Sisällön tarjoaa Blogger.

Toisen kerran ensimmäistä kertaa äidiksi

Muutama päivä sitten tuli keskustelua parin muun äidin kanssa, joilla lasten ikäero on suuri. Eli esikoinen on jo teini-iässä, kun perheeseen syntyy toinen vauva. Siinä tuli puhetta, miten tulee jo odotus aikana tunne, että tulee taas ensimmäistä kertaa äidiksi. Samalla puhuttiin siitä, että meitä kohdellaan niin kuin tietäisimme kaiken, niin neuvolassa kuin sitten synnärillä. Tottahan se tietysti on, että ei enää ole ensikertalainen... Mutta miten voidaan ajatella, että jos aikaa on yli 10 vuotta, että sitä enää muistaisi. Ja ottaen myös huomioon sen, että ajat ovat muuttuneet, on tullut uusia suosituksia ja vauvojen tarvikkeet ovat muuttuneet sekä tullut uusia tarvikkeita.

Omalla kohdalla huomasin raskausaikana, miten kaikki tuntuu uudelle ja ennen kokemattomalle. Ei minulla ollut mitään muistikuvaa kaikista raskausoireista, toki raskaudetkin ovat erilaisia... Aika on varmasti osin kullannut muistot, saattoihin näitä samoja oireita olla myös esikoisen kanssa. En muistanut lainkaan niitä kamalia liitoskipuja, ennakoivia supistuksia, ruokahaluttomuutta taikka epämukavaa oloa ihan missä asennossa tahansa. Ei minulla ollut muistikuvia synnytyksestä ja siihen valmistautumisesta, toki muistin sen kivun ja miten kauan toipuminen kesti repeämisistä, mutta en muuta. Ainoa asia, jonka muistin esikoisen raskaudesta ja synnytyksestä oli kamala synnytyskokemus.  

Kun ollaan ensisynnyttäjiä neuvola käyntejä on useammin ja neuvolassa kerrotaan kaikki mahdollinen. Neuvolakäynti saattoi kestää tunnin! Neuvolassa myös aloitetaan valmistamaan vauvan tuloon, kerrotaan mitä vauva tarvitsee ja mitä vauvan tarvikkeita kannattaa hommata. Mutta kun tullaan toista kertaa äidiksi, neuvolakäyntejä on harvemmin ja käynti kestää sen 15min, kun otetaan paino, verenpaine, hemoglobiini, kuunnellaan sydänäänet ja otetaan sf-mitta. Arvoja ei selvitetä, kun oletetaan että äiti tietää. Ei opasteta tavaroiden hankinnassa eikä myöskään varoitella mahdollisista raskausoireista. Sitten kun niitä itsekseen googlettaa kotona, niin tuleva äiti onkin ihan varma, lapsi kuolee kohtuun tai on saamassa ihan juuri keskenmenoa. Niin ja kaikki mitä teet raskausaikana aiheuttaa vauvalle synnynnäisen vamman, jos googleen on uskominen... Ja tietenkin tulevan äidin pitää ostaa ties mitä lastenhoitotarvikkeita, kun ilman niitä ei pärjää vauvan kanssa. Niin ja tietenkään synnytysvalmennukseen ei enää osallistuta, kun sinulla on jo omakohtaista kokemusta... Synnytysvalmennus on vain ja ainoastaan ensikertalaisille. Joo, mä olin silloin teini!!! Ja nyt olen yli kolmikymppinen. Eli kaikki on ihan erilaista, niin ajatukset, tunteet ja koko kokemus. Sitä paitsi, minulle on jäänyt synnytyspelko esikoisesta, kun kaikki meni silloin päin mäntyä. Eli kun minulla on synnytyspelko, niin se on automaattisesti sektio... Ei siitä ensimmäisestä kokemuksesta ainakaan keskustella.

Entäs kun se vauva on täällä. Vaikka olen vauvoja hoidellut esikoisenkin jälkeen ja tiedän miten vaippa vaihdetaan, vauva puetaan ja kuinka kylvetetään, niin joitakin asioita ei vaan muista. Imetys! Se on oikeasti vaikeaa. Vauvan pitää oppia oikea imuote, vauvan pitää olla oikeassa asennossa, nänni voi vääränlainen, maitoa voi tulla liian vähän taikka liikaa. On monia asioita, mitä vauvan ja äidin pitää oppia. Entäs se pelottava napa?!? Sitä pitää hoitaa, mutta miten?

Kun tullaan ensimmäisen kerran äidiksi, kätilöt neuvovat, opastavat, kuuntelevat ja ovat koko ajan läsnä. Harjoitellaan imettämistä ihan kädestä pitäen. Saat olla esittelemässä tissejä ties kuinka monella ja koko ajan ollaan kyselemässä miltä nyt tuntuu tai miten vauva imee ja sitten sitä tutkitaan yhdessä. Vauvan napaa ihmetellään yhdessä kätilön kanssa ja harjoitellaan navan hoitoa ihan kädestä pitäen. Mutta entäs nyt? 

Tällä kertaa kukaan ei opastanut imetyksessä eikä myöskään navan hoidossa. Muutenkin tuntui, että jos jossakin tarvitsi apua, niin sitä piti pyytämällä pyytää. Kätilö saattoi käydä toteamassa, että kyllähän sä osaat tai tiedät... HMPH! No, kun en muista!!!! Miten voidaan olettaa, että muistan jotain 12 vuotta vanhoja juttuja? Ja kun se imetys ei silloinkaan meinannut onnistua, niin miten sitten nyt, jos ei neuvota?

Jostain olen joskus lukenut, että jos synnytyksestä on yli kahdeksan vuotta, voidaan pitää tulevaa äitiä ensisynnyttäjänä. Elimistö ei ilmeisesti enää muista raskautta, synnytystä ja vauva-aikaa. Tämän ainakin minä voin allekirjoittaa! Minulla ei ainakaan ole ollut mitään muistikuvaa. Minä olisin toivonut enemmän tukea raskausaikana, synnytysvalmennuksen ja tukea imetykseen sekä vastasyntyneen hoitoon. Nyt olen kaiken harjoitellut itsenäisesti, joka vienyt ihan kohtuuttomasti aikaa ja pieni prinssi on saanut kärsiä äidin mokista... Mutta kyllä me hengissä ollaan! Ja vauva kuitenkin kasvaa ja on terveen oloinen. Mutta silti, olisi ollut kiva, että joku olisi kertonut ne itsestään selvyydetkin. Joitakin asioita kun ei osaa edes kysyä! Eikä missään nimessä saisi olettaa, että tietää kun on jo kertaalleen tullut äidiksi. Minäkin tulin toista kertaa ensimmäistä kertaa äidiksi. :D

Imetysharjoituksia





1 kommentti

  1. Allekirjoitan! Esikoinen on vasta tosin 4,5-vuotias, mutta vauvailu tuntuu jo nyt kovin kaukaiselta, enkä osaa enää samaistua kavereiden vauva-aikaan.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.