Sisällön tarjoaa Blogger.

Miksi kannan? - miten minusta tuli kantoliinoihin hurahtanut MäSäMutsi


#miksikannan #pidälähellä


Minulta usein kysellään miksi kannan, miksi en työnnä lastani rattaissa niin kuin muut tai anna lapseni kävellä itse. Minulle naureskellaan, kun sidon lastani "pitkään hameeseen" tai "ihmeelliseen lakanaan". Kun heitän lapsen selkään, epäillään että pudotan lapseni. Monet myös epäilevät sidontojen kestävyyttä. Saan todella usein kuulla, että lapseni luiskahtaa selästäni maahan. Osalta ihmisistä saan taas kuulla ihailua. Ihastellaan sitä, kuinka saan niin näppärästi lapsen mukaani ja helpolta saan kaiken näyttämään. Myös liinojen upeat kudonnat ja värit saavat osakseen ihailua. 

#miksikannan #pidälähellä

#miksikannan


Kannan, koska haluan pitää kädet vapaana
Kannan, koska se helpottaa liikkumista
Kannan, koska voin olla koko ajan vuorovaikutuksessa lapseni kanssa
Kannan, koska se lapseni rauhoittumaan
Kannan, koska lapseni haluaa leikkiä heppaa 
Kannan, koska liina on kaunis asuste


#miksikannan #pidälähellä

#pidälähellä


Kannan, koska lapseni tarvitsee läheisyyttä
Kannan, koska haluan lapseni olevan lähellä
Kannan, koska lapseni haluaa olla sylissä
Kannan, koska sylistä on turvallista kohdata maailma
Kannan, koska pidämme molemmat läheisyydestä
Kannan, koska rakastan


#miksikannan #pidälähellä

Minulla ei ole vain yhtä syytä siihen, miksi kannan. Syitä on monia. Alunperin kantaminen aloitettiin kahdesta syystä:

1. Ainoa tapa miten pääsen metsään koirien kanssa. Enhän minä voi lasta jättää yksin kotiin koirien lenkin ajaksi? Ja metsään ei yksinkertaisesti pääse vaunuilla. Tämä on alkuperäinen syy, miksi meillä alettiin kantamaan. Aloin Ässän raskausaikana pohtimaan, miten ihmeessä pääsen koirien kanssa liikkumaan metsässä vauvan synnyttyä. Tätä asiaa tutkaillessa tutustuin kantoliinayhdistykseen ja kantamiseen liinassa. Mitä enemmän asiaan tutustuin, ymmärsin tämän ratkaisun olevan juuri minua varten.

2. Ässä halusi aina olla sylissä. Heti syntymästään lähtien Ässä on vaatinut päästä syliin. Ainoa paikka missä Ässä ei pienenä huutanut oli syli. Joten, koska halusin laittaa ruokaa, syödä, tehdä käsitöitä sekä siivota, niin kantaminen oli myös näihin ratkaisu. 

Tässä matkan varrella kantamisen syyt laajenivat ja kantaminen sai uusia merkityksiä. Nykyään kannan, koska me molemmat haluamme sitä. Kantaminen ei ole enää välttämättömyys, jonka avulla helpotan omaa arkeani. Ässä haluaa usein selkään leikkimään heppaa tai ihan muuten vaan, kun läheisyyden kaipuu iskee. Kannan myös ihanien liinojen vuoksi. Liinoista on tullut minulle asusteita. Oma pukeutuminen on usein väritöntä ja mahdollisimman huomaamatonta, liinoilla saan myös omaan ulkoasuuni uusia ulottuvuuksia. 



Somessa voit löytää lisää tarinoita kantamisesta #miksikannan -kampanjan aikana. Kampanjaan voit käydä tutustumassa mm. Kantoliinayhdistyksen FB-sivuilla taikka instagramissa hakusanoilla #miksikannan, #pidälähellä tai #kantoliinayhdistys. Jokainen kantamisesta kiinnostunut tai siihen hurahtanut voi ottaa osaa kampanjaan.




Mitä mieltä sinä olet kantamisesta? 



7 kommenttia

  1. Kauniita kuvia! Oma taaperoni on todella, todella aktiivinen ja vilkasluontoinen lapsi. Liinassa viihtyy kuitenkin hyvin pitkiäkin aikoja, nykyään osaa itsekin tuoda minulle liinan kyytiin halutessaan ❤. Kaupassa vanhemmat rouvat usein ihastelevat, että kuinka onkaan rauhallinen pieni (tietäisivät vaan!:D), ja miten hyvä olla sylissä lähellä äitiä ❤ -Hantsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Meillä on poika myös muuten äärimmäisen vilkas, mutta liinaan rauhoittuu aina. <3

      Poista
  2. Todella hyvä kirjoitus!! Aivan samoja kauhisteluita/kummasteluita saan ihmisiltä, mutta onneksi myös ihasteluita. Meiän poika viihtyy liinassa pitkiäkin akoja ja on aina kyydissä tyytyväinen toisin, kun rattaissa. Meillä ku näkee poika liinaan, lähtee innoissaan konttaamaan kohti nauraen ja kiljuen :D on toi liina vaan ollu monessakin meidän pelastus♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo ihmisten kauhistelu ja kummastelu on kyllä jännää. Mistäköhän lie johtuu...?

      Poista
  3. Ihania ajatuksia kantamisesta ja kauniita kuvia. Me reppuillaan paljon minimimmin kanssa, mutta yritetään myös vähän harjoitella sidontoja liinoilla. Vastasyntyneenä hän oli aina liinakyydissä. Parasta kantamisessa on mielestäni läheisyys.

    Hmm...Pitäisiköhän itse ottaa osaa kampanjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Itse tykkään katsella muiden kantamiskuvia ja ihastella juuri niistä huokuvaa läheisyyden tunnetta. :)

      Poista
  4. Asun Afrikassa ja täällä ei ole muuta tapaa kuin kantaa liinalla selässä! Tuntuu hassulta miksi sitä sitten niin kummastellaan Suomessa. Se on niin kätevää, voi mennä mihin vaan, lapsi tosiaan rauhoittuu muidenkin kuin omaankin selkään, usein nukahtaakin. Ja mä uskon vakaasti että se on kaikinpuolin hyväksi lapselle, kehitykselle, luottamukselle, hyvään oloon 😊

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.