Sisällön tarjoaa Blogger.

Jos sinulla ei ole varaa pitää lasta: MYY SE

Teinimonsterin historian tunneilla on käsitelty tänä vuonna Suomen historiaa. Neiti tuli kotiin tässä eräänä päivänä ja ilmoitti ovesta tullessaan "Hyvä ettei olla eletty silloin joskus entisaikaan, ku te ositte myyneet mut!" "Anteeksi?" Nyt ei tämä äiti ollut heti mukana tässä jutussa. Jolloin teinimonsteri avasi asiaa: "Tiesitkö, että ennen jos lapsiin ei ollut varaa, ne myytiin? Ja ainahan sä sanot, kuinka kalliiksi mäkin tuun ja ettei aina saa olla pyytämässä kaikkee tavaraa, ku teillä ei oo varaa. Niin, eli jos oltais entisaikaan, niin te oisitte myyneet mut."

Aika kamala ajatus! Teinimonsteri oli kyllä miettinyt asiaa. Totesi: "S:n te varmaan oisitte voineet entisaikaan pitääkin, ku teillä ois ollut rahaa se pitää. Ja pojat ovat muutenkin arvokkaampia. Ne tekee töitä. Tytöistä on vaan haittaa." Niin no, enhän minä tätä voi kiistää. Tottahan tuo on. Varmaan näin olisikin ollut. Tytöstä olisimme varmaan joutuneet maksamaan myötäjäisiä. Mutta eihän sitä tiedä, että jos olisimme eläneet tuona aikana, niin olisimmeko me olleet tilallisia, joilla on varaa pitää lapset. Mutta totta, jos olisimme joutuneet myymään lapsen, niin todennäköisesti se olisi ollut teinimonsteri. Meidän teinimonsterista olisi tullut 1800-luvulla huutolainen.

Tämä sai minut taas kiittämään onneani, että emme elä tuona aikana, jolloin tosin elämä oli tavallaan helpompaa tai ainakin yksinkertaisempaa. Miten joku äiti ikinä voisi myydä lapsensa? Tätä juttua miettiessäni tajusin, että olen aina teinimonsterin kiukutellessa ilmoittanut myyväni hänet. Onneksi tajusin nyt pyytää tätä anteeksi. 

Voimme muutenkin kiittää onnea, että asumme Suomessa. Lasten elinolosuhteet täällä pohjosessa ovat muuttuneet hurjasti vuosisatojen aikana. Lapsista pitää pitää huolta ja sitä valvotaan, siihen määritelty viranomaiset. Lapsilla tulee Suomessa olla riittävästi ravintoa, vaatteita eikä lapsia saa pahoinpidellä fyysisesti eikä psyykkisesti. Lapsilla on oikeuksia ja mikä tärkeintä lasten oikeuksista pidetään kiinni. Jos asuisimme esim. Bangladeshissa tilanne olisi aivan toinen. Teinimonsteri joutuisi todennäköisesti tekemään töitä erittäin huonoissa olosuhteissa, ruokaa ei olisi riittävästi ja luultavasti häntä kaltoinkohdeltaisiin ainakin työnantajan toimesta. Kouluja ei varmasti pääsisi käymään, koska meillä ei todennäköisesti olisi siihen varaa. Terveyden huollosta puhumattakaan. Hurjaa myös ajatella, että joissakin maissa ihmiskauppaa edelleen tapahtuu.


Kuva lainattu: http://www.tribuneindia.com/2003/20030226/nation.htm

Tätä keskustelua käydessämme, tajusin myös millaisessa lintukodossa me loppuen lopuksi elämme. Meidän murheet täällä on aika pieniä verrattuna muuhun maailmaa. Tosin eihän tämä mikään kilpailu ole. Eikä murheita voi verrata keskenään. Se mikä toisella on suuri voi olla toiselle pieni. Teinimonsterikin totesi: "Onneksi asutaan täällä ja tässä ajassa. Ja onneksi te ootte mun vanhemmat, vaikka oottekin ärsyttäviä eikä teillä ole koskaan rahaa." Hahhaahha, joo ollaanhan me aika ärsyttäviä eikä meillä ole mihinkään varaa teinin näkökulmasta. Mutta mikä tärkeintä meillä on koti, ruokaa, lämmintä päälle ja sitä kaikkein tärkeintä RAKKAUTTA! :D




Ollaanhan kiitollisia kaikesta? Myös siitä vähästä?

Ei kommentteja

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.