälle. Tämän ryhmän tuen, neuvojen ja tsemppauksen ansiosta saisin uskoa itseeni pahimpana aikoina ja jaksoin sitkeästi yrittää. Kiitos, että olitte olemassa.

Olin luvannut, kun kuusi kuukautta tulee täyteen, saa Silmu maistaa ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa, joko soseen taikka sormiruokailun merkeissä. Ja tänään tuo suuri päivä koitti. Tämä päivä on ollut täynnä suuria tunteita. Iloa, surua, onnea ja hämmennystä. Ennen kaikkea päivä on ollut täynnä haikeutta. Tässä kohtaa alamme tekemään ensimmäistä kertaa eroa. Syömiseen ei tarvita enää pelkästään äitiä, mikä vapauttaa äidin lähtemään ulos aivan yksin. Onko tämä uhka vai mahdollisuus? Ainakin tällä hetkellä koko ajatuskin tuntuu kammottavalle.

Camala store - milestone kortit

Meillä oli tarkoitus aloittaa kiinteiden syönti sormiruokailun merkeissä. Aina asiat eivät mene niin kuin on suunnitellut. Niin kuin ei nytkään. Syksyn aikana elämässämme on ollut niin paljon tapahtumaa, että en yksinkertaisesti jaksanut perehtyä asiaan sen vaatimalla tavalla, jotta olisimme voineet alkaa sormiruokailee. Lisähaasteen sormiruokailuun olisi tuonut se, ettei Silmu ole vielä oppinut istumaan, joten syöttötuolissa istuttaminen ei ole mahdollista. 

Camala store - virstanpylväät

Ensimmäiset maistiaiset


Tänään, Silmun 6kk syntymäpäivänä, meillä kuitenkin maistettiin ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa. Aivan niin kuin isoveli ja isosisko, myös Silmu aloitti ruokailun äidin tekemällä bataattisoseella. Virallisena ruokailun valvojana toimi meidän iki-ihanan saksanpaimenkoira, Sissi.

Silmun ensimmäinen ateria maistui ihmeen hyvin. Paremmin kuin isommille sisaruksille aikanaan. Silmu oli kuin vanha tekijä tässä ruokailuhommassa. Suu aukesi kuin linnun pojalla ja innoissaan makusteli sosetta suussaan. Kertaakaan ei yrittänyt työntää ruokaa suustaan ulos, vaan hamusi lisää.  Vatsaan asti päätyi useampi lusikallinen ruokaa. Taisimme aloittaa ruokailun Silmun kanssa juuri oikeaan aikaan, sillä hän oli ilmiselvästi täysin valmis tähän hommaan.

Tänään on ollut suuri päivä. Täysimetys päättyi ja kiinteää ruokaa maistettiin ensimmäisen kerran. Tästä se nyt lähtee, uusiin makuihin tutustuminen ja sitä kautta maailman avartaminen. Imetys tulee jatkumaan koko ajan rinnalla, onhan äidinmaito vauvan pääasiallinen ravinto koko ensimmäisen ikävuoden. Vielä en ole päättänyt koska imetys tulee loppumaan, sen aika tulee näyttämään.

Onnea Silmu-rakas!


Kun pilvilinnat romahtaa...

Kuva: pixabay kuvapankki

Olen jo todella nuoresta asti sisäistänyt sanonnan "pessimisti ei pety" tai "vahinko ei tule kello kaulassa". Olen oppinut varautumaan pahimpaan, enkä ole luottanut hyvään onneen. Olen oppinut ettei mihinkään tai kehenkään voi luottaa, paitsi itseensä. Olen saanut maistaa ihmisten petollisuuden, kun olen sinisilmäisesti luottanut. Toisinaan olen liian suurin toivein astellut eteenpäin ja sitten eteen on tullut jokin onnettomuus. Yksi hyvä asia on saattanut johtaa useaan pahaan. Näiden seikkojen vuoksi olen oppinut olemaan varuillani sekä rakentanut mahdollisimman suuren suojamuurin sydämeni ympärille etten vain satuta sydäntäni. 

Joskus harvoin olen laskenut sydämeni suojamuuria ja olen päättänyt suhtautua asioihin optimistisesti sekä luottaa ihmisiin. Joskus se on kannattanut ja siitä on tullut jotain suurta. Mutta aivan liian usein on käynyt niin, että olen innoissani ja suurin toivein astellut kohti tuntematonta... ja sitten kaikki romahtaa... Löydän itseni lyötynä, petettynä ja rikottuna. 

"Ihmiselle ei anneta suurempaa taakkaa kuin hän jaksaa kantaa"


Tänään on taas se hetki elämässä, kun tuntuu minun taakka liiankin raskaalle. Tänään on hetki jolloin elämä tuntuu aivan liian vaikealle. Tuntuu, että olen umpikujassa, josta en millään löydä ulospääsyä. Syvällä sisimmässäni tiedän, että tästäkin tilanteesta taas selviän. Tämä ei edes ole paha. Tällä kertaa en joutunut maistamaan ihmisen petollisuutta. Tämän kaiken voi korjata rahalla. Ongelma vain onkin, että sitä rahaa ei ole.

Jos totta puhutaan, niin en minä siitä rahasta välitä. Se on tässä jutussa aivan sivuseikka. Ongelma on, että luotin, toivoin ja uskoin. Luulin, että nyt viimein minua onnistaa. Mutta taisin nuolaista ennen kuin tipahti. Tarina meni samalla kaavalla, kuin aina kun uskon onneeni: Löysin talon, joka tuntui heti kodille, kun astuin sisään. Mietin asiaa yön yli. Kävin katsomassa taloa uudelleen. Talo tuntui edelleen kodille. 

Tämän minä haluan! Tämä on koti!

Löytyi vanhalle talolle ostaja. Puhuttiin hinnasta, väännettiin ja käännettiin. Alettiin pääsemään  hinnasta sopuun, jolla juuri ja juuri saan haluamani kodin. Sovittiin päivä jolloin tehdään kauppoja. Ja tässä kohtaa kaikki menee perseelleen. Suomeen rantautuneet kaatosateet paljastivat pienen reiän katossa. Katto vuotaa. Sovitusta kauppahinnasta ei voida tulla vastaan. Rahaa ei ole korjata kattoa sekä ostaa uutta taloa. Joten tässä sitä ollaan, unelma pirstaleina vuotavan katon alla. 

Tällä hetkellä kaikki taas harmittaa ja suututtaa. Miksi elämän pitää olla aina näin vaikeaa? Joskus sitä haluaisi päästä hieman helpommalla. Tiedän, olen vahva. Olen selviytynyt paljon pahemmista tilanteista. Minut on petetty, minua on satutettu ja olen menettänyt terveyteni. Mielenterveyteni on horjunut useasti, mutta aina se on kantanut. Nyt vain yksi unelma romuttui ja se sattuu hetken. Uudet unelmat ja suunnitelmat alkavat kyteä, kun harmitus helpottaa.