Sisällön tarjoaa Blogger.

Elämäni pullukkana part I

Päätin aloittaa blogissani juttusarjan elämästäni pullukkana. Kerron kaikki tunteet ja ajatukset kaunistelematta asioita. Kerron tässä ensimmäisessä osassa pääpiirteittän koko tarinan ja tulevissa jutuissa syvennyn pieniin osiin. Juttusarjan tarkoitus on tuoda esille miten pilkka voi satuttaa vaikka se ei aina siltä näytä. Sekä sen, että kaikki ei ole aina sitä miltä se päällisin puolin näyttää. Toivon saavani kommentteja sekä mahdollisesti muiden kokemuksia asiasta. Kiitos kun luette! :D


Kolminkertainen pullukka


Olen ollut koko lapsuuteni pullukka. Sukulaiset kutsuivat tätä ystävällisesti lapsenpyöreydeksi. Kun minua kiusatiin koulussa koostani, minua lohdutettiin, että kasvaessani solakoidun. Olin siis koulukiusattu. Sain kokea jo ala-asteella tuijotusta, pilkkaamista ja nauramista. Toiset lapset tuijottivat, kun söin ja pohtivat  kuinka paljon pytyn ruokaa itseeni ahtamaan. Minulle myös vinkattiin, että kun olen tämän kokoinen, niin voisin jättää jälkkäri eskimoni syömättä. Suurta hupia toisille olivat liikkatunnit. Onhan se ihan mielettömän hauskaa kun pullukka juoksee. Pullukan posket alkaa punoittaa, se hengästyy  ja alkaa puuskuttaa. Parasta on, kun läskit alkaa hölkätessä hyllymään. Tai kun ne läskit pursuaa vaatteista yli. Se mikä on todella hauskaa, on yrittää saada pullukkaa kokeilemaan taipuuko koskettamaan sormilla varpaita ja miten nopeasti se vatsa tulee tielle. Jos housut alkaa natista liitoksistaan, niin pilkka on taattu. Lapset ovat todella julmia.

Teini-iässä tämä "lapsenpyöreys", katosi yhden kesän aikana liikunnan ja ruokatottumusten muututtua. Päätin, että yläasteella minua ei kiusata. Laihdutin parikymmentä kiloa. Teininä olinkin hoikka, joskus jopa liiankin hoikka, sillä välttelin syömistä ja harrastin mahdollisimman paljon liikuntaa. Silti tunsin koko ajan oloni jättimäiseksi. Itseluottamus alkoi pikkuhiljaa rakentua ja aloin pitämään itsestäni. Kiusaaminen loppui, kun vaihdoin koulua ja itseluottamukseni kavoi hurjasti. Olin toinen ihminen ja minulla oli uusi alku. Sain kavereita ja pääsin sisään jengiin. 

Teiniaika päättyi kahteen viivaan raskaustestissä. Teiniaikainen seurustelusuhde muuttui vakavaksi. Tuli yhteenmuutto ja kihlat. Aloimme perustamaan omaa pientä perhettä. Yllätysraskaus muuttui toivotuksi ja odotetuksi. Raskausaikana painoa alkoi kertyä. Olin jossain vaiheessa lopettanut liikunnan ja kuvittelin, että nyt pitää syödä kahden edestä. Nopeasti palasi vanhat ruokatottumukset ja tunnesyöminen palasi kuvaan. Kiloja tuli lisää ja lisää ja lisää. Neuvolassa minulle alettiin asiasta huomautella ja saarnata terveellisestä syömisestä ja liikunnan tärkeydestä raskausaikana. Lapsuuden pilkkanimet palasivat mieleeni. Itseluottamus karisi ja lohtusyöminen lisääntyi entisestään. Raskausaikana sain kerrytettyä painoa kunnioitettavat 40kg. 

Lapsenomaisesti kuvittelin, että kilot katoaa synnytyksessä ja loput imetyksen aikana. En ymmärrä miten olin kuvitellut 40kg lähtevän synnytyksessä. Eihän sinne kättärille jäänyt kuin vajaa kymmenen kiloa. Imetys ei onnistunut, kun en siihen saanut tukea, enkä sitä edes osannut hakea. Muutuin näkymättömäksi. Vihasin itseäni. Jatkoin syömistä.

Teinimonsterin synnyttyä päätimme mennä naimisiin. Ajatus sadankilon keijukaisesta häämekossa puistatti. Mutta lähdin kaasoni kanssa metsästämään häämekkoa. Tulen varmasti ikuisesti muistamaan sen tunteen, kun menimme ensimmäiseen häämekkokauppaan, jossa myyjä totesi, ettei minun kokoiselle ole heillä pukua. Korvissani kaikui lasten pilkka ja nauru. Tunsin kuinka ihmiset tuijotti ja kuiskutteli. Olin varma, että kaikki puhuvat minusta ja nauroivat. Silloin päätin, että minä näytän kaikille ja laihdutan. Niin siinä sitten kävi. Astelin vuotta myöhemmin alttarille 30kg kevyempänä. 

Tuon laihdutusurakan jälkeen painoni sahasi seuraavat 11vuotta +-10kg. Ne olivatkin elämäni parhaat 11vuotta. Nyt olen taas tässä raskauden jälkeisessä masenuksessa kiloistani. Tällä kertaa niitä ei onneksi kertynyt kuin 18kg, mutta vielä puoli vuotta synnytyksen jälkeen niitä on 10kg jäljellä. Ja tämä minun sisäinen pullukka on herännyt henkiin. Nyt olen kuitenkin päättänyt nujertaa tuon pullukan kokonaan. Ajattelin kirjoittaa sen itsestäni ulos. Samalla jatkan treenaamista sekä tarkistan vielä kerran syömiseni ja tiputan ne jäljellä olevat 10kg.

MäSämutsi aikoo nyt korjata itsessään sen kohdan, jolle voi varmasti tehdä jotain. Katsotaanpa mitä tästä tulee. 


MäSämutsi



2 kommenttia

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.