Sisällön tarjoaa Blogger.

Syy hiljaisuuteen

Lokakuu alkaa olla lopuillaan ja huomaan, etten ole lupauksistani huolimatta ehtinyt tehdä pahemmin postauksia. En kuitenkaan ole tätä blogia unohtanut ja jutun aiheita on monia tulossa, kunhan kerkeän kirjoittaa. Syy hiljaisuuteen on varmasti nämä minun paluu töihin osittain. Tai oikeastaan keikkailemaan. Tosin huomasin tässä tekeväni joillakin viikoilla jopa enemmän töitä kuin säännöllinen viikkotyöaika olisi. Mutta nyt olen päättänyt rauhoittua. Yritän olla haalimasta itselleni kaikkia mahdollisia vuoroja ja yritän olla murehtimasta raha-asioita. Vaikka kuinka tiukkaa tekisi.



Nyt kun olen keikkailut enemmän ja vähemmän juhannuksesta lähtien, huomaan väsyneeni. Huomaan, että en jaksa enää vapaa-ajalla mitään ylimääräistä. Liikunta on jäänyt vaunulenkkejä sekä koirien ulkoilutusta lukuunottamatta kokonaan. Koti on alkanut muistuttaa (omasta mielestä) lähinnä kaatopaikkaa. Parisuhdetta ei juurikaan ole. Isimies tekee omia juttuja ja minä olen joko töissä tai hoidan Ässää. Muuta elämää ei ole. Iltaisin kaadun jo ennen klo 22 sänkyyn nukkumaan ( ellei töissä iltavuoro ole venähtänyt).

Tänään kävellessäni Ässän kanssa perhekahvilasta kotiin päin aloin ajattelemaan elämääni. Onko tämä sitä mitä haluan? Olenko minä tyytyväinen elämääni? Olenko onnellinen? Tajusin kävellessäni, että en minä tällaista elämää itselleni ole halunnut. En ehdi kunnolla enää nauttia elämästäni. En ehdi istahtaa alas ja olla vaan. Minulla kuitenkin on kaikkea mitä olen aina halunnut. Terveet lapset, rakastava mies, eläimet ja oma koti. Mutta en ehdi iloita ja nauttia niistä, kun minulla on koko ajan kiire. On kiire töihin, harrastuksiin, kauppaan ja muihin velvollisuuksiin. Elän kellon mukaan. Ei, minä en ole tyytyväinen enkä onnellinen.



Matkalla pohdin, mitä minun pitäisi tehdä, jotta voisin taas olla onnellinen. Vaihtoehtoja ei juurikaan taida olla. Minun on vähennettävä tai jätettävä kokonaan työt. Työ ei tuo sellaista tyydytystä minulle mitä haluan elämältä. Toki työ ja siitä tuleva ansio helpottavat kummasti elämää, mutta mitä se hyödyttää jos et ehdi nauttia elämästä.  Ei niin kuin yhtään mitään. 

Kävellessäni päätin, että kokeilen niin, että teen keikkoja max. 2-3 vuoroa per viikko. Keikkaillessa vaan on se ongelma, että jos tarpeeksi usein kieltäydyt keikoista, niin sinulle ei niitä enää tarjota. Mutta sen riskin olen valmis ottamaan, sillä onnellisuus pääasia elämässä. Lapsetkin ovat vain hetken pieniä ja siitä ajasta pitää voida ottaa ilo irti. 


Samalla tässä pohdin, että voisinko tehdä jotain työtä vaikka kotona? Ja mitä voisin tehdä lapsen kanssa yhdessä, mistä voisin hieman saada lisäansiota? Onko sinulla ideoita, kuinka saada pientä lisäansiota?



MäSäMutsi

7 kommenttia

  1. Mulla ei ole ihan antaa mitään vinkkejä, mutta koita olla liikoja ressaamatta <3 Jos vaan mahdollista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sepä se kun pystyisi olla stressaamatta... :)

      Poista
  2. Varmaan jokainen kotiäiti miettii keinoja ansaita vähän ekstraa. Kaikenmoisia kotimyynti juttuja, lastenvaate/kosmetiikka mitä näitä nyt on, jos siis yhtään kiinnostaa :) mä niin nautin olla kotona lasten kanssa mutta väistämättä jossain vaiheessa pitää takaisin töihinkin mennä..Niin kauan kuin ei ole pakko, yritän olla miettimättä sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä minä olen miettinyt. Nosh tai muu vastaava olisi varmaan eniten minun näköinen tuote... Mutta se vaatii alkusijoituksen, kun esittelyvaatteet pitää ensin ite ostaa... Ja ovat aika tyyriitä. Eikä tuotto ole ehkä vaivaan nähden tarpeeksi hyvä. Mutta ovat kuitenkin pohdinnan arvoinen juttu. :)

      Poista
  3. Ei vitsit! Tämä olisi monesta kohtaa voinut olla ihan suoraan mun kynästä! Ja moni juttu on sellaisia joita mäkin olen viime aikoina miettinyt. Kaikista mustimpina hetkinä oon jopa kelannut että irtisanon itseni, mulla siis on vakityö. Että en halua olla vakituisesti sidottuna paskaan vaan haluan hallita itse sitä paskan määrää, niin sanotusti. Kuitenkin näen ratkaisuna omalla kohdalla sen että hakeudun opiskelemaan ja ihan jotain toista alaa. Tuntuu että tämä nykyinen on oikeasti nähty ja ei se tästä tule muuksi muuttumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on vakityö, mutta olen sieltä hoitovapaalla. Keikkailen iltaisin ja viikonloppuisin, kun isimies hoitaa Ässää. Oma työ (johon pitäisi palata viimeistään 18.11.2017) on päivätyö, joten minun pitäisi laittaa Ässä hoitoon. Tämän vuoksi siis olen päätynyt keikkailemaan. :)

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.