Sisällön tarjoaa Blogger.

Taas SE aika kuukaudesta

Taas SE aika kuukaudesta käsillä, kun pinna kiristyy ja kaikki tuntuu vituttavan. Maailman kaikki vääryys tapahtuu minulle. Mikään ei onnistu. Kaikki äänet tuntuu liian koville tai sitten ovat ihan liian hiljaisella eikä kuule mitään. Keskittymiskyky on kärpäsen tasolla. Aloitan asioita, mutta en saa niitä vietyä loppuun. Tekisi mieli tehdä jotain, mutta sitten ei kuitenkaan. Haluisin vajota maan alle ja muuttua näkymättömäksi.  Mielialat vaihtelevat laidasta laitaan kuin maanisdepressiivisellä konsanaan. Välillä alan pohtimaan olenko sittenkin persoonallisuushäiriöinen, kun alan vaikuttamaan erittäin epävakaalle, jopa omasta mielestäni.


SE aika kuukaudesta alkaa aina samalla tavalla. Pari päivää aikasemmin alkaa päänsäryt ja vetämätön olo. Makean himo kasvaa. Kaikki tuntuu ärsyttävän. Mies tekee kaiken väärin, Teinimonsteri kyselee tyhmiä ja muutenkin ärsyttää, ainoastaan Ässän seura on edelleen mukavaa. Toki Ässänkin iltakiukut tähän aikaa kuusta ärsyttää, mutta sen ärsytyksen sietää ilman hermoromahdusta. Ja sitten tulee järisyttävä vatsakipu eikä ruoka oikein maistu. Kaikki makea tietenkin uppoaa, mutta oikeaa ruokaa ei meinaa millään saada alas. Sitten sitä mässäillään kaikella mahdollisella makealla, mitä mikäkin hetki tekee mieli. Tätä mässäilyä seuraa tietenkin syyllisyys ja itseinho. Vatsa pömpöttää eikä mitkään vaatteet tunnun menevän päälle tai sitten ne puristavat. Naamakin alkaa kukkimaan kuin milläkin murkkuikäisellä. Kaikki yksinkertaisesti VITUTTAA!



Eli nyt on PMS, menkat, mensut, hilloviikot, SE aika kuukaudesta, kuukautiset, monsuunit ja mitä näitä nyt oli. Rakkaalla lapsella monta nimeä, joo just! Ei todellakaan ole mikään rakas aika. Tämä on se hetki, kun kaipaan taas sitä raskausaikaa, jolloin säästyin näiltä joka kuukausisilta hormonihäiriöiltä. Muuta hyvää siinä raskaana olossa ei ollutkaan. Ellei sitä raskauden lopputulosta lasketa. Kun olin raskaana, minulle kerrottiin ettei kuukautiset ala ennen kuin lopettaa imetyksen. No, minua on huijattu! Minulla alkoi menkat Ässän ollessa kolme kuukautta eli melkein heti, kun jälkivuoto loppui, vaikka edelleen imetän. Tämä taisi olla luonnon kosto sille autuaalle 38 menkattomalle viikolle! Ensin sitä vuotaa putkeen sen kuusi viikkoa ja sitten alkaa heti perään ne pirun kuukautiset Eli ei se imetys todellakaan ole tae menkattomuuteen saati ehkäisykeino. 



Niin kauan kuin muistan, minulla on ollut ihan järjettömät PMS-oireet. Tai ainakin omasta mielestä. Vaivaan on kokeiltu eri pillereitä ja hormonikierukkaa, mutta niiden kaikkien sivuvaikutukset ovat mielestäni pahempia kuin nämä muutaman päivän kestävät PMS-oireet. Helpotusta saan onneksi liikunnasta ja ulkoilusta, jos vain saan itseni lähtemään liikkeelle. Sekään ei ole ihan niin helppoa! Vaikka kuinka tiedän salitreenin ja reippaan ulkoilun auttavan oloani, niin ei vaan aina huvita lähteä liikkeelle, varsinkaan jos vatsaan sattuu. Mutta kun saan itseni liikkeelle, oireet ovat sille päivälle voitettu. :)


Kärsitkö sinä PMS-oireista? Millaisista? Mikä sinua auttaa?


Terkuin hormonihäiriöinen MäSäMutsi

5 kommenttia

  1. Mullakin oli tuollaista, & se oli tosi pahaa :( . Sitten se vatsakipu kesti koko sen ajan, sekä muutama päivää sen jälkeenkin :( . Viime vuonna minulta poistettiin kohtu & munajohtimet, joten enää ei ole sellaisia ongelmia :D ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole valmis vielä tuohon operaatioon. Mutta hienoa, että sinua se on auttanut ja minullakin toivoa. :)

      Poista
    2. Siis en minä sitä halunnut, halusin vain kivuista eroon :( . Silloinen epäily oli endometrioosi kohdussa. Taustani takia (kiusaaminen, krooninen sairaus yms) olen aina vain ajatellut, että onnistuisin vaan löytää mies & saada yksi tytär. Tiedän että ei saa toivoa tyttö/poika ainoastaan terve lapsi, mutta niin nyt vaan olen aina halunnut. Varmaan johtuu siitä että RAKASTAN pinkki :D . Tiedän myös että on muita jotka ovat joutuneet kärsimään samaa kun minä tai jopa pahempaa, & kuitenkin he ajattelevat elämää eri tavalla kun minä. Kun lekuri sanoi että kohdunpoisto voisi auttaa, ajattelin vaan että haluan kivuista eroon. Valitettavasti se ei auttanut, vaan kivut jatkui :( . Se lekuri kuitenkin oli se joka ehdotti hermostimulaattori, & sehän sitten auttoi (eli en tunne enää ne kivut). Joten ei se käynti siellä naistentautipolilla ollut täysin turha :) . Nyt on sitten taas ongelmia j-pussin kaa, & siihen menee tällä hetkellä kortisooni. Eipäs ole auttanut :( , & kuuri on loppu niin seuraavaksi testataan antibiootti-kuuri. Sitten jos sekään ei auttaa, niin seuraavana on suoneen tiputettavat lääkkeet :( . Viimeinen askel on sitten pussin purku, & pysyvän avannen teko. Eli, en siis vapaaehtoisesti valinnut kohdunpoisto...

      Poista
    3. Voi Jessica <3 tiedän tunteen, kun haluaa lapsen ja ei sitä saa. Me yritettiin ässää monta vuotta ja olin jo menettänyt toivon. Mä luulen, et jos olisit saanut pojan, olisit rakastanut sitä ihan yhtä paljon. Monet äidit toivoo sitä tyttöä ja moni isä poikaa, eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa. :)

      Poista
  2. Haluan vielä kirjoittaa tämän jotta ei ole mitään väärinkäsitystä. Minulla EI ole ollut mitään ongelmia saada lapsi, se onnistui tokalla kuukaudella kun oltiin aloitettu. Se mitä tarkoitin että kiusaamiseni/sairauteni takia, olen vaan iloinen siitä että ees onnistuin löytämään miehen & saamaan se tytär :) . Eli, just kun kirjoitit että et ole valmis vielä kohdunpoistoon. Monet muutkin ovat olleet niin että "mitä jos haluat joskus lisää lapsia". Olen siis saanut sen tyttären & kun hän ehdotti kohdunpoisto, en ikinä ajattelut sitä. Ajattelin vain että jospa se poistaisi kivut...

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.