Sisällön tarjoaa Blogger.

Muuttaako murrosikä kulutustottumuksia? - Murrosikä 20 vuotta sitten ja nyt

Nykypäivänä kaikki tuntuu olevan kertakäyttöistä tavaraa. Mikään ei tunnu enää kestävän käyttöä tai sitten tulee jotain uutta tilalle, minkä vuoksi se vanha ei enää toimi. Vaatteet hajoaa herkemmin, hyvällä tuurilla housut ratkeaa ensimmäistä kertaa jalkaan vedettäessä. Muoti vaihtuu neljä kertaa vuodessa ja muodin mukana pitäisi yrittää pysyä ettei näytä hompsahtaneelle. Vanhat tietokoneet eivät jaksa pyörittää uusia ohjelmia, joten pitää ostaa uusi tietokone. Nyky-yhteiskunta kannustaa kulutukseen. Miten sitten voi nykypäivänä opettaa nuorille kestävää kulutusta, kun yhteiskunta ei edes siihen kannusta?




Minä olen yrittänyt kotona kovasti opettaa kestävää kulutusta. Pienestä pitäen minulle on hoettu, että "köyhällä ei ole varaa halpaan". Useissa tapauksissa myös näin on, se mikä on halpa ei välttämättä tule halvemmaksi. Useissa vaate- ja kenkämerkeissä tämä on varsin hyvin havaittavissa. Halvat vaatteet eivät aina kestä sitä kulutusta. Toki poikkeuksia on! Ja koska olen tottunut ostamaan laadukkaita ja kulutusta kestäviä tuotteita, niin olen usein myös aikaani jäljessä. Mikä ei minua ole koskaan haitannut. 

Teinimonsteri oli aikaisemmin hyvin tietoinen ja tarkka kulutuksessa. Hän ei pyytänyt turhia, joten useimmiten sai kaiken mitä on pyytänyt, koska pyyntö on aina tullut tarpeeseen. Kaikki saamansa rahat hän säästi, niistä rahoista on kertynyt sievoinen summa pankkitilille. Yläkouluun siirtymisen jälkeen Teinimonsterin suhtautuminen kulutukseen on muuttunut. Nykyään uusia vaatteita on saatava jatkuvasti. Vaatteita käytetään kerran ja sitten ne jäävät lojumaan sängyn alle. Laukkuja ja kenkiä pitää olla, ja paljon! Nuori tarvitsee myös meikkejä, tuoksuja, hiushärpäkkeitä, koruja ja tietenkin elektroniikkaa. Tarvitaan uusimmat puhelimet, tietokoneet, tabletit ja muut pelit vehkeet. Täytyy olla tasapaino skootteria sekä tietyn merkkistä pyörää. Viikkorahaa pitää saada enemmän ja se tuhlataan herkkuihin tai lehtiin. Lista on loputon!






Ennen Teinimonsteri arvosti omistamiaan tavaroita. Hän huolehti aina kaiken paikalleen ja kohteli tavaroitaan melkein silkkihansikkain. Nykyään tuntuu, että hän vähät välittää. Likaiset vaatteet lojuvat lattioilla, kastuneet vaatteet mytätään jonnekin nurkkaan. Tietokone unohdetaan keittiön pöydälle ja siitä sitten vahingossa Ässän leikkeihin. Sitten kiukutellaan kun tietokoneesta puuttuu jokin nappula. Sama homma kaukosäätimien kanssa. Puhelinta heitellään, joskus se osuu kohteeseen tai sitten tippuu sängyn kautta lattialle. Pyörä unohtuu usein ulos vesisateeseen ruostumaan. Kun näistä huomauttaa, saa vastaukseksi murhaavia katseita ja "joojoo". Koska tästä tavaroita arvostavasta ihmisestä tuli näin välinpitämätön?

Ymmärrän toki, että teini-ikäinen etsii itseään. Etsitään omaa tyyliä erehdyksen ja onnistumisen kautta. Mutta miksi myös yhteiskunta kannustaa tähän käyttäytymiseen? Miksi nuorille markkinoidaan koko ajan uutta tyylillä "SÄ TARVIIT TÄN!" Erotut joukosta, jos kaikilla ei ole "TÄTÄ" ja joukosta erottuminen on pahasta! Voi kun nuoret ymmärtäisi, että joukosta erottuminen on oikeasti hyvä...

Aikaisemmassa postauksessa kerroin, kuinka otimme kirpparipöydän, niin meille myyntivinkiksi annettiin, ettei pöytään kannata tuoda mitään muodista poistunutta... Kaikki mikä on nyt muodissa myy ja jos on poistunut jo muodista, niin tavara seisoo. Siis mitä?!?! Eli kirppiksellä myydään muotitavaraa tai siis oikeammin vain se myy? Eikö kirpparin tarkoitus ole myydä nimenomaa sitä vanhaa tavaraa? Se millä ei ole enää sinulle käyttöä, on toisen aarre. Miten minä tässä opetan teinille ettei se muoti ole aina kaiken A ja O, jos kirppikseltäkin haetaan vain sitä viimeisintä muotia? Eli enää ei kirppiksellekään kelpaa myytäväksi ehjät vähän käytetyt vaatteet... Kaikki muodista poistunut menee suoraan kaatopaikalle kertakäyttötavarana.




Kun murrosikäinen rimpuilee tässä yhteiskunnassa, hän oppii kaiken olevan kerta käyttöistä. Koulussa kaverit määrittää mitä vaatteita käytetään. Kavereiden kanssa seurataan muotia. Jos et mene mukana sinua kiusataan. Julmaa, eikö? Kun mietin aikaa 20 vuotta sitten, niin silloin oli samanlaista. Muistan ikuisesti kuinka minulla oli vääränlaiset farkut! Minua kiusattiin koulussa, kun minulla ei ollut niitä leviksiä kuten kaikilla muilla luokan tytöillä. Muistan, kuinka isäni valitti, kun minulle piti jatkuvalla syötöllä ostaa uusia vaatteita, laukkuja, meikkejä ja muuta tavaraa. Aina sen hetken villityksen mukaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin naurattaa mitä kaikkea sitä on pitänytkin olla. Ja nyt 20 vuotta myöhemmin tilanne on sama. Mikään ei olle muuttunut... 




En siis tiedä onko yhteiskunta oikeasti mitenkään muuttunut kulutusta suosivammaksi... Vai onko ennemmin vika siinä kuuluisassa teini-iässä? Vai onko tämä kaikki sen näiden yhteen laskettu summa? Mutta sen olen huomannut, että ennen tavara kesti oikeasti paremmin kulutusta ja kirpparille kelpasi se muodista pois mennyt tavara. 






2 kommenttia

  1. Asia on monimutkainen. Koska rahaa ei ollut, en teininä saanut kaikkea mitä halusin. Ne levikset kyllä oli, mutta muuten mentiin ilman merkkiä.

    Kun aloin tienaamaan omaa rahaa, olisin voinut sortua siihen kulutushysteriaan, mutta sen verran rahatietoiseksi olin teininä tullut, etten kaikkea raaskinut haaskata, vaikka toki enemmän kaikkea ostelinkin.

    Mutta sitä pidän ehdottomana, että jos omalla huolimattomuudella ja välinpitämättömyydellä joku hajoaa, niin teini saa ostaa uuden ihan itse tai olla ilman.

    Paljon törmää lapsiin/teineihin, jotka hajottavat jotain ja saavat uuden. Se on ehkä se pahin virhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman olen pannut merkille, että jos rikotaan tavara niin heti saadaan uusi. Mä olen se "paskamutsi", joka ei osta uutta jos vanha rikotaan huolimattomuudella. Toki vahinkoja sattuu ja se onkin eriasia.

      Mutta nykyään nuoret tuntuvat olevan huomattavasti välinpitämättömämpiä kuin ennen. Johtuuko se siitä, että kaikkea on enemmän nykyään ja se on kaikkien saatavilla. Mene ja tiedä.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.