Sisällön tarjoaa Blogger.

Olen kuin kuivilla oleva alkoholisti - olen alkoholistin aikuinen lapsi

Nuuksio

























Viikonloppuna törmäsin Ässän päiväunilenkillä (lue: olin metsästämässä pokémoneja) joukkoon aikuisia bilevaatteissa ja siiderit kourassa. Porukka oli varsin hyväntuulista ja olivat mitä ilmeisemmin matkalla isolle kirkolle juhlimaan. Nämä keski-ikäiset juhlijat kuitenkin aiheuttivat minussa samantien ärtymyksen sekä inhon tunteen. Ja miksi?  He eivät olleet erityisen humalassa, ainakaan vielä... He eivät pitäneen kovaa meteliä, eivätkä olleet muutenkaan kenellekään häiriöksi. Mutta mistä tämä ärtymys oikein kumpusi?

Freud selittäisi tunteen johtuvan varhaislapsuuden kokemuksistani ja äitisuhteestani. Freudin mukaan kaikki ongelmat kumpuavat äitisuhteesta. Hän kertoisi, kuinka minulla on nuoruudessa jokin kehityshaaste jäänyt vajaaksi ja en ole saanut tarpeeksi turvaa. Täytyy myöntää, että minun kohdalla Freud on aivan oikeassa. Lapsuudestahan tämä johtuu. Minulla on hyvin ristiriitaisia tunteita alkoholia kohtaan. En ole lapsuudessani nähnyt tervettä suhtautumista alkoholiin. Sitä on joko kitattu kaksin käsin tai sitten siitä on kieltäydytty totaalisesti. Minulle ei ole näytetty sitä kultaista keskitietä, jonka olen joutunut itse opettelemaan, johon en kuitenkaan koskaan ole oppinut luottamaan.


Keski-ikäiset naiset ryyppäämässä aiheuttavat minussa aina ärtymyksen. Miesten samanlainen käytös ei kuitenkaan aiheuta aivan samanlaista inhoreaktiota. Asuuko sisässäni siis pieni sovinisti? Miksi miesten ryyppääminen on eriasia? Tämäkin johtuu minun lapsuusajan kokemuksista. Olen kokenut lapsuudessani miehet turvallisemmaksi ja luotettavammaksi naisiin verrattuna, jopa pienessä maistissa. Naisista olen nähnyt kurjan puolen. Huonoa käytöstä, riidan haastamista, mustasukkaisuutta, itkua ja turhia vanhojen kaivelua. Kokemukseni mukaan tällaisia ovat varsinkin keski-ikäiset naiset, joiden juominen on muuttunut humalahakuiseksi... Naisilla pieni tissuttelu muuttuu nopeasti humalaksi ja en tiedä mitään vastenmielisempää kuin humalainen nainen. Hyvänä kakkosena tulee humalainen mies.

Miksi sitten sallin miehelle helpommin juomisen? Miehen käytös ei välttämättä muutu. Voluumi ei muutu ulvonnaksi koirien taajuudelle vaan saa usein viskibasson tai menee vielä matalammaksi, joka on mielyttävämpi korvalle. Miehet eivät humalassa hakemalla hae draamaa, kuten naiset. On minuun myös iskostettu naisen velvollisuus lapsista huolehtimiseen sekä se, ettei juominen yksinkertaisesti sovi naisille. Olen lapsena kuullut, kuinka minun äidille saarnataan velvollisuuksista, eikä hänen käytöksensä ole soveliasta. 


Porvoo

Nyt varmasti osa ajattelee, että jaahas... Tällainen perinteinen tekopyhä absolutisti, joka elää 50-luvun arvomaailmassa, eikä tiedä nykymaailmasta mitään. Ei, en ole. En ole absolutisti, kyllä minulle lasi tai kaksi hyvää viiniä maistuu ruuan kanssa, mutta humalaan en juo. En voi sietää humalan tunnetta. Olen nuoruudessani juonut oman osani maailman viinasta, joten enää ei tarvitse. En myöskään tissuttele, sillä lopputulos on aivan sama, HUMALA. Ja kiitos ei. En halua hukata yhtään päivää myöskään krapulaan.


Päälimmäinen syy omaan juomiseen tai juomattomuuteeni on, että pelkään. Pelkään, että minusta tulisi täydellinen äitini kopio, jos alkaisin enemmänkin läträä alkoholilla. Ja sitä en todellakaan halua! Nuoruudessani näin jo välähdyksen mahdollisesta tulevaisuudestani ja siihen suuntaan en halua mennä. Minuun on asetettu riippuvuuden pelko. Pelkään, että tulisin riippuvaiseksi alkoholista. Riippuvuus -geeni minussa on. Olen kehittänyt itselleni addiktion suklaaseen/sokeriin sekä kahviin. Päivä ei lähde käyntiin, jos en saa aamukahvia, lisäksi sitä pitää tankata pitkin päivää, muuten tulee päänsärkykohtauksia. Jos näen suklaata, minun on syötävä se ja syön niin kauan kuin sitä on. Lisäksi koukutun helposti peleihin (hyvä esimerkki Pokémon go) ja olen ollut joskus koukussa nikotiiniin. On todettu, että alkoholismi tai oikeammin riippuvuus on periytyvää. Minä olen kuin kuivilla oleva alkoholisti. Minun mielihyväkeskuksessani on vaurio, jota joudun täyttämään erilaisilla riippuvuuksilla. Voin korvata riippuvuuden toisella, mutta en voi elää ilman riippuvuutta.


Miksi sitten tuo bileporukka aiheutti minussa tällaisen tunnemyrskyn? En osaa antaa siihen suoraa vastausta. Osittain syynä saattoi olla heidän käytös ja humalainen puhetyyli. Voin myös syyttää kiliseviä kasseja sekä julkisella paikalla juomista. Voin myös syyttää kellon aikaa, sillä eihän se ole mitenkään soveliasta olla hiprakassa yhden aikaan päivällä! Mutta perimmäisenä syynä on oma lapsuus, sillä tilanne aiheutti voimakkaita flashbackeja. Kaikki tunteet lapsuudesta nousivat samantien pintaan ja en pystynyt ajattelemaan muuta kuin porukan lapsiparkkoja... Ja en edes tiedä heidän perhesuhteista mitään! Mutta se oli se tunne, jonka oma lapsuus toi tähän hetkeen. Minua inhotti, ärsytti ja pelotti. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ollut mitään syytä aiheuttaa minulle näitä tunteita. Ne tunteet kuuluivat lapsuuteen. Olen kuin kuivilla oleva alkoholisti, joka ei pysty muodostamaan tervettä suhdetta alkoholiin. Olen alkoholistin aikuinen lapsi ja olen koukussa riippuvuuksin.



5 kommenttia

  1. Mielestäni lapsiperheissä alkoholi on liian tabu. Lasi ruuan tai vaikka se saunakalja opettaa lapselle tervettä suhtautumista alkoholiin. Aivan eri asia on humalainen aikuinen joka ei kuulu samaan huoneeseen lapsen kanssa.

    Toisaalta ymmärrän reaktiosi tähän vastaan kävelleeseen porukkaan, tulenhan myös perheestä jossa toinen vanhempi oli ja on hyvin alkoholiin menevä. Tästä lapsuudesta en kuitenkaan syytä yksin alkoholia, vaan jokainen ihminen tekee itse valintansa asettaa viina etusijalle. Vaikka se onkin hyvin riippuvuutta aiheuttava aine. Mistä tietää jos tämä vastaan kävellyt lauma oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaa yhessä ulkona? Takana vaikea koliikki tai haastava uhma ja lapset vihdoinkin sen ikäisiä että mummo oli heidät jo hakenut hoitoon. Ehkä he halusivat saavuttaa halutun hiprakkansa niin että ovat jo iltauutisten aikaa nukkumassa koska lapset palautetaan aamulla? Jokainen rentoutuu tavallaan.

    Todella hyvin ja ajatuksia herättävästi kirjoitettu postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten kirjoitin, minulla ei ollut mitään syytä tähän tunteeseen. Mainitsin myös, että enhän minä tiedä mitään heidän perhesuhteista. Ja nimenomaan ongelma on minun, ei sen porukan. :) Tunteilleenhan ei kukaan voi mitään.

      Ja ei en minäkään kuppiin sylje, en vain itse halua olla humalassa... :D

      Poista
  2. hih pokemon go! mekin saatiin uutta intoa kun käytiin vähän keskustassa pyörimässä.... :D ajatuksia herättävä kirjoitus, vaikka olenkin perheestä jossa alkoholi ei ole koskaan ollut mitenkään läsnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi Pokémon on kyl ihan paras peli!

      Ja kiitos :)

      Poista
  3. Hienon rehellisesti kirjoitettu! Noin jalat maassa oleva loistava äiti. <3

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.