Sisällön tarjoaa Blogger.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus - varastanko paikan enemmän tarvitsevalta?

Subjektiivinen päivähoito-oikeus

Tunteita kuohuttava aihe: subjektiivinen päivähoito-oikeus. Jokaisella tuntuu olevan asiaan mielipide, oli niitä lapsia tai sitten ei, mutta mielipide asiaan on. Mitä se subjektiivinen päivähoito-oikeus sitten on? Se tarkoittaa, sitä että jokaisella perheellä on oikeus varhaiskasvatukselliseen päivähoitoon, myös niillä perheillä joissa toinen tai molemmat vanhemmista ovat kotona. Onko tämä päivähoito-oikeus lapsen vai vanhemman etu? Siitäkin on mielipide jokaisella, oli niitä lapsia tai ei. Ja kuten jo arvata saattaa, myös minulla on asiasta mielipide.

Alkuvuodesta 2016 hallitus päätti antaa kunnille mahdollisuuden rajata subjektiivisen päivähoito-oikeuden 20h/vko sekä mahdollistivat ryhmäkokojen kasvattamisen. Monet kunnat lähtivät tähän mukaan innolla. Nyt tehdään säätöjä, ajatuksella. Osa kunnista kuitenkin päättivät olla tarttumatta hallituksen tarjoamaan säästömahdollisuuteen, mikä taas herätti kaikenlaisia tunteita sekä mielipiteitä. Oliko tämä rajaus hyvä vai huono asia? No, ainakin se asetti perheet taas kerran epätasa-arvoiseen asemaan. Toki päivähoito-oikeuden väärinkäytöksiä on varmasti ollut, mutta ei niin merkittävästi että siitä suuria säästöjä tulisi. Nyt rajauksen avulla myös ne, perheet jotka ovat oikeasti tarvinneet sen kokoaikaisen paikan lapselleen joutuvat syyniin sekä mahdollisesti luopumaan paikasta.

Miksi tämä asia tuli nyt yli puoli vuotta myöhässä minun mieleeni? No, asia tulee minulle ensi keväänä ajankohtaiseksi, aikaisemmin tämä ei koskettanut minun elämääni. Toki aina olen ollut vastaa niitä säästötoimenpiteitä, jotka asettavat kansalaiset epätasa-arvoiseen asemaan toisiinsa nähden, vaikka asia ei minua olisi koskettanutkaan. Eli en ole pitänyt tätäkään leikkausta hyvänä ideana. Jään äitiyslomalle keväällä ja aloimme pohtimaan mitä teemme Ässän hoitopaikalle. Ässä aloitti päivähoidon päiväkodissa pari kuukautta sitten ja on sinne sopeutunut loistavasti. Ässä on saanut paljon uusia kavereita, erilaisia virikkeitä päivään sekä oppinut runsaasti uusia asioita. Ässän kehitys on ottanut aimo harppauksen eteenpäin ja tästä voimme kiittää laadukasta varhaiskasvatusta, jota päiväkodissa on tarjolla. Päivähoito saattaa olla hyväksi lapsen kehityksen kannalta, myös niiden vanhempien lapsille, jotka ovat kotona.


Subjektiivinen päivähoito-oikeus

Varastat hoitopaikan enemmän tarvitsevalta!


Pohdin eräässä facebookin keskusteluryhmässä, että antaisinko Ässän jatkaa hoidossa, kun itse jään kotiin äitiyslomalle. Ensimmäiset kommentit olivat, että varastan paikan enemmän tarvitsevalta. Niin, kuka määrittelee sen, kuka tarvitsee enemmän päivähoitopaikkaa kuin toinen? Se kenellä on työ- tai opiskelupaikka, terveys- tai perheongelmia, entäs lapsen kehityksen ongelmat? Alammeko hakemuksissa kilpailemaan sillä, kenen lapsi tarvitsee eniten hoitopaikkaa? Haalimme kaikki mahdolliset todisteet siitä, että juuri minun lapseni tarvitsee hoitoa enemmän kuin sinun?

Moni tässä kohtaa ajattelee, että työn ja opiskelun menevän kaiken edelle. Millä perusteella? Voihan työaikaa vähentää, hakeutua vuorotyöhön, hoitaa työt kahden aikuisen taloudessa niin, että toinen vanhemmista on kotona. Mikä oikeus vanhemmilla on yhtäaikaa olla töissä? Entä etätyömahdollisuus? Onko nämä kaikki selvitetty työnantajan kanssa, ennen kuin laitetaan päivähoitohakemus? Ja entäs jos vanhempi tai molemmat tekevät vuorotyötä, onko heillä silti oikeus vapaapäivinä taikka iltavuoroon mennessä viedä teneva aamulla hoitoon? Entäs onko sukulaiset selvitetty? Eikös kukaan sukulaisista voisi hoitaa lasta vanhempien ollessa töissä tai opiskelemassa? Entä yksityisen lastenhoitajan palkkaaminen kotiin? Jos kerran ollaan töissä, niin eikö sitä voi palkata kotiin yksityisen lastenhoitajan? Tähänkin saa tukea valtiolta, että kunnilta. Koulussa pystyy monet asiat suorittamaan kotona ja vaikka yöaikaan lapsen nukkuessa. Opiskelua on monimuotona ja luentoja järjestetään iltaisin sekä viikonloppuisin, eli onko hoitopaikka aivan välttämätön? Eli onko nämä kaikki selvitetty, ennen kuin laitetaan se päivähoitohakemus vetämään?

Entäs sitten työtön työnhakija? Miksi tämä ei olisi oikeutettu viemään lastaan hoitoon? Hänen tehtävänsä työttömänä on hakea aktiivisesti töitä. Työhaastatteluihin ei mennä lapsi kainalossa. Haastattelut voivat tulla todella nopealla aikataululla ja saattavat mennä sivusuun jos ei saa lastenhoitoa järjestymään. Entäs sitten töiden aloitus? Haastattelussa kysytään, voitko aloittaa heti? No, en voi koska lapsen hoitopaikan haku olisi pitänyt aloittaa 4kk ennen hoidon tarvetta. Toki, kunnalla on velvollisuus tällaisissa tapauksissa järjestää hoitopaikka 2 viikossa, mutta paikka voi olla vaikka missä. Ei välttämättä ole kulkuyhteyksiä ja tarvitaan auto. Paikka saattaa olla kodista nähden useita kymmeniä kilometrejä toiseen suuntaan työpaikan suhteen, jolloin hoitopäivät saattavat venyä maksimin maksimiksi ja työmatkaan tulla jopa 100km lisämatkaa.

Varastanko oikeasti jonkun paikan päivähoidossa, jos vien sinne lapseni vaikka itse olisin kotona. Ei, en varasta. Sillä jos jättäisin lapseni kotiin, nipsaistaan se paikka kokonaan pois ja leikataan henkilökunnasta. Henkilökuntahan mitoitetaan sen mukaan, kuinka paljon on hoitopaikkaa tarvitsevia lapsia. Kun lapset vähenee, vähenee sitä mukaan myös henkilökunta. Päiväkoteja lakkautetaan ja yhdistetään suurpäiväkodeiksi. Näin käy sillä kuntahan on aina ollut velvollinen järjestämään lasten hoidon, oli ne vanhemmat sitten kotona tai töissä. Eli ei sillä varasteta kenenkään hoitopaikkaa, jos lapsi viedään hoitoon vanhemman ollessa kotona, vaan sillä ennemminkin luodaan työpaikkoja päiväkoteihin.


Lapsen paikka on kotona



Niin, lapsen paikka on kotona... Tämä on toinen argumentti mitä käytetään, kun pohditaan lapsen/ perheen oikeutta hoitopaikkaan. Tämän argumentin avulla vanhemmat leimataan kykenemättömiksi lapsenkasvattajiksi, jos vievät lapsen hoitoon. Aletaan pohtimaan miksi tuo on  ylipäätään tehnyt lapsia, jos ei niitä kykene hoitamaan. Sairailla tai ongelmaperheillä ei ole oikeutta lapsiin. Jos lapsia on pystynyt tekemään, niin ne on pystyttävä myös hoitamaan, näin sanoo kansa. 

Vaahdotaan myös siitä, että virikelapset päivähoidossa ovat vanhempien laiskuutta. Lapsi saa kaikki tarvisemansa virikkeet kotona. Onko tosiaan näin? Kuvitellaan tilanne: äiti vastasyntyneen koliikkivauvan kanssa kotona, perheen 3 vuotias villipoika on äidin sekä vastasyntyneen kanssa kotona, koska oikeutta päivähoitoon ei ole. Äidin aika menee vauvaa kannellessa sekä hyssytellessä tissillä, lisäksi äiti kärsii kovasta univelasta vauvan huutaessa kaikki yöt. Äiti yrittää epätoivoisesti keksiä 3 vuotiaalle virikkeitä, jotka tulevat lopulta muodostumaan suurimmalta osin tv:stä sekä tabletista. Lapsi kasvatetaan viihdekeskusten keskellä, koska äiti ei kerkeä aloitusta pidemmälle askarteluprojekteissa tai hiekkalinnoissa. Elämä aikatauluttuu vauvan mukaan, ainakin alkuun. Tämä saattaa johtaa lapsen agressiiviseen käytökseen tai masennukseen. Mutta kyllähän äidin on kyettävä lapsi hoitamaan väsymyksestä, kiireestä yms huolimatta, sillä äidit ovat superihmisiä. Jos et kykene, olet huono vanhempi.

Puhutaan myös, että onhan niitä kerhoja, muskareita sekä muuta toimintaa vanhemmille lapsille. Ei tarvitse mennä päiväkotiin. Joissakin kunnissa toki näin on, toisissa ei  ja kolmansissa taas matkaa lähimpään kerhoon saattaa olla 50km suunta. Joillakin paikkakunnilla vain seurakunnat järjestävät avoimen päivätoiminnan. Entä jos ei kuulu seurakuntaan? Toki nämäkin on kaikille avoimia, mutta silti kerhotoimintaan kuuluu yhteiset rukoushetket, jotka eivät välttämättä ole ateistin tai muun uskontokunnan edustajan mieleen. Kaikissa perhekerhoissa lasta ei saa jättää kerhoon vaan vanhemman pitää olla mukana toiminnassa. Toisiin kerhoihin ei saa mennä pienen vauvan kanssa. Avoimen kerhotoiminnan suhteen olemme eri kunnissa epätasa-arvoisessa asemassa. Pääkaupunkiseudulla ei toki tällaista ongelmaa olekaan, mutta eihän esim. Helsinki rajannut subjektiivista päivähoitoa muutenkaan.


Eriarvoisuus tuo häpeää 



Kun haemme oikeutta päivähoitoon perheolojen, sairauden, lapsen kehityksen tai sosiaalisten suhteiden vuoksi, todistetaakka on suuri. Vaaditaan kaikkia mahdollisia lausuntoja lääkäreiltä ja sosiaaliviranomaisilta. Elämäsi tutkitaan suurennuslasin kanssa. Onko tällä perheellä oikeus tuoda lapsi hoitoon vaikka toinen (tai molemmat) vanhemmista on kotona? Nämä vanhemmat myös tunnetaan päivähoidon muiden vanhempien keskuudessa. Heistä supistaan, pohditaan ovatko vanhemmat laiskoja, alkoholisteja vai mielenterveysongelmaisia. Eihän muuten lasta tuoda hoitoon! Lapsen paikka on kotona! Eli huonojen vanhempien leima on selvä.

Vanhemmat, jotka vievät lapsen hoitoon ollessaan itse kotona tuo heille häpeää. Heidät leimataan ja tuomitaan. Häpeä voi kasvaa niin suureksi, ettei lasta kehtaa viedä hoitoon vaikka se kuinka olisi lapsen edunmukaista. Häpeä on paha  ja vaarallinen asia. Häpeä saa ihmiset kärsimään sekä tuntemaan itsensä toisarvoikseksi kansalaisiksi. Häpeä saattaa olla erittäin vaarallinen tunne. Se saattaa viedä ihmiset äärirajoille, joka voi johtaa äärimmäisiin ratkaisuihin. Sillä emmehän me voi koskaan tietää, miksi toinen vie lapsensa hoitoon. Taustalla voi olla vaikka mitä ja se päivähoitopaikka on saanut pidettyä ihmiset pinnalla.

Kiitos yhteiskunta, kun veit subjektiivisen päivähoidon. Nyt ne, jotka tuovat lapsen syystä tai toisesta 20h/vko hoitoon, tuomitaan lapsiperheiden suuressa juryssa. Tuomio ei ole todellakaan perheille imarteleva. Kiitos, että kasvatitte eriarvoisuutta ja löitte stigman tietyille perheille. Aivan mahtava suoritus. Aikaisemmin ei kuitenkaan ole voitu olla varmoja, onko vanhemmat töissä tai opiskelemassa. Toki onhan varmasti epäilty kotona lorvimista, mutta jos lapsi on ollut koko aikaisessa hoidossa ja puettuna asianmukaisesti, ne ovat olleet vain epäilyjä. Nyt kun lapsi yhtäkkiä jääkin vaan osapäiväiseen hoitoon, leima voidaan lyödä otsaan. 


Subjektiivinen päivähoito-oikeus


Jatkaako Ässä päivähoidossa, kun minä jään kotiin? En ole tehnyt vielä asian suhteen ratkaisua. Meidän kunta on rajoittanut subjektiivisen päivähoidon 20h/vko, mutta esim. minulla on oikeus viedä Ässä hoitoon koko päiväisesti. En usko, että tulen käyttämään oikeuttani tuohon koko päiväseen hoitoon, kiitos siitä tulevan lopullisen stigman. Pahin leima tulee siitä, että viedään lapsi hoitoon, kun ollaan toisen lapsen kanssa kotona. Voidaan myös alkaa epäilemään, onko se vika sittenkin Ässässä? En vain yksinkertaisesti kehtaa. En halua julistaa maailmalle, että olen tehnyt lapsia ja en niistä kykene itse omatoimisesti huolehtimaan. Koska olen ns. vammainen, minulla on myös kovempi näyttämisen tarve, että pärjään. Kaikki toimintani on muutenkin suurennuslasin alla. Minulla ei ole oikeutta sanoa, että en jaksa tai pysty, koska samantien lyödään esiin se, miksi olen sitten hommannut lapsia. Tosiasia on, että tässä yhteiskunnassa vain terveillä on oikeus hommata lapsia ja valittaa elämän raskaudesta.

Kuitenkin jokin itsesuojeluvaisto minua kehoittaa antaa Ässän jatkaa hoidossa puolipäiväisesti, häpeästä huolimatta. Jos kunnassamme olisi kerhotoimintaa tai muuta viriketoimintaa arkipäivisin useammin kuin kerran viikossa, niin en edes pohtisi jääkö Ässä hoitoon vai ei. Mutta koska näin ei ole, minun tulee vakavasti miettiä pystynkö järjestämään pienen vauvan kanssa Ässälle tarpeeksi aktiviteettia. Onko minusta askartelemaan, ulkoilemaan, leikkimään ja lukemaan tissitakiaisen kanssa. Entä jos vauvalla on koliikki ja olen kuin zombie? Niin, tätä minun toki olisi pitänyt miettiä ennen kuin pamahdan paksuksi. 

Koska vauvan on määrä syntyä keväällä, tulee Ässä todennäköisesti jatkamaan kevään päivähoidossa. Kesällä Ässä jää kesälomille ja syksyä mietitään sitten myöhemmin. Jos irtisanomme päivhoitopaikan, ei Ässä välttämättä pääse juuri samaan päiväkotiin tuttujen hoitajien ja ystävien luokse. Ja päiväkoti, jota meille tarjotaan tilalle voi olla jopa 27km päässä kotoamme. Tämä on myös yksi syy, miksi joudun pohtimaan todella tarkasti onko meidän järkeä irtisanoa hoitopaikkaa laisinkaan. Toki voimme pitää paikan ja maksaa hoidosta vaikka Ässä ei siellä olisi, mutta en myöskään siinä näe mitään järkeä. Yhtä hyvinhän voisin vetää rahaa vessanpöntöstä alas. Meillä ei ole sellaista mahdollisuutta, että paikan voi jättää odottamaan muutamaksi vuodeksi, kun päätän palata takaisin työmarkkinoille, toisissa kunnissa tämä on mahdollista. Eli aika näyttää mitä tuleman pitää meidän perheen kohdalla.

Mitäs mieltä sinä olet, onko oikein viedä lapsi hoitoon vaikka itse on kotona? Oletko vienyt lapsen hoitoon vaikka itse olet ollut kotona?




Allekirjoitus

24 kommenttia

  1. Itse en vienyt lasta/lapsia hoitoon, kun olin itse kotona. En vain olisi pystynyt/raaskinut. Ennen olisin ehdottomasti kannattanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista. Nyt en ole enää niin jyrkkä mielipiteessäni. Enemmän ikää ja lapsia. Henkilökohtaisesti veisin lapseni ennemmin kerhotoimintaan kun hoitoon, jos olisin itse vauvan kanssa kotona. Varsinkin jos päivähoito on "liikaa lapsia - liian vähän hoitajia". Tsemppiä päivähoito pohdintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aina pitää miettiä asioita tapauskohtaisesti. Ja kuten itsekin sanoin, jos meidän kylällä olisi se kerhotoiminta mahdollisuus, niin en varmasti edes pohtisi asiaa... :)

      Poista
  2. Meillä esikoinen jatkoi perhepäivähoidossa 2-3 pv viikossa kuopuksen synnyttyä, isompi sai ikäistään seuraa hoidossa ja mina sain levätä vauvan nukkuessa parina päivänä. Puolison vamman takia kaikki kotityöt ovat minun tekemisiäni, joten tuo pari päivää viikossa oli aikaa myös kotitöille vauvan nukkuessa. Menin töihin nuoremman ollessa 1v ja molemmat menivät samalle pph:lle, jonne eivät välttämättä olisi päässeet jos olisin ottanut isomman pois hoidosta. Tuosta stigmasta vielä, osin olen samaa mieltä, mutta henk.koht en edes tiedä kuka pojan nykyisessä hoitopaikassa on hoidossa milloin. Vaikka varmaan minullakin on stigma kun lapseni ovat aina ekoja ja vikoja hoidossa työmatkaan kuluvan ajan takia ;) Antaa muiden ajatella mitä ajattelee, kukin tekee miten on itselle paras :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että pph:ssa asiat onkin vähä erilailla. Myös niitä vanhempia on vähemmän. Ja sitten jos ollaan suurella paikkakunnalla, niin sitä ei kukaan huomaa. :) oikeesti se kai on ihan sama mitä muut ajattelee. Mutta aina sitä ei voi olla sitä ajattelematta. Ja raskaana asiat vielä monin kertaistuu. :)

      Poista
  3. Omassa kunnassani päivähoito-oikeutta ei ole rajattu, mutta muutin silti esikoisen (3 v.) päivähoitopaikan osa-aikaiseksi (3 päivää/viikko noin 5-6 h/vrk). Olen totaali-yh ja turvaverkot ovat huonot, mutta kokeillaan nyt näin. Marttyyriksi en kuitenkaan ryhdy ja jos tuntuu, että voimavarat loppuvat, niin muutan hoitoajan kokopäiväiseksi.

    Tällä hetkellä tilanne on vielä varsin tuore (kuopuksen ikä lasketaan viikoissa) ja niinhän se on, etten pysty lepäämään missään välissä, sillä esikoinen ei suostu enää nukkumaan päiväunia ja vauva vetää ruokamaratoneja öisin. Joinakin päivinä pinna on kieltämättä aika kireällä, joskus taas kaikki on ihan ok. Esim. esikoisen päiväunettomuus stressasi todella paljon raskausaikana, mutta nyt kun sen on "hyväksynyt", niin päivä sujuu leppoisammin. Silti noita päivähoitopäiviä kuitenkin odottaa, sillä silloin tietää edes sen, että ehtii katsoa vaikka pari jaksoa jotain tv-sarjaa, jos ei muuta.

    Kyllä tämäkin on sellainen asia, että on helppo huudella, kunnes sen on kokenut itse. Vaikka itse teinkin päätöksen lyhentää hoitoaikaa, kyllä sitä joskus miettii, että olisinko sittenkin parempi ja läsnäolevampi vanhempi, jos lapsi olisi hoidossa ma-pe esim. tuon 5-6 h? Esikoinen ei kuitenkaan ansaitse tiuskimista ja lyhyttä pinnaa vain sen takia, että äiti on väsynyt, mutta toisaalta tiedän, että pystyn silti jossain määrin tarjoamaan esikoiselle virikkeitä ainakin suht samalla tasolla kuin hoitopaikka. Katsotaan nyt ainakin vuoden loppuun, mutten ainakaan enää tuomitse ketään näissä asioissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla ihan käytännön kokemuksia. Eli en siis ihan turhaan pohdi vakavasti tätä asiaa. Äidin jaksaminenhan on myös sen lapsen etu. Marttyyriäitiyttä tuskin kukaan lapsi kaipaa.

      Poista
  4. Olen vastaavana lastentarhanopena päiväkodissa ja näen sekä varhaiskasvatuksen että päivähoidon palveluna. Ja palvelun pitäisi toimia minun ymmärrykseni mukaan niin, että sitä saa ne, jotka sitä haluavat/tarvitsevat. Ja sillä sipuli! Enimmäkseen huomaan kuitenkin olevani työyhteisössäni yksin näiden ajatusteni kanssa. Ja valtion tasolla määritelmät ovat myös aivan toiset. Harmittaa, kun vanhemmat eivät voi käyttää päivähoidon palveluita omien tarpeiden mukaan silloin, kun niitä tarvitsevat ja siten, kun niitä tarvitsevat. Tuntuu pahalta kohdata vanhempia, jotka varovaisesti tulevat pyytämään ja anomaan, kun olisi tarve esim. töiden vuoksi pidentää hoitoaikaa. Eihän kaupassakaan tarvitse kysellä, voinko ostaa pyykkipulveria, kun se ois kotona loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan ammattilaisen näkemyksestä tähän asiaan. Ihana huomata, että ei kaikki ammattilaisetkaan kannata tätä subjektiivisen päivähoidon rajaamista. Sekä näkee, että perheet hyötyvät ja kykenevät itse määrittelemään hoidon tarpeensa. :)

      Poista
  5. Kyllä viet pk paikan työssäkäyvältä, se on faktaa. Sen työttömän takia joka ehkä saattaa joskus saada töitä joku oikeasti työssä käyvä joutuu roudaamaan oman lapsensa joka päivä toiselle puolelle kaupunkia kun oma lähipäiväkoti on täynnä. Resurssit kun on niukat niin ne on jaettava ensin työssäkäyville ja sit muille jos jää. Ja tod ei työssäkäyvän pitäisi tarvits miettiä tukiverkkoja vaan sen takia et joku ei jaksa hoitaa vauvaa ja taaperoa kotona. Se ON rankkaa mutta täysin mahdollista, tiedän kun olen sen itse kokenut. 1,5 v ikäeroa lapsilla eikä ois tullu mieleenkään roudata esikoista päiväkotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on oikeus tähän suppeeseen mielipiteeseen. Mutta jos haluat avartaa hieman katsetta, niin näkisit ettei kaikki ole noin mustavalkoista. Tilanteita on erilaisia. Perheessä voi olla sairauksia, muita velvollisuuksia yms. Kaikilla ei myöskään ole samanlaisia mahdollisuuksia järjestää niitä virikkeitä isommille lapsille. Voit kutsua sitä huonoksi vanhemmuudeksi tai laiskuudeksi, tosin sitä se ei yleensä ole.

      Minusta on hienoa, että sinä olet pystynyt hoitamaan lapsesi kotona. Kunpa se olisikin kaikilla aina mahdollista. :)

      Ja vielä pointti, se ei vie sitä paikkaa keneltäkään. Sitä paikkaa ei olisi lainkaan, jos tämä kotona lorviva äiti ei sitä lasta siihen veisi. Päivähoitopaikkoja, kun luodaan tarpeen mukaan. :)

      Poista
    2. Ja vielä, joillekin kotona lorviville kotiäideille, se päiväkoti on ainoa turvaverkko. Ei välttämättä ole niitä isovanhempia, jotka ottaa iltaisin ja viikonloppuisin tai loma-aikoina. :)

      Poista
  6. Ei ollut meilläkään tukiverkkoa. Minusta tekstisi on paikoin pöyristyttävää luettavaa. Että työssäkäyvän pitäisi valjastaa naapuritkin hoitorinkiin et paikkoja saadaan kotona lusmuaville laiskureille? Ongelmaiset perheet ohjattakoon avun piiriin mut kunnallinen päivähoito ei ole sitä varten. Ja tasan ne pk paikat ei siitä vähene jos on hoidettavia lapsia, se vaan tarkoittaisi sitä et kaikki työssäkäyvät saisi lapsensa hoitoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä paikkakuntaa, jossa työssä käyvä ei olisi lastaan hoitoon saanut. Se on eriasia, onko tarjottu hoitopaikka sitten kelvannut. Mutta kunnallisesta hoidosta kun on kyse, niin sitä valinnanvaraa ei juurikaan ole.

      Teksti kirjoitettu tahallaan kärkkäästi, jotta herättää ajatuksia. Ketä kiinnostaa teksti, jos se ei herätä mitään tunnetta? Ei siitä ainakaan kommentoida... 😉

      Poista
    2. Ja lisäyksenä, miksi sairaan/työttömän/syrjäytyneenä, pitäisi ne naapurit valjastaa hoitorinkiin? Ja nyt ei ollut puhe naapureista, vaan muista sukulaisista ja ystävistä, mitä esim työttömät joutuu käyttämään, jos estävät itse lapsen hoidosta.

      Poista
  7. Teet miten vaan, niin aina on huono :). Minun esikoinen oli neljävuotias, kun kuopus syntyi. Halusin ottaa myös esikoisen kotihoitoon kuopuksen vauvavuodeksi. Päiväkodissa ihmeteltiin suureen ääneen, että miten meinaan keksiä virikkeitä neljävuotiaalle, olisko parempi vaan olla päiväkodissa! Raskauden loppuvaiheessa olin jo varma, että pilaan lapseni elämän ottamalla hänet vuodeksi kotiin :D. No me päädyttiin kuitenkin kotihoitoratkaisuun, ja vuosi meni hienosti. Meidän kunnassa lähi seurakunta (en kuulu kirkkoon, mutta lapsi kuuluu) tarjosi kerhoja 3X3h viikossa. Sen lisäksi myös kunta tarjosi kerhoja, joissa olisi ollut lastentarhanopettaja. Me tyydyimme seurakunnan kerhoihin, koska olivat lähempänä ja niistä löytyi kivoja kavereita. Esikoinen edelleen (on nyt 12 vuotta) muistelee, miten hän sai olla kotona. En siis pilannut hänen elämää :D. Mutta minulla oli kotona rauhallinen neljävuotias tyttö ja mahtavia päikkäreitä nukkuva vauva, joka ei myöskään öisin valvottanut. Eli kaikki oli ns. helppoa! Tuttavapiirissä on tehty paljon toisenlaisia ratkaisuja ja ne on ihan yhtä hyviä! Jokainen valitsee itse jos se vaan on mahdollista.
    Meillä kokopäivähoito päiväkodissa aiheutti esikoiselle melkoiset kierrokset. Kotivuosi oli jotenkin seesteinen ja rauhallinen. Ei ollut sitä päiväkodin hälinää ja aikataulua. Muistan kuinka vuoden jälkeen taas arki alkoi, ja lapsi tuli jo ekan päivän jälkeen silmät suurina ja vauhtia kolmekertaa normaalia enemmän: Mitä nyt tehdään!? Mitä nyt tehdään!? Eli on siinä päiväkodissa ne huonotkin puolet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri, kaikki on yksilöllistä. Toisille se pk sopii toisille ei. Toisille pph olisi paras ratkaisu, toisille taas se ei käy.

      Toisilla paikkakunnilla ei kerhoja juuri ole tai matkat sinne kohtuuttomat. Joten kotiin ei palkatakaan enää vauvan kanssa vaan odotetaan kerhoilijaa. Näin jos matkaan menee esim. tunti. Eli siksi minusta subjektiivinen päivähoito olisikin paras ratkaisu. Eikä pitäisi ketään tuomita omista valinnoista.

      Poista
  8. Meillä esikoinen ei ollut päivähoidossa ennen vauvan syntymää, joten kynnys aloittaa päivähoito sitten vauvan synnyttyä olisi ollut aika iso. Meille oli muutenkin itsestäänselvyys, että esikoinen ei mene päivähoitoon kuin vasta äärimmäisessä hädässä. Meillä on hyvät turvaverkot paikkakunnalla, mutta tapana on ollut, että lapsemme hoidamme itse. 3-vuotiaamme on ollut vain yhden yön elämässään muiden kuin vanhempiensa kanssa, se oli silloin kun vauva syntyi. Koska lapset eivät ole sukulaisillakaan usein hoidossa, niin tuntuisi oudolta laittaa heidät ihan vieraaseen paikkaan päiväkotiin. Mutta tämä oli nyt jo vähän off topic...

    Meillä myöskään mies ei olisi voinut työaikojen puolesta kuskata esikoista, joten kuskaaminen olisi jäänyt minulle, enkä olisi halunnut yhtään ylimääräisiä aikatauluja vauvavuoden alkuun. Kaikki on mennyt hyvin, vauva on nyt 10 kk. Hän on ollut tyytyväinen päivisin ja ulkoilut ja muidenkin virikkeiden järjestäminen esikoiselle on onnistunut hyvin. Yöt ovat olleet rankat ja päiväunia en ole koko vuonna nukkunut, mutta asian kanssa on pärjätty.

    Ymmärrän, että tilanteita on monenlaisia ja joillekin muunlainen ratkaisu sopii paremmin, enkä tuomitse heitä. Ja tekee päivähoitoasian kanssa sitten aluksi niin tai näin, niin voihan tarvittaessa sitten jatkossa tehdä muutoksia tilanteeseen. Jos päivähoito tuntuu turhalta, niin ainahan sen voi lopettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on hyvät omat turvaverkot, niin miksi laittaakaan lastaan päivähoitoon. En varmasti edes itse pohtisi vaihtoehtoa jos meillä olisi ne mummit ja kummit jotka hoitaa.

      Tuo hoitoaika itseäni myös mietityttää. Tuleeko hoidosta ns. rasite jos kaikki viennit ja haut jäävät minulle? Meillä ei kuitenkaan paikka ole nurkan takana vaan autolla saa mennä. Kuitenkaan hyvästä hoitopaikasta ei haluaisi luopua. Tuohon ryhmään tuleva sisaruskin pääsisi. Mutta aika varmasti näyttää mihin ratkaisuun tullaan hoidon suhteen.

      Poista
  9. Samoja ajatuksia sielä kun mulla! Poika aloitti pph:lla vajaa 1-vuotiaana, ja nautti heti olostaan sielä. Kehitys lähti huimaa vauhtia eteenpäin, ja poika oli paljo iloisempi kotonakin (siihen asti huutanu joka ikinen päivä enempi tai vähempi). Itte oon aina tienny, että en oo kotiäitityyppiä, ja palasinkin keikkatöihin pojan ollessa 4kk ja kunnolla töihin heti äitiysloman loputtua. No, olen myös raskaana, helmikuussa laskettu aika, ja nyt olen joutunut olemaan kotona 3viikkoa supistusten vuoksi, ja silti olen pojan vienyt 4pv/vk hoitoon alkuperäisen suunnitelman mukaan. Koen huonoa omaatuntoa, kun olen sairaslomalla kotona ja vien poikaa hoitoon, mutta supistusten takia en vain pystyisi poikaa hoitamaan ja tarjoamaan hänelle sitä, mitä hän tarvitsee. Koen, että pph on hänelle paras mahdollinen paikka, sillä sielä hän pääsee säännöllisesti ulkoilemaan ja saa virikkeitä ja kavereita, mitä en kotona pysty varsinkaan sairaslomalla tarjoamaan. Samoin jatkan poikaa hoidossa kun jään äitiyslomalle, vielä en tiedä, jatkanko kokoaikaisena vai osa-aikaisena. Meillä seurakunnan kerho on lähellä ja kahdesti viikossa, joten sieltä saa kyllä seuraa ja virikettä, mutta jos tuleva vauva on samanlainen koliikki kuin esikoinen niin sitten ei käydä kyllä missään, sen verran olin poikki esikoisen aikaan.
    Joten koen, että on esikoisen edun mukaista, että hän saa jatkaa hoidossa vaikka jään vauvan kanssa kotiin, sillä sielä hän saa huomiota ja seuraa ja virikettä juuri niinkuin kirjoitit. Ja kyllä, mut on tuomittu huonoksi äidiksi koska en ole synnynnäinen kotiäiti joka hoitaa lapset kotona kouluikään saakka. Kylläpä se on lapsesta kiinni mikä hänelle on hyväksi, toiset viihtyvät kotona ja toiset hoidossa. Meillä pojalla alkoi kaatua loppuaikana ennen hoitoa seinät päälle, ja pph on meille paras ratkaisu. Täti hoito lapset kotona kouluikään saakka ja ne ei ollu ikinä missään hoidossa, nyt 11v poika ei uskalla mennä edes isovanhemmilleen yöksi ilman 15v isosiskoaan, joten onko tämäkään tervettä? Ja ovat itsekeskeisiä lapsia joiden pitää olla huomion keskipisteenä ja saada kaikki mitä haluavat. Että puolensa ja puolensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Hyvän ja onnistuneen hoitosuhteen katkaiseminen ei välttämättä ole se paras ratkaisu. Ei varsinkaan jos ei voida luvata, että lapsi pääsee varmasti samaan ryhmään takaisin. Mutta myös itse tiedostan, että hoidossa on se nurjakin puoli. Toiset lapset reagoivat toisella tavalla ja toiset toisella. Ihana kuitenkin tietää etten ole ajatusteni kanssa yksin. :)

      Poista
  10. Kyllä oikeus kuuluu kaikille, vaikka äiti tai isä olisi kotona,on se lapselle etu saada myös oman ikäistä seuraa, jos äiti vauvan kanssa kotona ja esikoinen esimerkiksi uhmaikäinen. Jokaisella on oikeus ja päätökset tehdään itse oman perheen tarpeita sopiviksi. T: Vauvan kanssa kotona ja esikoinen päiväkodissa osan viikosta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Kyllä uskoisin jokaisen perheen tietävän mikä on heille se paras ja oikea ratkaisu.

      Poista
  11. Ystävällä tuli eteen uuden vauvan myötä tilanne mitä tehdä lapsen hoitopaikalle vauvan syntyessä.Ennenkuin tuntimäärää edes rajattiin olivat he miettineet että vähentävät vain tunteja kokopäiväisestä.Minusta tuo 20h/viikko on aivan riittävästi ajatellen että toinen vanhempi on kotona.Itse tällähetkellä yrittäjänä ja lapsi 2,5v päivähoidossa osapäiväisenä. Eli n.5h päivä.Jos meidän perheemme kasvaisi niin pitäisimme varmaan tytön hoidossa joko sen 4/h päivä tai pari päivää viikossa.ihan vain siksi että saisi tutun hoitopaikan ja "rutiinit"pidettyä ja kyllä myös pienen lepohetken.Etenkin jos tarkoituksena on palata työelämään pian hoitovapaan jälkeen niin miksi katkaista alkanutta hoitouraa kokonaan ja aloittaa taas alusta esim.vuoden päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri, kyseessä ei kuitenkaan tule olemaan pysyvä tilanne. Vaan ehkä vuoden. Itse en ole vielä päättänyt miten kauan aion olla kotona. Mutta kokemuksen pohjalta olen vuodessa aina palannut ainakin osa-aikaisesti töihin.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.