Sisällön tarjoaa Blogger.

Aikakapseli

Aina ajoittain on hyvä pysähtyä ja miettiä omaa elämää. Missä on ollut, missä on nyt ja miten tähän on tultu? Myös tulevaisuuteen kannattaa katsoa ja pohtia mihin on matkalla sekä miten sinne pääsee? Tämä auttaa selkeyttämään omaa elämää ja ehkä hahmottamaan elämän suunnan.

Viikonlopun aikana pohdimme meidän elämää. Mietimme kaikkia niitä ihania asioita mitä meillä on ollut sekä kaikkia niitä vastoinkäymisiä, joita meidän eteen on matkan varrella heitelty. Pohdimme sitä, kuinka onnekkaita me oikeastaan olemme, kun meillä on kaiken tämän jälkeen edelleen toisemme. Mietimme myös miten olemme tällä matkalla muuttuneet. Jos joku olisi 20 vuotta sitten minulle kertonut, millainen minä ole tänä päivänä, en olisi häntä ikinä uskonut. Olemme kasvaneet aikuisiksi. 

Päätimme kirjoittaa kirjeet tulevaisuuteen. Kirjeiden ajatus on, että muistamme myös myöhemmin tämän tunteen mikä on nyt. Kirjoitimme kirjeet lapsille, toisille ja itsellemme. Jokaiselle teimme omanlaisen kirjeet. 



Lapsille kirjoitimme heidän parhaita muistojaan matkan varrelta. Kirjoitimme millaisina näemme heidät nyt sekä millaisiksi kuvittelemme heidät myöhemmin. Kirjoitimme millaisista asioista he pitävät ja mistä eivät pidä. Ja ennen kaikkea kirjoitimme siitä kuinka paljon me heitä rakastamme.

Toisillemme kirjoitimme tavallaan vihkivalat. Kirjoitin Isimiehelle siitä mitä asioita hänessä rakastan sekä miksi hän tekee minut onnelliseksi. Kirjoitin myös mitkä asiat hänessä ärsyttävät ja mitä asioita hänessä mahdollisesti muuttaisin. Muistelin kirjeessä meidän parhaita hetkiä. Kirjoitin myös minun salaiset tulevaisuuden toiveet. Kirjeen lopussa lupasin rakastaa Isimiestä vaikka hän ei koskaan muuttuisikaan, koska onhan hän se minun elämäni suuri rakkaus. Sitä en tiedä mitä Isimies minulle kirjoitti. Yritin kovasti kärttää saada lukea kirjeen, mutta ei antanut. :)



Itselle kirjoitin kirjeen siitä, mikä tekee minut nyt onnelliseksi sekä iloiseksi. Kirjoitin siitä mikä on tällä hetkellä parasta elämässäni sekä millaisena näen tulevaisuuteni. Kirjoitin ylös kaikki tämän hetkiset haaveeni. Lisäsin kirjeeseen pelot ja asiat jotka askarruttavat minua tällä hetkellä.

Teimme niin tohkeissa kirjeitä, että unohdin kokonaan valokuvata. :D Nyt kirjeet on jemmattu varmaan talteen isoäidin kellariin. Lapset saavat omat kirjeet, kun täyttävät 20 vuotta ja toisillemme annamme kirjeet meidän pronssihääpäivänä. 



Idea tähän postaukseen syntyi yhteistyössä Onniblogit- yhteisön kanssa. Tammikuun aikana osa Onniblogien bloggaaja julkaisee oman postauksensa siitä, mitä he laittavat Aikakapseliinsa. Eilen julkaisi Norudemu blogissaan lasten aikakapselit ja huomenna on vuorossa Tipulassa blogin Emonen

11 kommenttia

  1. Voi tuollaiset kirjeet on varmasti aivan ihanaa lukea sitten kun aika koittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eniten huolestuttaa, muistetaanko niitä kirjeitä enää sitten kun on aika... :)

      Poista
  2. Ihana postaus. Kauniisti sanoitettu!! Upeaa, että isimieskin innostui ajatuksesta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Innostuminen taisi johtua enemmänkin painostuksesta :)

      Poista
  3. Huikea idea! Täytynee itsekin toteuttaa :)

    Blogisi on kiinnostava, liityin lukijaksi :)

    VastaaPoista
  4. Mahtava idea! Minun on vaikea kuvitella, mitä oma mieheni kirjoittaisi tuollaisiin kirjeisiin. Kauniit kuvat olet löytänyt postausta kaunistamaan, vaikka unohdit valokuvata. Mitä teette omille kirjeillenne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme kaikki kirjeet säilöneet mummin kellariin omiin kirjekuoriin. En mäkään osaa kuvitella mitä mieheni kirjoitti. Veikkaan, että jotain tosi hauskaa...

      Poista
  5. Ihana ajatus! Kirjeet onkin sitten mukavaa lukea myöhemmin, vuosien saatossa ajatukset ehtivät muuttua ja kaikkea ei millään muista.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.