Sisällön tarjoaa Blogger.

Voiko jo sanoa: viimeinkin SAVUTON

Huomasin juhannuksen aikaan, että olen ollut jo reilusti yli vuoden savuton. Siis minä, joka on polttanut joskus jopa älyttömässä kurkkukivussa sekä korkeassa kuumeessa raahautunut ulos tupakalla, jolloin luulisi ettei sitä tupakkaa tee mieli. Umpisuolileikkauksen jälkeen esimmäinen asia mielessä oli: "koska pääsen tupakalle". 

Olin 15 kesäinen polttaessani ensimmäisen tupakan ja 32 vuotias, kun stumppasin viimeisen kerran. Eli 17 enemmän ja vähemmän savullista vuotta takana. Tuon 17 vuoden väliin on mahtunut useita yrityksiä lopettaa tupakointi. Olen kokeillut korvausvalmisteita sekä motivointia rahalla, korvaavalla tekemisellä ja mitä näitä keinoja nyt on. Hypnotisointi sekä reseptivalmisteet ovat jääneet kokeilematta. Pisin aika, jonka olen tähän mennessä ollut ilman tupakkaa, oli Teinimonsterin odotusaika 13 vuotta sitten. Tupakoinnin aloitin melkein heti, kun kotiuduin laitokselta. Aivan älytöntä!


Miksi sitten en ole koskaan aikaisemmin onnistunut lopettamaan? Ei se ole johtunut fyysisestä riippuvuudesta taikka kovista vieroistusoireista. En usko, että olen koskaan ollut fyysisesti kovin pahasti koukussa nikotiinin. Tupakointi on ollut vaan sosiaalinen tapa. Eli suurin syy on ollut siis sosiaalinen riippuvuus. Kaikki kaverit polttaa, niin ei ole "uskaltanut" olla erilainen. Suurin syy on ollut, pelko jäädä ulkopuoliseksi. Töissä on tupakkapiirit ja tunnetusti siellä ne parhaat jutut. Samoin oli koulussa. Eli suurin syy on ollut sosiaalinen paine tupakointiin. Tai oikeammin oma tyhmyys ja heikko itsetunto!



Laskin huvikseni tässä juhannuksen aikana, että minun tupakointi uran aikana olen tuhlannut rahaa yli 20 000€ pelkästään tupakkaan, oheistuotteita (sytyttimet yms.) ei ole laskettu tähän mukaan. Tuona 17 vuoden aikana olen polttanut n. 66 000 tupakkaa. Aikaa noiden tupakoiden polttamiseen on tuhlaantunut 229 päivää, jos yhden tupakan palamisaika on keskimäärin neljä minuuttia. Ihan järkyttävää, näin jälkeen päin ajateltuna. Nyt olen säästänyt yli 1500€ rahaa, kun olen ollut polttamatta yli vuoden.



Mutta nuo eivät ole ne faktat, mitkä sai minut lopettamaan. Ennen kuin varsinaisesti lopetin, niin olin jo vähentänyt tupakointia huomattavasti. Syynä oli epämääräinen pahaolo. Tupakan haju yksinkertaisesti kuvotti. Kuvotus alkoi ihan yllättäen. Aamutupakka oksetti. Kun sitten raskaustesti näytti plussaa ja pahoin voinnin syy selvisi, niin stumppasin viimeisen kerran. (Harmittaa muuten, etten laittanut päivämäärää ylös. Mutta viime vuoden kevättä se oli.) Enkä sen jälkeen ole tupakkaa sytyttänyt.



Kun silloin keväällä 2014 stumppasin siihen plussaan, niin en tainnut hetkeäkään itsekään uskoa, että pysyisin savuttoman vauvan syntymän jälkeen. En usko, että kukaan minun ystävistäkään sitä olisi uskonut. Mutta niin on vaan käynyt. Tupakoinnin lopetin ilman mitään korvaavia tuotteita. Pelkkä omatahto ja motivaatio, kannustimena tervevauva. Ja nyt en edes osaa kuvitella, että polttaisin. Ajatuskin etoo. Eli minulla on tullut tupakointikiintiö täyteen. 



Ja huomaanko jotain eroa entiseen? Muutokset ovat sellaisia, joita en osannut edes ajatella. Olen virkeämpi, haistan ja maistan paremmin. Iho on parempi ja hampaat valkoisemmat. Liikkuminen on helpompaa, en enää hengästy niin helposti, se on varmaan se tärkein. Kyllähän minä tiesin, kun lopettaa tupakoinnin niin tällaisia muutoksia on edessä, mutta en kuitenkaan sitä osannut odottaa. 



Siihen myyttiin en osaa vastata, että onko tupakoinnin lopettamisen jälkeen pinna kireämmällä kuin normaalisti. Olin raskaana ja viimisillä minulla oli pinna erittäin kireällä. Myöskään lihoamismyyttiin en osaa vastata, sillä olin raskaana. Kiloja toki tuli enemmän kuin raskauskilot, eikä ne kaikki ole vielä lähtenyt, mutta se on pientä muun hyödyn rinnalla. Siis jos nämä kilot on tupakoinnin lopetuksen seurauksena tulleet. Ja se on hinta, minkä maksaisin koska vaan. Uskon, että pohjimmiltaan jokainen tupakoitsija haluaisi lopettaa. Mutta syitä, miksi ei lopeteta on varmasti yhtä monta kuin on tupakoitsijaa. Sekä syitä, miksi se lopetus ei ole onnistunut.



Minä olin valmis lopettamaan keväällä 2014. Ja nyt kesällä 2015 olen erittäin iloinen tuosta sekä helpottunut. Ensimmäistä kertaa olen vapaa sellaisesta, joka on sitonut minua niin monta vuotta. Ja tuo näkymätön side, on ollut mielettömän vahva. Joten tuntuu kuin olisin päässyt jostain pimeästi vankilasta viimein ulos ja voin viimein hengittää vapaasti.



Miten sinä? Oletko polttanut ja yrittänyt tai onnistunut lopettamaan? Mikä auttoi?



Vihdoinkin savuton MäSäMutsi

4 kommenttia

  1. Jeeeeeee hyvä sä!!!

    Mä lopetin röökinpolton lopullisesti seitsemän vuotta sitten. Olin siinä kyllä ollut pitkiäkin aikoja polttamatta aiemminkin, lasten raskaudet ja imetysajat esimerkiksi. Kaikenkaikkiaan poltettuja vuosia taisi olla yhteensä 12.
    Viimeisellä kerralla lopetin vedonlyönnillä. Silloisen poikaystävän kanssa lyötiin kolmesta sadasta eurosta vetoa ja mä voitin. Enkä ole sen jälkeen sortunut, en edes viihdepolttamiseen. Aluksi ei ylpeys sallinut sortumista ja sitten ei ole enää tehnyt mieli. Tupakansavu tuoksuu musta kyllä pääsääntöisesti ihanalle mutta tiedän että maku on kamala, joten ei tee mieli itse polttaa. Kun silloinen poikaystävä sortui takaisin polttamaan (sekin oli viisi kuukautta polttamatta, hölmöä oli sortua sen jälkeen) oli hassua huomata miten toisessa ihokin tuoksuu tupakalta. Mulla myös hajuaisti parani ja oli tosiaan hassua huomata sellasia hajuja ja tuoksuja, joita ei ollut aiemmin tajunnutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä aiemmilla lopetuskerroilla tupakka tuoksui hyvälle. Mutta en tiedä nyrjähtikö mun aivoissa tuossa raskausaikana jokin, kun nyt en voi sietää tupakoivien ihmisten hajua. :)

      Hieno suoritus sulla! :)

      Poista
  2. Hyvä päätös monessakin mielessä!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.