Sisällön tarjoaa Blogger.

Sissi, nimensä veroinen

Meillä on kesä mennytkin sitten kyynelten seassa. Meidän ihana rakas pentukoiramme Sissi on saanut meidät huolesta sekaisin. Ja tulevaisuus näyttää hyvin epävarmalle Sissin kohdalla, kaikin puolin. Me olemme olleet koko kevään erittäin ylpeitä Sissistä. Sissi on pärjännyt hyvin niin mätsäreissä kuin näyttelyissäkin. Sissi on saanut erityisesti kehuja luonteestaan sekä ohjattavuudesta. Sissi kuuntelee tarkkaan ja on koko ajan valmis mielyttämään meitä. Sissi on kaikin puolin hieno koira.

Reilu kuukausi sitten tapahtui onnettomuus. Sissi jäi meidän piha-aitaan kiinni, kun yritti hypätä sen yli kissan perässä. Sissi jäi roikkumaan nivusistaan ja jouduimme tytön pelastamaan aidasta. Alkuun näytti ettei mitään vakavampaa tapahtunut. Mutta seuraavana päivänä Sissi alkoi kävelemään hassusti ja uikuttamaan maatessaan. Nivuset muuttuivat erittäin kosketusaroiksi. Veimme Sissin eläinlääkäriin, jossa eläinlääkäri totesi nivusten mahdollisesti venähtäneen ja määräsi viikon kuurin tulehdukipulääkettä ja täyslevon.

Viikko kului ja oireet eivät helpottaneet. Katselimme koiraa muutaman päivän ja varasimme uuden ajan eläinlääkäriin. Sovittiin, että otetaan röntgen ja tarkistetaan selän ja lonkkien tilanne. Röntgenin tulokset saatiin heti ja se oli kuin kylmä suihku. Sissin selkä on terve, mutta lonkat ovat erittäin löysät ja vain puoliksi lonkkamaljassa. Vasemmassa lonkassa on alkavan nivelrikon viitteitä. Tulos on aivan kamala, koska Sissi oli kuvien otto hetkellä VASTA 7kk! Tietenkään eläinlääkäri ei osannut varmuudella sanoa millä arvolla lonkat tulisi, mutta epäili olevan E, hyvässä tapauksessa D. Eli ei kovin valoisalle näytä. Saksanpaimenkoirilla lonkat arvioidaan vasta 18kk iässä, joten viralliset nämä tulokset eivät ole.




Mutta mitä nyt? Eläinlääkäri kysyi minulta kylmästi Teinimonsterin kuullen, että "Pannaanko samantien pysyvään uneen, kun koira on kerran jo valmiiksi rauhoitettu?" Kysymys oli kuin isku suoraan palleaan! Olin niin järkyttynyt, etten tajunnut edes nuhdelle eläinlääkäriä, että kysymys esitetään lapsen kuullen. Kyynelten läpi sain kysyttyä kuitenkin, että eikö ole mitään muuta vaihtoehtoa? Johon eläinlääkäri kylmästi totesi, että kun nyt jo on oireita, niin tilanne ei todennäköisesti parane. 

Lopulta eläinlääkäri kertoi kahdesta muusta vaihtoehdosta. Paras näistä olisi lonkkaproteesi, mikä on toimenpiteenä hyvin kallis, riskialtis ja toipuminen näin isolla koiralla hyvin haasteellinen. Viimeinen vaihtoehto olisi fysioterapia ja lihaksiston kasvattaminen. Jos saadaan rakennettua hyvät lihakset takaosaan, joka tukee lonkkaa hyvin, voi Sissi elää hyvin kotikoirana. Kilpailu- ja harrastuskoiraksi Sissistä ei ole vaikka kuinka hyvin kuntoutuisi. Hyppyminen ja kova rasitus tulee olemaan todennäköisesti koko Sissin loppuelämän kielletty.

Vaikea varmaan arvata mihin päädyimme? Päädyimme siis lähteä kuntouttamaan Sissiä fysioterapialla sekä lihaskuntoharjoitteilla. Tämä kaikkihan on tuttua MäSäMutsille... :) Eli kyllä se sanonta taitaa pitää paikkaansa, koira niin kuin omistajansa... MäSä mikä MäSä. 

Tällä hetkellä pyrimme lenkkeilemään kaikki lenkit metsässä, jossa on vaihteleva maasto.  Tämä auttaa syvienlihaksien kasvussa, kun joutuu tekemään niillä enemmän töitä, jotta tasapaino pysyy. Asfaltilla kävelyä pyrimme välttämään, pehmeä alusta on parempi nivelrikkoiselle. Lisäksi käymme uimassa mahdollisimman usein, vähintään 4krt/vko. Teemme joka päivä erilaisia tasapaino- ja liikkuvuusharjoitteita. Sissille on määrätty kipulääkitys toistaiseksi, jotta voimme tehdä harjotteita mahdollisimman paljon ja Sissi on kivuton. Lisäksi olemme aloittaneet niveliä tukevat lisäravinteet. 




Nyt meillä on tasan neljä viikkoa takana kovaa treeniä ja tällä hetkellä Sissi tuntuu nauttivan täysillä elämästään! Sissi nauttii harjoittelusta ja ylimääräisestä huomiosta, jonka saa. Alkujärkytyksen jälkeen, Sissi on oppinut rakastamaan uintia. Koiraa ei meinaa enää millään saada vedestä pois. Vaikka tällä hetkellä kaikki näyttää olevan hyvin, kalvaa meidän sisällä koko ajan suuri huoli. Sissi on vielä pentu ja ilman kipuja on erittäin riehakas. Vaikka kuinka ollaan varovaisia ja yritetään rauhoittaa, niin silti Sissi toisinaan riehaantuu ja alkaa pomppimaan. Ja kun tällainen hepuli tulee, niin meillä hypitään sängyille sohville ja jopa Teinimonsterin kirjoituspöydälle.


Ensimmäinen uintikerta oli Sissille shokki :D

Lopulta Sissistä kuoriutui oikea vesipeto-

Nyt yritämme keskittää toivon treeniin. Yritämme olla ajattelemasta pahinta ja nauttia tästä hetkestä. Sissi kuitenkin on vielä tässä, elinvoimaisena ja onnellisena.  Sissi on sitkeää tekoa ja me luotamme siihen. Ja kun aika on, me päästämme Sissin menemään. Sissi me rakastamme sinua! <3


MäSäMutsi

3 kommenttia

  1. Voi pientä Sissiä! <3 Toivottavasti kuntoutus auttaa! Voimarapsutuksia pienelle!

    VastaaPoista
  2. Voi pientä raasua :( ja teille jaksamisia! Huomaa kyllä että pitkälle jalostetuilla roduilla on varjopuolensa... ihmetteli hieman tuota että valinta oli niin selvä, itsellänikin on kohta 6v koira joka on todella rakas. Mutta jos hänelle annettaisiin tuomio että loppuelämä pitää himmailla niin harkitsisin todella pitkään, ja luultavasti ehkä päätyisin lopettamaan. Koira on niin eläväinen otus, eikä tämä ainakaan ole mikään sohva ja köpöttely koira. Rakastaa yli kaiken riehua, hyppiä, hakea palloa, telmiä muiden kanssa ja juosta juosta ja juosta, vaikka hippaa ihmisen kanssa. Olisi kamala pitää vaan remmissä kävelemässä, ja pelkäisin aina että nyt kun se sohvalta hyppää minua tervehtimäön niin se jalka kipeästi napsahtaa. Mutta niin kuin lopussa kirjoititkin niin tiesoatatte varmasti myös tämän. Ja eihän se ell kaikkea voi tietää, voihab se olla että sissi paranee?

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.