Sisällön tarjoaa Blogger.

Kun aika ei riitä

En tiedä olenko ollut ainoa, joka raskausaikana mietti, mitä kaikkea voisi tehdä sillä aikaa kun on äitiyslomalla. Raskausaikana tein suunnitelmia mitä kaikkea voikaan tehdä, kun työt eivät haittaa vapaa-aikaa. Kun olen vauvan kanssa, niin minulla on ihan hirveästi aikaa. Minähän olen äitiyslomalla seuraavat 1o kuukautta ja minulla on hirveästi aikaa harrastaa ja tehdä niitä asioita, joihin ei ole ollut energiaa työssä käydessä. Miten väärässä olinkaan!



Minulla oli todella paljon suunnitelmia varsinkin sen suhteen, kuinka tulen tiputtamaan kertyneet raskauskilot. Raskausaikana suunnittelin, että alan käymään joka aamu pitkällä lenkillä koirien kanssa. Pohdin kuinka iloisesti työntelen vaunuja ympäri kylää ja samalla saan liikuntaa. Lisäksi suunnitelin, että käyn vähintään neljä kertaa viikossa salilla kiinteyttämässä itseäni. Tämä oli varmaan ensimmäinen suunnitelma joka murskaantui. Ensinnäkin minulla ei yksinkertaisesti ole aamuisin sellaista mahdollisuutta, että voisin tehdä koirien kanssa pitkän lenkin. Kun olemme heränneet saaneet syötyä, puettua ja viimein valmiita lähtemään ulos kello on jo lähemmäs 11. Ja koirat on oikeasti pitänyt jo aikoja sitten käyttää aamupissalla. Salilla käynnit ovat onnistuneet, jos isimies on tullut ajoissa kotiin. Enää kovin myöhään en vain enää kykene lähtemään salille.

Olen aina rakastanut käsitöitä. Pidän kutomisesta ja ompelemisesta. Suunnittelin, että aina kun vauva on päiväunilla, niin ompelen tai kudon. Todellisuudessa vauvan ollessa päiväunilla siivoan, pesen pyykkiä ja teen ruokaa. Ja näitäkään en saa tehtyä kokonaan, ennen kuin vauva jo herää. Minulla on raskausaikana kaksi kudottua eriparisukkaa odottamassa paria. Sekä muutamat verhokankaat, joista olisi tarkoitus tulla olohuoneeseen verhot. Ehkä sitten kun isimies on lomalla.

Raskausaikana myös suunnitelin mitä kaikkia kirjoja tulen lukemaan. Haaveilin ihanista kesäpäivistä terassilla vauvan kanssa ja minä lukemassa kirjoja. En ymmärrä miten olen kuvitellut, että voisin lukea vauvan kanssa? Vai onko minun vauvani vain äärimmäisen vaativa tapaus? Ässä ei todellakaan anna minun lukea. Jos hän hereillä, minun pitää keskittyä häneen. Ässä ei viihdy yksin hetkeäkään. Lattialla viihtyy, jos hänen kanssaan koko ajan leikki ja juttelee. Eli en ole kirjan kirjaa lukenut Ässän syntymän jälkeen. Iltaisin kun Ässän saa viimein yöunille, niin ei yksinkertaisesti enää jaksa keskittyä kirjaan. Mieluummin käperryn hetkeksi sohvalle ja katselen netflixisistä sarjoja.



Nyt nämä liikunta-, käsityö- ja lukemishaaveet naurattavat. Hieman harmittaa, että tuntuvat jäävän haaveeksi, mutta silti tämä aika on minusta parasta. En voisi kuvitella mitään muuta tapaa viettää aikaani, kuin istumassa lattialla Ässän kanssa, keinumassa tai sohvalla sylitellen. Se aika noille harrastuksille tulee joku päivä. Vaikka mielessäni toivon, muutaman tunnin vuorokauteen lisää, jotta saisin hieman aikaa omille harrastuksille.

Onko sinulla ollut haaveita vauva-aikaan? Miten niille kävi? 

2 kommenttia

  1. Kun odotin A-murua ajattelin että vauvavuoteen ei mahdu paljon ollenkaan omaa aikaa vaan kaikki aika menisi koliikkivauvan hoitamiseen ja väsymykseen, pessimismi ei pety, mutta toisin kävi. A olikin superhelppo vauva! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis yllättävän paljon on oikeasti sitä aikaa. Lähinnä minulla on tainnut se ongelma olla ajan priorisointi. Nyt olin ehkä suunnitellut itse liian suuria... :) Tai oikeastaan en ollut osannut mitoittaa omia voimavaroja suunnitelmiin. :D

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.