Sisällön tarjoaa Blogger.

APUA! Hevosen selkään!



Aloitettiin Ässän kanssa viikko hieman eri tavalla kuin yleensä. Maanantaisin olemme useimmiten menneet joko MLL:n perhekahvilaan, ystävän luokse tai puistoon, harvoin kauppoja kiertelemään. Mutta tänään suuntasimme hevostalleille heti aamusta. Meidän ihana rakas ystävä oli järjestänyt, että pääsimme Ässän kanssa talleille, jossa hänellä vuokraheppa. Ilma olikin mitä parhain talliretkelle.


Kyllä se hevonen on vaan ihana. Ässä oli talleilla hurjan innoissaan. Ei meinannut pysyä lainkaan liinan kyydissä vaan olisi halunnut päästä koko ajan touhuumaan tallin lattialle. Pääsi Ässä leikkimäänkin ja paijaamaan heppaa. Heppaa piti puhaltaa ja suukottaa. Pienen heppamiehen elkeitä tuntuu olevan ilmassa, kun katsoi Ässän touhua.

Ensimmäistä kertaa 19 vuoteen pääsin taas harjaamaan hevosta. Täytyy sanoa, että se on todella rauhoittavaa. Stressitasot laskee heti. Sain kokea hevosen rakkauden. Heppa hamuili hiuksia ja taskuja etsien herkkupaloja. Ässän lapasetkin meinasi kadota parempiin turpiin. 

En olisi uskonot, että vierailu talleilla päättyy siihen, että pääsemme myös Ässän kanssa hepan selkään. Minä joka ei ole harjannut saati sitten ratsastanut 19 vuoteen. Kyllä hieman jännitti nousta selkään. Se mikä minua jännitti eniten hevosen selkään nousemisessa, oli heikentynyt koordinaatio ja tasapaino. Eniten ehkä se, että pääsenkö edes sinne selkään. Jalat alkoivat todella nopeasti vapista. Mutta kun selkään oli päästy suurimmaksi huoleksi nousi, entä jos se hevonen liikkuu? eihän siellä selässä ole mistä pitää kiinni! Eikä ole turvaakaiteta! Miksi hevoset eivät noudata mitään EU -direktiivejä?!?
Ja kaiken kukkuraksi enhän enää muistanut miten siellä selässä edes toimitaan. Onneksi kyseessä oli ihanan kiltti heppa, joka antoi paljon anteeksi. Nopeasti siellä selässä alkoi luottaa ja uskoin pysyväni, joten ei kun liikkeelle mars! 

Täytyy kyllä sanoa, että minulla ei ollut missään nimessä vaatteet, jotka soveltuu ratsastukseen. Farkut ja yli pepun pitkä takki. Farkut vielä erittäin napakat. Muutamat naurut kirvoitti, kun yritin nostaa jalkaa hepan selän yli... Joo, ei ole pillifarkuista siihen. Onneksi ei sentään ihan ratkenneet, vaikka olin ihan varma. Muutenkin olisimme voineet Ässän kanssa hieman paremmin varustautua tallireissulle. Ässällä väsy/nälkäkiukku yllätti ja jouduimme lähtemään aivan liian aikaisin kotiin. Olisin voinut olla paljon pidempäänkin.

Tämän päivän jälkeen ymmärrän todella hyvin ratsastusterapiaa. Hepat rauhoittaa mieltä ja lisäksi ratsastaminen on loistavaa liikuntaa. Se vahvistaa jalka- ja vatsalihaksia, pitää ryhdin hyvänä sekä saa raitista ilmaa. Tätä terapiamuotoa pitäisi suosia enemmän. Jo yhden kerran jälkeen huomaan omassa olossa parannusta. Fatiikki, joka minua on vaivannut koko kevään, voitettu ainakin tämän päivän osalta. Ensimmäistä kertaa tunnen itseni virkeäksi niin mieleltä kuin ruumiiltakin. Eli ehdottomasti hyvä päivä!







Nyt on hyvä aloittaa viikko! Ihan paras maanantai ikinä!

<3 MäSäMutsi

Ei kommentteja

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.