Sisällön tarjoaa Blogger.

Enkeleitä matkassa

Minun oli eilen tarkoitus Ässän päiväunien aikaan postata tulevasta lastenhuoneen remontista ja uusista ihanista lastenhuoneen sisustustuotteista, jotka löysin lapsimessuilta. Mutta tämä postaus on nyt edelleen tuolla luonnoksissa ja saa odottaa siellä vielä hetken. Ja minäpä kerron teille syyn tähän muutokseen.


Eilinen päivä alkoi ihan normaalisti. Syötiin aamupalaa, tehtiin pesut ja puettiin. Sovittiin hiekkalaatikko treffit muutaman muun mamman kanssa. Lähdin käyttämään koiria lenkillä ennen treffeille menoa, silloin tunsin oloni jo todella omituiseksi. Leikkitreffeillä valittelin, että olo on vähän etova ja kerroin vanhaksi menneestä jogurtista, jonka olin aamiaisella syönyt. Kuitenkin jaksettiin ulkoilla Ässän kanssa puolitoista tuntia. 



Kotimatkalla minua alkoi jo huimata. Matka tuntui ikuisuudelta. Onneksi kuitenkin pääsin kotiin. Silloin alkoi vatsaa kouria jo ihan kunnolla. Alkoi vessa ravi. Kävin varmasti tunnin aikana 15 kertaa vessassa. Vatsalaukku ja suolisto tyhjeni. En tiedä miten olen saanut Ässän päiväunille vaunuihin. Onnistuin jopa käyttämään koiratkin samalla päivälenkillä. Vessaravi senkuin jatkui. Jossain vaiheessa en vain enää jaksanut. Viimeiset muistikuvat on, että konttasin vessasta sänkyyn.


Tällä kertaa meillä oli enkeleitä matkassa. Teinimonsteri päätti tulla koulusta suoraan kotiin ja vielä ajoissa. Heti kotiin tultua, hän tajusi ettei kaikki ollut hyvin. Koirat eivät tulleet häntä vastaan. Koirat olivat linnottautuneet minun viereeni vahtiin. Teinimonsteri, joka on nähnyt minun hoitavan hätätilanteita ja ollut ensiapukoulutuksissa, osasi toimia. Varmisti, että hengitän ja yritti saada hereille. Soitti 112 ja kertoi mitä oli tapahtunut. Ambulanssi tuli ja vei minut sairaalaan. Heräsin sairaalasta muutaman tunnin päästä, kun minulle oli tiputettu ringeriä litran verran.


Kuvalainattu ylen www-sivuilta

Syy tajuttomuuteen oli paha nestehukka, joka minulle oli tullut todella nopeasti. Syynä erittäin rajut oireet. Tilannetta pahensi se, ettei minulla ole lainkaan paksusuolta, josta suurin osa nesteistä imeytyy elimistöön. Eli vaikka yritin hieman suun kautta tankata, niin se tuli kaksin ellei kolminkertaisena ulos. Koska olin kuivunut niin voimakkaasti, jouduin viettämään yön sairaalassa nesteytyksessä.


Onneksi Ässä oli nukkunut tämän koko ajan ja oli autuaan tietämätön tapahtuneesta. Onneksi Teinimonsteri tuli kotiin eikä mennyt kavereille tai ollut harrastuspäivä. Onneksi Teinimonsteri osasi toimia. Onneksi tämä kaikki tapahtui juuri päiväuniaikaan ja olimme kotona. Meillä tosiaan oli enkeleitä matkassa. En edes uskalla ajatella mitä kaikkea olisikaan voinut sattua. Nämä ovat juuri niitä tilanteita, jotka todella panevat miettimään miten heikoilla sitä loppupeleissä on. Ja vaikka olisi kuinka iso tai hyvä turvaverkosto, niin  silti tarvitsee niitä enkeleitä sinne matkaan.


Kuva lainattu MTV:n www-sivuilta


Oletko varautunut vaaratilanteisiin? Miten? 

<3 MäSäMutsi


16 kommenttia

  1. Huh.. kauhistuksen kyyneleet..
    Enkelit ja teinimonsteri yhteistyössä <3
    t. Mäsä-sisko

    VastaaPoista
  2. Siis johtuiko tämä kaikki siitä jugurtista ? O.O huo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tietenkään varmaksi voi sanoa. En ole ollut missään missä olisi vatsatautia tmv. Ja oireiden voimakas äkillinen alkaminen kertoo ruokamyrkytyksestä, sekä se että kun vatsa oli tyhjä alkoi helpottaa. Nesteytykselle sitten vaan korjattiin voimakas nestehukka, jota en juomalla itse saanut enää kuntoon.

      Poista
  3. Hui kamalaa!! :O Onneksi nesteytys auttoi! <3

    VastaaPoista
  4. Jestas! Onneksi teini osasi toimia ja pääsit hoitoon <3

    VastaaPoista
  5. Hyvä, lopulta kaikki päättyi hyvin. Hurja tarina! Minä pyörryin lasten nähden keskiviikkona ja olen myös sen jälkeen miettinyt samoja asioita kuin sinä. Nyt on lapset ohjeistettu hakemaan apua, jos vaikka pääni löisin. Mutta ihan eri asia vauvan kanssa...

    VastaaPoista
  6. Hui kamala, onneksi kaikki päättyi hyvin ♡

    VastaaPoista
  7. Voi hurja, onneksi oli onnea matkassa! Mä en ole varautunut juuri mitenkään itselleni tapahtuviin onnettomuuksiin, mutta pitäisi varmaan kokeilla, oppisiko esikoinen soittamaan puhelimellani apua vaikka mummulta tai isältään!

    VastaaPoista
  8. Apua! Onneksi kaikki päättyi hyvin. <3

    VastaaPoista
  9. Hui kamala. Onneksi siellä oli tosiaan päiväuniaika ja teini tiesi kuinka toimia.♥

    VastaaPoista
  10. Huh, onneksi kaikki päätyi juuri näin kuin päätyi!

    VastaaPoista
  11. Apua, mitä ootte saaneet kokea!!
    Onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin ja aivan mahtavaa,että teidän teini osasi toimia!!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.