Sisällön tarjoaa Blogger.

Anna arvo keikkalaiselle!

Keikkalainen, tuuraaja, sijainen... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Paitsi keikkalainen ei taida olla kovinkaan rakas lapsi. Ainakaan kaikissa työpaikoissa. Suhtautuminen keikkalaisiin vaihtelee hyvin paljon. Suhtautumistapoja on yhtä paljon kuin on työntekijöitä. Mutta se mikä yhdistää kaikkia; on sanonta "olet vaan keikkalainen". Ihan oikeesti? Vaan keikkalainen!?!? Eikö ole alentavaa sanoa "vaan keikkalainen"? Miksi siihen keikkalainen sanan eteen on kasvanut tuo etuliite "vaan"? Jos kerran olen "vaan keikkalainen", niin mitä tapahtuu jos minua ei olisi? Enkö minä ole tullut tarpeeseen? Koska jos ei olisi tarvetta sille "vaan keikkalaiselle" niin miksi ihmeessä keikkalaisia on? 

Olen äitiysloman ja hoitavapaan aikana tehnyt keikkatöitä aina tilaisuuden tullen ja olen alkanut kiinnittää todella paljon huomiota vakituisten työntekijöiden suhtautumiseen keikkalaisiin. On paikkoja, joissa kiitetään avusta ja ollaan oikeasti iloisia, että keikkalainen on päässyt paikalle ja saadaan työt tehtyä. Keikkalaiselle kerrotaan mitä tarvitsee tehdä ja yritetään perehdyttää nopeasti talon toimintatapoihin. Ja tunnustetaan valmiiksi, että jos jotain jää tekemättä tai menee vahingossa väärin, niin ei haittaa. Perehdytyshän on suoritettu muutamassa minuutissa keikkalaiselle, kun vakituisia on saatettu perehdyttää talon tavoille viikko. Eli voimme päätellä ettei keikkalainen edes voi olla kaikesta perillä.

Mutta sitten on niitä paikkoja, joissa keikkalaisia pidetään sylkykuppeina. Keikkalaisella saatetaan kasata kaikki ne duunit, mitä vakituinen henkilökunta ei halua tehdä. Paras on, että kirjoitettu oikein lista tehtävistä mitä halutaan keikkalaisen tekevän, mitkä eivät edes kuulu keikkalaisen toimenkuvaan. Esimerkiksi itsellä on käynyt niin, että olen mennyt tekemään ohjaajan sijaisuutta, minulle nakitettiin kolmelle työvuorolle mm. ikkunoiden pesut (niitä oli useita kymmeniä), kaappien järjestelyt sekä suursiivous. Ja minä en siis ole koulutukseltani siivoja... Ja tämä on yllättävän yleistä. Saatetaan todeta siivous tai järjesteluhommista, että "Sä kun oon keikkalainen, niin voit hoitaa nää sillä aikaa kun meillä on palaveri. Sä kun oot keikkalainen niin sun ei tarvii osallistuu tähän."

Joissakin paikoissa valitetaan suureen ääneen jos keikkalainen on hoitanut jonkin asian eritavalla, kuin se on aikaisemmin tehty, koska se on tehty erilailla niin se on tehty väärin. Töitähän ei voi missään nimessä tehdä kuin yhdellä tietyllä tavalla vaikka lopputulos olisikin sama. Syytetään kaikista tekemättömistä tai huonosti hoidetuista töistä keikkalaista, vaikka syy ei olisikaan keikkalaisessa. Mutta keikkalaista on aina helppo syyttää. Koska sehän on vaan keikkalainen.

On paikkoja, joissa keikkalainen otetaan aina heti mukaan vakituisen henkilökunnan juttuihin ja pidetään osana porukkaa. Sitten taas on paikkoja, joissa keikkalainen jää yksin. Katsotaan nenän vartta pitkin, kun keikkalainen yrittää osallistua kahvitaolla mukaan jutusteluun. Saatetaan vaihtaa puheenaihetta tai ollaan huomioimatta keikkalaisen kommenttia. Samassa ruokapöydässä saatetaan alkaa puhumaan inside juttuja ja naureskellaan keskenään. Voin kertoa, että tuollaisia paikkoja on yllättävän paljon. Ja kerron myös senkin ettei tunnut kovin mukavalle.

Toki työpaikkojen suhtautumiseen keikkalaista kohtaan voi vaikuttaa keikkalainen itse. Onko keikkalainen itse aktiivinen, kiinnostunut ja innostunut. Onko keikkalainen helposti lähestyttävä jne. Toki on olemassa myös huonoja keikkalaisia. Sellaisia, jotka itsekin ajattelevat, että "olen vaan täällä keikalla niin ei kuulu minulle". Eli toki on olemassa myös niitä "vaan keikkalaisia", jotka eivät edes halua hoitaa työtään mahdollisimman hyvin. 

Toivoisin, että jokainen työyhteisö miettisivät miten he suhtautuvat keikkalaiseen. Pienillä asioilla on paljon merkitystä. En tiedä ajattelevatko työyhteisöt asiaa lainkaan siltä kantilta, että keikkalainen on myös työpaikan käyntikortti. Jos keikkalaista on kohdeltu työyhteisössä huonosti, hän myös kertoo sen ja monelle. Ikävä kyllä harvoin kerrotaan hyviä kokemuksia... Huonosti kohdeltu keikkalainen ei välttämättä tule enää keikalle vaikka työolisi ollutkin muuten mielekästä.

Työyhteisössä voidaan miettiä mm. otatteko keikkalaisen mukaan juttuihin. Perehdytetäänkö keikkalainen vai ei. Sanotteko ääneen "vaan keikkalainen".  Pelkästään sen sanominen nostattaa minulla niskakarvat pystyyn. Ei kukaan halua olla "VAAN" jotakin. Toivoisin, että jokainen antaisi arvon keikkalaiselle. Eivät he ole turhia. Koska jos keikkalainen on tullut, sille on tarve. Itse ainakin olen ylpeä siitä, että olen keikkalainen. Keikkailemalla saan tutustua uusiin paikkoihin ja laajennan samalla omaa osaamistani. Lisäksi koen, että voin myös keikkapaikalle antaa jotain (varsinkin jos keikkapaikka on avoin uusille asioille), sillä onhan minulla jo 10 vuoden työkokemus takana.

Oletko tehnyt keikkatöitä? Millaisia kokemuksia sinulla on ollut?


MäSäMutsi

Ei kommentteja

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.