Sisällön tarjoaa Blogger.

Tammikuu-ilmiö

Tänään sen huomasin! Nyt todellakin on alkanut tammikuu. Ja se näkyy ja tuntuu. Lisäksi huomasin, että tämä tammikuu-ilmiö ärsyttää minua ihan suunnattomasti. Varsinkin tänään ärsyynnyin,  ennemmän kuin osasin edes odottaa. Ja nyt minua harmittaa tämä minun ärsytykseni... Mutta en sille voi mitään. Todennäköisesti tämä ärsytys tulee seuraamaan minua koko tammikuun ja luultavasti saattaa jatkua vielä helmikuussakin.



No, mikäs sitten on tämä tammikuu-ilmiö? Sehän on se, kun kuntosalit ja liikuntakeskukset täyttyvät uudenvuodenlupauksen tehneistä. Moni suomalainen on luvannut uutena vuotena aloittavansa liikkumisen, laihduttamisen ja muutenkin se terveellisen elämän. KESÄKUNTO 2016!!! Niin, se lupaushan on tehty 31.12. ja täytäntöön se tietenkin laitetaan heti joulun pyhien jälkeen eli 7.1. Tuona maagisena päivänä liikuntakeskusten vastaanotot täyttyvät näistä tulevista liikkujista, jotka tulevat liittymään kuntosalin jäseneksi ja aloittamaan treenaamisen. 

Tänään aamulla lähdin salille. Ihan täysin pahaa aavistamatta. Olen tottunut koko syksyn treenaamaan yksin viikonloppu aamuisin. Välillä kaverina on ollut joku toinen uskollinen treenaaja, joka ei ole ollut perjantaina tai lauantaina viihteellä ja näin ollen kärsisi krapulasta. Olen saanut viettää muutaman tunnin ihanassa rauhassa. Ja treenin jälkeen olen päässyt infrapunasaunaan ja suihkuun ihan yksikseni ilman häiriötekijöitä. Olen nauttinut joka ikisestä sekunnista!

Mutta tänä aamuna 9.1 klo 9 saapuessani salille, mitä minun silmäni näkivätkään? Täyden pukuhuoneen! Pukuhuoneessa ei ollut yhtäkään tyhjää naulakkoa! Ja se kakofonia, kun 30 uuden elämän aloittanut kälkättää yhtä aikaa ja toistensa päällä. Ja lisää vaappuu perässäni. Näytin varmaan pelästyneeltä kauriilta, kun eräs tuttu treenari syksyltä kertoo, että nämä ovat niitä uudenvuodenlupauksen tehneitä. Samalla hän lohduttaa, ettei tämä kauan kestä. Kyllähän minä sen muistinkin... mutta enhän minä ole treenannut tammikuussa kuin viimeksi vuonna 2014. Viime vuonna olin vastasyntyneen kanssa treenitauolla. 

Nyt varmaan moni ihmettelee, että miksi minua ärsyttää, jos pukukoppi on täynnä ja kauhea meteli. Mitä se haittaa? Jokaisen treenarin varusteisiinhan kuuluu se mp3-soitin. Minäpä kerron. Kun tämä kaakattava lauma jakaantuu kuntosalille, jumppaan ja spinningiin ja lisäksi sama lasti tulee miesten pukkarista salin puolelle, silmissään hallusinaatio tulevasta hunks-vartalosta, niin siitä alkaa ärsytys. Minä, joka olen tottunut treenaamaan rauhassa ilman odotteluja, yhtäkkiä saan odottaa joka laitteeseen vuoroa ja muuttaa omaa treeniohjelmaa, kun huomaan odottamisen vaan venyvän. Salin puolella ärsyttää suunnattomasti nämä laitteisiin nojailijat sekä laitteissa istuskelijat. Tämä kuntosalissa aikaa viettävä porukka, joka tekee jotain liikuntaa viittaavaa ehkä 1/10 osan ajasta, jonka viettää salilla. Tämä porukkaa viettää aikaa somessa laittamassa #uusielämä #kuntosali #kesäkuntoon. Voi juma! Ja minä, joka olen oikeasti tullut treenaamaan, saan kärsiä ja lämmitellä sarjojen välissä uudelleen ettei hyvä hiki mene hukkaan.

Kylläpä syö miestä! Vieläkin harmittaa... No, entäs sitten kun se treeni viimein on saatu jollain tavalla päätökseen ja pitäisi mennä sinne saunaan? Se onkin täys! Siellä on se kymmenkunta kaakattavaa naista puhumassa kuinka nyt on niin hyvä olo. Hermoja säästääkseni päätin jättää saunan väliin ja siirtyä suihkun puolelle. Voi onnetonta! Meidän salilla naisten puolella on vain kolme suihkua, jotka tietenkin olivat jo varattu. Samalla rekisteröin, että viisi jonottaa suihkuun. Harmissani pakkaan pyyhkeen ja suihkukamat takas laukkuun ja vedän ulkovaatteet hikisen vartalon päällä ja lähden kotiin suihkuun. 

Kyllä minä kestän. Nyt kun olen tähän varautunut. Suurin harmitus kuitenkin johtuu siitä, että MS-tauti on herkistänyt minun väkipaljouksille. En vain kestä niitä. En pysty keskittymään tungoksissa ja ne ahdistavat. Treenaaminen, joka on MS-taudissa erittäin tärkeää, on muuttunut nyt ahdistavaksi. Mutta kyllä tämä tästä. Lähden salille entistä aikaisemmin. En aio antaa periksi. Tämä ruuhka kuitenkin helpottaa viimeistään maaliskuussa. Näin se on ollut joka vuosi.

Mutta jos sinä olet yksi niistä, joka aloitti treenaamisen nyt tammikuussa, niin tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että toivoisin sinun lopettavan. Toivon, että jatkat ja löydät sen liikunnan riemun. Liikunnasta tulee hyvä olo ja se antaa voimaa. Toivon, että et luovuta siinä kahden kuukauden kohdalla, niin kuin useimmat tekee, vaan jatkat ja löydät sen rytmin elämään niin kuin minäkin <3

Ihanaa tammikuuta kaikille!


MäSäMutsi

2 kommenttia

  1. Voin ymmärtää turhautumisesi. Varsinkin somessa näkee paljon uusia laihduttajia #:neen. 😊 Ihanaa tammikuuta sinulle!

    VastaaPoista
  2. Mun mies kiroaa salilla aina eniten heitä, jotka varaavat laitteita. Niitäkin kuulemma löytyy tosi paljon, vaikka kuulemma lähes jokaisen salin järjestyssäännöissä sanotaan että laitteita ei saa varata. Aika monesti oon ihan tyytyväinen että salikärpänen ei ole purrut, vaikka liikunnasta muuten tykkäänkin :) Mäkään en osaa nähdä salia tai muutakaan liikkumiseen tarkoitettua paikkaa siksi osoitteeksi, mihin tullaan juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Treeni treeninä ja höpöttelyt sitten muualla.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.