Sisällön tarjoaa Blogger.

Syksyllä teatteriin!

Elokuussa heräsin takaisin minun rakkaan harrastukseni pariin. Nimittäin teatteriin. Minä rakastan teatteria! Rakastan tehdä teatteria ja rakastan katsoa teatteria. En tiedä mitään ihanampaa kuin se jännittävän kutkuttava tunnelma ennen ensi-iltaa. Hetki ennen kuin esirippu nousee. Ja kun se viimein nousee ja ensimmäiset repliikit sanotaan, jännitys laukeaa. Väliajalla pohditaan mitä yleisö pitää esityksestä. Ruoditaan reaktioita. Itkikö kukaan? Missä kohdissa naurettiin? Samalla myös pohditaan omaa suoritusta ja orientoidutaan seuraavaan näytökseen. Kulisseissa käy kuhina koko näytelmän ajan. Myös väliajalla. Lavasteita luodaan. Haetaan tavaroita. Kerrataan vuorosanoja. Etsitään mahdollisia tuttuja kasvoja yleisöstä.


Teatteriin


Nyt syksyllä aktivoiduin taas teatterin katsojaksi. Tänä syksynä on paljon loistavia näytelmiä ainakin Helsingissä. Eilen kävin katsomassa tämän syksyn ensimmäisen näytelmän. Outi Mäenpään ohjaaman Uusio perh(s)e. Tämä oli loistava syksyn avaus. Nauruhermoja hivelevä tragikomedia, joka osui ja upposi varmasti monen uusioperheen elämään. Tämä näytelmä pani myös ajattelemaan omaa vanhemmuuttaan. Millainen vanhempi oikeasti olen. Ja miten onnekas olen ollut, että olen saanut omia lapsia. Ikävä kyllä tämä oli tämän syksyn viimeinen näytös ainakin Aleksanterin teatterissa.


Teatteriin

Ensi kuussa olen menossa aikuisten kesken katsomaan Kansallisteatteriin Äitikortti sekä Luulosairas näytelmät. Pohdinnassa on myös Martti Suosalon Luolamies. Tämän olen kyllä nähnyt, kun tuli ensimmäisen kerran ohjelmistoon, mutta oli niin loistava, että tekisi mieli mennä uudelleen. Teinimonsterin kanssa olemme joulun alla menossa Helsingin kaupungin teatteriin katsomaan Shrek. Kunhan Ässä vielä hieman kasvaa, pääse myös hän mukaan. Teinimonsteri on juossut koko ikänsä minun kanssa teatterissa. Olemme käyneet katsomassa mm. Pekka Töpöhäntää, Kaunotarta ja Hirviötä, Talvisirkus ja Greace. Olemme pyrkineet käymään yhdessä 2-4 kertaa vuodessa katsomassa jonkin teatteriesityksen taikka muun kulttuuritapahtuman. 

Tänään puhuimme töissä, kuinka teatteri ei vedä enää nuoria katsojia. Monissa näytelmissä katsojien keski-ikä on reilusti yli 50v. Tämä koskee myös komedioita. Olimme varmasti ystäväni kanssa eilen Uusia perh(s)een nuorimmat katsojat. Vaikka olisi luullut, että tämän näytelmän katsojat olisivat sijoittuneet 30-40 ikävuoden välille. Mikä siinä onkin, että nuoret eivät ole kiinnostuneet teatterista? Johtuuko se lipun hinnasta? Vai mistä? 

Koska sinä olet viimeksi käynyt teatterissa? Minkä kävit näytelmän katsomassa?


4 kommenttia

  1. Tykkään käydä teatterissa ja ennen kävinkin usein mutt nyt matkaa yli 130 km joten pääsen harvemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matka on kyllä haastava. Mullakin on reilu 50km Helsingin isoihin teattereihin, joten ei niissä viikottain viitsi ravata. Mutta onneksi meillä on pieniä teattereita ja harrastajateattereita tässä ihan omallakin kylällä.

      Poista
  2. Teatterissa on kiva käydä, mutta tosiaan toi hinta vaikuttaa. Lisäksi täällä maalla ei ole teattereita :D Eli matka myös on yks syy, miksi ei tuu lähdettyä. Jotenkin tuntuu, et teatteriin pitäis oikein laittautuakin. Teatteriin lähteminen on tapahtuma itsessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sinne teatteriin tarvitse mitenkään enää laittautautua. Lontoossa oli parasta teatterit, siellä saattoi piipahtaa kesken ostosreissun teatterissa. Suomessa tämä nyt ei ehkä ole ihan suotavaa, mutta mikä senkään estäisi? Mutta matkat tosiaan saattaa olla pitkät jos kylällä ei ole omaa teatteria tai harrastaja teatteriporukkaa, jotka järjestää yleisönäytöksiä. Onhan nuo liput hintavia, mutta kyllä sen 25-50€ voisi huonomminkin sijoittaa.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.