Sisällön tarjoaa Blogger.

Ne tarpeettomat joululahjat - Muistithan olla kiitollinen saamistasi lahjoista?

Joululahjat

Törmäsin tänään eräässä facebook-ryhmässä kysymykseen "saitko tarpeettomia lahjoja tai saitko sellaisia lahjoja mitä et ollut toivonut taikka halunnut saada". Useat vastaukset olivat, "en saanut, koska en mitään toivonut" tai "olin tyytyväinen kaikkiin saamiini lahjoihin, koska muistaminen on tärkeämpää kuin itse lahjat". Muutama onneton erehtyi vastaamaan, että sai tarpeetonta rojua tai täysin epäsopivia lahjoja, joista ei ollut kovin ilahtunut. Rehellisesti vastanneita toruttiin kiittämättömäksi ja ahneiksi. Aina pitää muistaa olla kiitollinen vaikka lahja ei olisikaan itselleen mieleen. Pitää muistaa, ettei pahoita lahjan antajan mieltä olemalla liian rehellinen. Jos et pidä lahjasta, valehtele. Tee mitä vain, kunhan näytät kiitolliselle. Totuutta ei missään nimessä saa sanoa. Ja tämä on asia, mikä pitää opettaa lapsille heti syntymästä lähtien.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun törmään tähän vanhaan viisauteen, että pitää muistaa olla kiitollinen kaikista saamistaan lahjoista. Tai ei ole katsominen lahjahevosen suuhun... Pitää muistaa aina olla kiitollinen vaikka saatu lahja ei miellyttäisikään. Tämä on veruke, millä ihmiset voivat tehdä hyvää ja antaa krääsää tai muuten tarpeetonta rojua lahjaksi toiselle. Kiitollisuuden varjolla ei tarvitse lainkaan panostaa lahjaan eikä miettiä mitä lahjan saaja voisi haluta. Persoonalliset lahjat voidaan unohtaa krääsän taakse. Lahjoissa tärkeintä on antaminen, ei se mitä paketissa on. Kunnon suomalaisen kuuluu olla kiitollinen kaikesta mitä saa. Aina pitää muistaa kiittää lahjan antajaa ja kertoa kuinka iloinen on saamastaan lahjasta vaikka todellisuudessa vihaisi sitä. Jos kehtaa osoittaa tyytymättömyyttä saamiinsa lahjoihin, tuomitaan hänet kiittämättömäksi. Tämä on naurettava näytelmä, mikä toistuu aina vuodesta toiseen useassa suomalaisessa perheessä. 

Vielä muutama vuosi sitten meillä sorruttiin tähän samanlaiseen perinnenäytelmään. Olimme kiitollisia jouluna ja syntymäpäivinä lahjoiksi saatuihin paketteihin. Meillä mm. saatiin lahjaksi lehtitilausten ilmaislahjoja, kauppojen kylkiäisiä tai sitten kierrätettyjä lahjoja. Lapsille hommattiin useita euron tai kahden euron paketteja, joilla lapset eivät edes viitsineet leikkiä. Pienet lapset toki nauttivat kaikesta krääsästä minkä saavat, mutta pikäaikaista iloa nämä krääsälahjat eivät tuo.  Muistimme aina kiittää lahjan antajia, niin kuin kunnon suomalaisen kuuluu. Muutaman päivän jälkeen tarpeettomat lahjat päätyivät roskikseen tai kierrätykseen. 

Eräänä jouluna kyllästyin, että lahjapinossa määrä korvasi laadun. Tein sukulaisille ja ystäville selväksi, että arvostamme muistamista, mutta emme tarvitse "turhia lahjoja" vaan toivoisimme ennemmin muistamista pelkällä kortilla, suklaalla tai vaikka vierailulla. Tämä aiheutti oikean paskamyrksyn. Sain kuulla olevani kiittämätön ja itsekeskeinen. Minun pitäisi olla kiitollinen, kun olen saanut lahjoja ja minua muistetaan. Näin varmasti, mutta miksi minun pitäisi olla kiitollinen tarpeettomasta rojusta, joka päätyy roskikseen? Vain koska olen suomalainen ja minut on kasvatettu olemaan kiitollinen ja tyytyväinen siihen mitä saan? Minulle myös kerrottiin, ettei kaikilla ole varaa ostaa kalliita toivelahjoja. Niin kaikki lahjatoiveetko on sitten kalliita? Muutamia meidän kestotoiveita ovat olleet villasukat, hanskat, yöpuvut, huivit, kynttilät ja erilaiset saippuat. Myös lapset ovat näitä toivoneet. Toki lahjatoivelistalla on niitä kalliitakin lahjoja, mutta nehän on vain toiveita, ei niitä kaikkia toiveita tarvitsekaan toteuttaa.

Kun minun kiittämättömyydestä oli tarpeeksi puhuttu ja minua oli tarpeeksi toruttu, alettiin myös minun ajatusta lahjoista ymmärtää. Viimeisten vuosien aikana meidän lahjapino on kutistunut kolmannekseen siitä mitä se on ollut ja me vanhemmat olemme tyytyväisiä. Rihkamakorut, koriste-esineet ja ilmaislahjat ovat kadonneet lahjapinosta kokonaan. Lapset ovat iloisia, kun lahjakasan ovat korvanneet muutama kovasti toivottu lahja. Lahjoihin käytetty rahamäärä on pysynyt melko samana eikä kukaan ole mennyt meidän lahjatoiveista vararikkoon. Ystävät ja sukalaiset ovat joinakin vuosina yhdistäneet rahansa ja ostaneet sen kalliin toivelahjan usean pikkupaketin sijasta. Ja ne, jotka eivät ole halunneet mennä mukaan kimppalahjaan, ovat ostaneet niitä edullisia toiveita, kuten sukkia, suklaata ja yöpukuja. Olemme olleet aidosti kiitollisia saamistamme lahjoista, eikä meidän ole tarvinnut sortua mihinkään kiitollisuusnäytelmään.

Saako näyttää tyytymättömyyden saamiinsa lahjoihin? Vai pitääkö aina vaan esittää kuinka kiitollinen on vaikka todellisuudessa lahja on päätynyt roskikseen?


Allekirjoitus

6 kommenttia

  1. Kiitos rohkeasta kirjoituksesta! Itse kuulun niihin, jotka jo uskaltavat muutama päivä joulun jälkeen heittää roskiin romulahjat, joista tiedän, ettei kukaan ilahdu. Mieheni mukaan niitäkin tulisi säilyttää, joten tämä toimitus pitää tehdä salassa. Ei kuitenkaan ole koskaan kaivannut mitään näistä romuista. Lahjoissa pitäisi muistaa, että toisinaan vähemmän on enemmän. -kirmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Tämä aihe tuntuu olevan aika tabu edelleen. Meille on kovasti iskostettu, tuo kiitollisuus ja vähään tyytyväisyys. Toki kyllähän sitä on iloinen, kun muistetaan, mutta joskus vaan tuntuu, että olisi parempi kuin ei muistaisikaan... 😂 Varsinkin jos saa lahjaksi näitä tilauslahjoja tai kierrätettyjä lahjoja. 🙈

      Poista
  2. Kummasti loppui meidänkin muistaminen kun sanoin että mielummin vaikka suklaalevy ja kylässä käynti kuin p***** paketissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä tylsää, ettei saisi sanoa ettei tarvitse kaikkea rojua tuoda. Itse koen myös epämiellyttäväksi kantaa kassikaupalla tavaraa roskiin. Varsinkin jos tiedän ihmisten ostaneen niitä vähillä rahoillaan. 😔

      Poista
  3. Veit sanat suustani. Sain jouluaattona kuulla olevani mm. saakelin kiittämätön. Olisin halunnut sopia mieheni kanssa, ettei osteta toisillemme lahjoja. Mies halusi välttämättä että ostetaan ja suostuin. Tiesin että mieheltä tulee jotain vaatimatonta, koska hän kertoi aikaisemmin niin. Mutta silti en osannut ajatella, ettei hän olisi ostanut minulle näköistäni lahjaa. Mies näki pettymyksen ja meille tuli riitaa. Saimme sukulaisilta lahjoja, vaikka olimme nimenomaan sanoneet ettemme halua mitään, koska tiesimme että lahjaksi tulee jotain, jota emme halua/tarvitse. En halunnut edes avata lahjoja, jotka muiden painostuksesta mieheni avasi. "Ei olisi tarvinnut"-kommenttiin sain vastaukseksi: "Ei se mitään", "Tällaista teillä ei vielä ollut", "Teillä oli jotain tämän tyylistä". Olen todella tarkka tyylistäni, tuntuu ettei tila riitä kaapeissa ja ylimääräinen tavara ahdistaa. Sukulaisten tuomat sisustusesineet saivat kiehumaan pääni sisällä ja myös se et miksi "ei on ei" on niin vaikea uskoa ��. Minut on opetettu kiltiksi ja kiitolliseksi, mutta tänäkin jouluna olisin vain toivonut, että toiveitani/toiveitamme kunnioitetaan.

    -Ann-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi toisten keksimät sisustusjutut menee aina metsään. Varsinkin, jos kuvitellaan että juuri tämän tyylisestä tykkää... argh! Mulla on ehkä kaksi ihmistä, jotka osaisi oikeesti ostaa meille jotain sisustustavaraa, josta pitäisin.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.