Sisällön tarjoaa Blogger.

Vauvauinnissa

Kuva lainattu internetistä (avistudio.fi)

Me aloitimme Ässän kanssa vauvauinnissa, kun poika täytti 3kk ja painoa oli yli 5kg. Eli meidän tapauksessa heti, kun Ässä täytti sen 3kk. Valmistauduimme uimiseen laskemalla kylpyveden lämpötilaa ihan 30 asteeseen, jotta altaan veden kylmyys ei järkyttäisi pikkuistamme. Sekä kokeilimme uimapukua päälle muutamaan otteeseen.



Minun anoppi lähti kanssani vauvauintiin, Ässän isä kieltäytyi ehdottomasti lähtemästä uimahalliin (syy on minullekin tuntematon). Kyllä siellä varmasti yksinkin pärjäisi, mutta kaverista on paljon hyötyä. Vauvan kannattelu vedessä on yllättävän raskasta, vaikka vesi kantaakin vauvaa. Vuorottelimme anoppini kanssa vauvan pitämisessä n. 5-10min välein. Lisäksi pesulla toimiminen on huomattavasti helpompaa, kun on kaksi. Toki vauvalla on hallilla mukana kaukalo tai muu vastaava istuin, johon vauvan voi laittaa välillä. Mutta toiselle käsiparille on kuitenkin käyttöä, ainakin ensimmäisillä kerroilla ennen kuin itsekin on oppinut kuinka hallilla kannattaa toimia ja mitä ottaa siellä huomioon.



Olemme nyt käyneet kahdesti uimassa ohjatussa vauvauinnissa. Kokemus on ollut aivan mahtava! Uinti kestää yhdellä kertaa 30min. Meitä varoiteltiin, että vauva ei välttämättä jaksa ensimmäisillä kerroilla 15-20min kauempaa. Mutta meidän Ässä olisi halunut jatkaa polskimista vielä sen 30min jälkeen, eikä näyttänyt minkäänlaisia väsymyksen merkkejä. S nautti ihan suunnattomasti uimisesta, kiljahteli vähän väliä riemuissaan ja oli yhtä hymyä koko ajan.



Ensimmäisellä kerralla vauvan kanssa tutustuttiin veteen sekä opeteltiin kouluttajan kanssa oikeat "uinti-otteet". Katseltiin erilaisia vesileluja sekä osallistuttiin alkuleikkeihin sekä loppupiiriin. Muutoin olimmekin keskenämme. Toisella kerralla sama homma jatkui, mutta lisäksi tuli sukellusrefleksin testaus. Refleksiä testattiin kaatamalla ämpäristä reilusti vettä vauvan päälle, kun tämä oli uintiasennos (eli vatsallaan vedessä, niin että kädet tukee vauvan pään vedenpinnan yläpuolelle). Vauvalle ensin näytettiin vettä, varmistettiin, että sormet eivät ole suussa sekä kaadettiin vettä ensin niskaan. Kun vettä alettiin kaataa pään päälle ja naamalle, vauvalle sanottiin "sukelletaan", jotta vauva oppii yhdistämään sanan sukeltamiseen ja tulevaisuudessa oppii pidättämään itse hengitystään sukellusrefleksin kadottua. Voin kertoa, että minua tämä hirvitti, mutta aivan turhaan... Ässä ei ollut moksiskaan koko jutusta. Tämä sukellus toistettiin vielä tunnin lopulla. Eikä edelleenkään mitään, Ässä vain kiljui ilosta. 



Näiden kahden kokemuksen perusteella voin kertoa, että nyt jälkeen päin harmittaa ettemme menneet vauvauintiin aikoinaan teinimonsterin kanssa. Teinimonsteri oli jo 4-vuotias, kun pääsi ensimmäisiä kertoja "uimaan", silloinkin vain uimarannalla polskuttelemaan rantaveteen. Uimakoulun pääsi aloittamaan vasta 6 vuotiaana, jolloin totesin etten ole oikea ihminen opettamaan uimista, koska pelkäsin päästää lastani veteen. Uskoisin, että meidän teinimonsteri olisi ollut paljon rohkeampi veden suhteen, jos olisimme jo vauvasta asti käyneet uimassa, enkä minä pelkäisi päästää lastani veteen. Itse taas nautin uimisesta ja olen ihan vauvasta asti käynyt uimassa pappani kanssa. Mutta jostain syystä olin teinimonsterin synnyttyä aivan varma, että vauvani/lapsukaiseni hukkuu jos päästän hänet veteen.   



Se, miksi emme aikoinaan menneet vauvauintiin johtui minusta. Häpesin omaa kehoani niin paljon, raskauden tuomia kiloja sekä muita ylimääräisiä kilojani. Olin siihen aikaa nuori ja olin lihonut raskausaikana yli 30kg. Pidin itseäni rumana ja läskinä sekä pelkäsin joutuvani kiusatuksi. Ajatuskin siitä, että olisin joutunut hyppimään uimahallissa pelkässä uimapuvussa kauhistutti. Olin ihan varma, että minua tuijotettaisiin ja selkäni takana supatettaisiin. Nyt kun ikää on jo sen verran paljon, niin tuolla ulkonäöllä ei ole mitään väliä eikä mahdollisesta tuijotuksesta... Jos olisin silloinkin tiennyt, että ei ne kaikki vauvauinnissa käyvät äidit ole mallimitoissa vaan äitejä on kaiken kokoisia, olisin luultavasti uskaltautunut menemään. Tämä oli myös suurena syynä miksi emme menneet aikoinaan aikaisemmin rannallekaan ja myöhemmin minulle kehittyi pelko lapseni hukkumisesta.



Suurena hyötynä näen vauvauinnissa sen, että lapsi oppii olemaan vedessä eikä pelkää sitä. Äitinä näen suuren hyödyn siinä, että tulen itse olemaan rohkeampi viemään lasta veteen ja kesällä uimarannalle. Opin kuinka vedessä toimitaan vauvan kanssa ja saan turvallisessa ympäristössä tutustua veteen yhdessä vauvan kanssa. Ei minulla ollut tietoakaan, miten vauvaa tulisi oikea oppisesti pitää vedessä sekä mitä kaikkea uimisessa tulisi ottaa huomioon. Tämän vuoksi en esikoista vienyt uimaan tai lähelläkään vettä kovin nuorena. Nyt kun käymme tämän kevään ohjatusti vauvauinnissa tulen uskaltautumaan S:n kanssa kesällä uimarannoille sekä omatoimisesti uimahalliin taikka kylpylään. Onneksi olin nyt tarpeeksi rohkea lähtemään vauvauintiin. 



Suosittelen lämpimästi vauvauinti kaikille!



Kuva lainattu internetistä (vekkulizammakko.com)



2 kommenttia

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.