Sisällön tarjoaa Blogger.

Saako MäSä olla positiivinen?

Olen viime aikoina pohtinut saako MS-tautia sairastava omata positiivisen elämän asenteen, ilman että antaa väärää kuvaa itsestään taikka sairaudesta? Viime aikoina lehdissä on ollut kirjoittelua MS-taudista. Otsikot eivät ole miellyttäneet kaikkia, koska on koettu niiden antavan väärän kuvan MS-tautia sairastavasta ihmisestä ja tämän elämästä. On koettu, että kirjoitukset antavat ymmärtää ettei MS-tauti ole mitään. Ja kaikki sairastuneet voi tehdä mitä vain kunhan ajattelevat positiivisesti vaikka näin ei tietenkään ole.


Esimerkiksi Iltalehti kirjoitti näin: "Tämä on maailman paras vakava tauti". Tämä otsikko antaa mielestäni aika väärän kuvan. Eikä se artikkelin sisältö, kerro mitenkään "maailman parhaasta taudista", vaan siitä miten erittäin vakava sairaus muutti omaa asennoitumista elämään. Juttu hyvä, mutta otsikko kamala. Otsikko saa jotenkin unohtamaan sen, että MS-tauti on erittäin vakava ihmisen normaalia toimintaa haittaava neurologinen sairaus, johon ei ole parannus keinoa! Tämä otsikko, osaltaan mitätöi sen miten paljon MS-tauti saattaa haitata normaalia elämää. Ihmiset, kun nyt useimmiten muistavat vain tämän otsikon. En usko, että yhdenkään mäsän mielestä tämä on kuitenkaan millään tavalla "maailman paras vakava tauti". Uskon myös, että jokainen MS-tautia sairastava vaihtaisi terveen kanssa osia hetkeäkään miettimättä.  



MTV3 Huomenta Suomi esitteli maailman MS-päivänä tautia näin: "MS-potilaat valtaamaan Saana-tunturia". Tämä otsikko kertoi Kimmo Mäkirannan luotsaamasta "Operaatio MS-Saana" -projektista. Projektista löydät lisää täältä. Tämän jutun idea oli se, että MS-taudista huolimatta voidaan elää normaalia elämää. Jutussa haluttiin kertoa, etteivät kaikki MS-potilaat istu pyörätuolissa ja jotkut voivat jatkaa elämää aivan normaalisti sairaudesta huolimatta. Nykyään harvemmin MS-tautia sairastavat joutuvat pyörätuoliin. Ja joidenkin tutkimusten mukaan MS-tautiin sairastuneet tarvitsevat keskimäärin vasta vajaa 20 vuoden päästä diagnoosin saamisesta liikkumiseen apuvälineitä. MS-taudin ennuste on huomattavasti parantunut viimeisen 20 vuoden aikana, eikä tautia pidetä enää kuolemaan ja totaaliseen liikuntakyvyttömyyteen johtavana.



On kuitenkin ymmärrettävää, että kaikki eivät näistä otsikoista pidä. MS-tautiahan on erilaisia versioita. MS-tauti saattaa rajoittaa elämää hyvin paljon, eikä elämä aina ole ruusuilla tanssimista ja Saanan valtaamista. Mutta kun hermostutaan noista jutuista, niin kuuliko kukaan sitä, että mitä näiden selviytymistarinoiden taustalla oli? En usko. Noissa jutuissakin se sivuutettiin nopeasti, koska fokus oli tsempata kaikkia ja yrittää tuoda julki MS-tautia MS-päivän teeman mukaisesti. Tietenkin pitää myöntää, ettei kaikki pääse valtaamaan Saanaa, mutta eikö ole hienoa, että osa pääsee? Eikö pitäisi olla kuitenkin iloinen lähimmäisen puolesta? 



MS-tauti on siinä mielessä kummallinen sairaus, että se ilmenee jokaisella omalla tavallaan. Kenenkään oirekuva ja sen haitta ei ole täysin samanlainen. Pärjäämiseen vaikuttaa MYÖS yksilön ajattelutapa, motivaatio sekä fyysinen kunto ennen sairautta. Unohtamatta onko sairaus aaltoilevaa muotoa vai primääristi progresiivinen. Ja siihen kun vielä sekoitetaan, että ihminen on psyko-fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus, on MS-taudinkin kokeminen erilaista. Toiset ottavat tiedon paremmin kuin toiset. Toiset pyrkivät aina suhtautumaan asioihin positiivisesti, kun toiset taas masentuvat vastoinkäymisistä. 



Mutta saako sitten MS-tautia sairastava olla positiivinen? Kun ihminen on positiivinen eikä valita oireistaan tai muustakaan, niin muut useimmiten kuvittelevat ettei tuossa ole mitään. Ja kun siihen lisätään hyvin vähän näkyviä oireita aiheuttava taudinkuva, niin saatetaan alkaa kuvittelemaan, ettei MS-tauti ole mitään. Näin erehtyy ajattelemaan osa MS-tautiinkin sairastuneistakin... Kuitenkin harva MS-tautia sairastava kertoo esim. kognitiivisista oireistaan, jotka saattavat olla todella hankalia. Ja MS-taudin aiheuttamaan fatiikkia saatetaan pitää laiskuutena. Vaikka näin ei ole. 


Usein ajatellaan, että jos ei ole näkyvää oiretta kuten käsi poikki, niin ihminen vaan esittää tai kuvittelee. Jos jotakin ei näe, niin sitä ei ole. Ja jos ihminen vielä suhtautuu kaikkeen positiivisesti, niin se vielä  vahvistaa sitä ajattelua ettei mitään ongelmaa edes ole. Saatetaan myös erehtyä kuvittelemaan, että terveyden mittari on fyysinen kunto. 


Olen kuitenkin sitä mieltä, että mieluummin on positiivinen vaikka erehtyisi antamaan itsestään väärän kuvan. Kuitenkin jokainen itse tietää, mitä on ja mitä kokee. Ei sitä aina tarvitse selitellä. Ja jos joku kuvittelee, että valitetaan turhasta tai teeskennellään, niin mitä sitten? Ja tämä ei koske pelkästään MS-tautia vaan ihan kaikkea elämässä. Sitä kuvitellaan, että jos ihminen on positiivinen, niin hän on saanut elää pumpulissa. Voi kuinka väärässä tuon ajattelutavan omaavat ihmiset voivat ollakaan. Positiivisuudella saatetaan peitellä niitä isoja ongelmia elämässä. Tärkeintä positiivisuudessa on, että se auttaa jaksamaan ja elämä tuntuu huomattavasti helpommalle kuin jatkuvasti negatiivisesti ajatellen. 



Terveisin erittäin ärsyttävästi positiivisesti elämään suhtautuva MäSäMutsi :D

4 kommenttia

  1. Juuri täällä kuntoutuksessa olen kuullut samaa Ms- tautia sairastavilta. Itsekin olen törmännyt siihen, kun ihmetellään joskus oikein kovaan ääneen, että miten voin olla näin sairas ja silti onnellinen ja iloinen. Olishan se sairauskin enemmän sieltä ja syvältä jos harmittais jatkuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Mä itse ainakin koen, että voin huomattavasti paremmin, kun pyrin olemaan positiivinen. Mutta toki on päiviä, kun kaikki otsa päähän. Se on vaan jotenkin tää suomalainen mentaliteetti, ettei positiivisuutta näytetä. Ja jotenkin sairaudenkin kesken koetaan, että on sosiaalisesti hyväksytympää puhua negatiivisista asioista kuin positiivisista.

      Poista
  2. Tää teksti antoi mulle voimaa :) kiitos <3

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.