Sisällön tarjoaa Blogger.

Raskauden vaivat vol. 1: Ruuansulatusjärjestelmän ongelmat

Raskauden vaivat



Aina puhutaan raskauden ensimmäisen kolmanneksen ja viimeisen kolmanneksen vaivoista. Kerrotaan, kuinka raskauden toinen kolmannes on helppo, oireeton ja toimeliasuuden aikaa. Toisella kolmanneksella nainen on hehkeimillään ja elinvoimainen. Ja paskat, sanon minä! Tähän uskoon minäkin yritin tuudittautua, kun ensimmäiset raskausoireet löivät päälle kuin hyökyaalto. Kuvittelin, että rv14 mennessä elämä helpottaa ja alkaa ihana seesteinen vaihe. En olisi voinut olla enempää väärässä.

Tällä hetkellä alan olemaan jo tämän "ihanan" raskauden toisen kolmanneksen loppupuolella, enkä ole vielä sitä oireetonta vaihetta kohdannut. Alkuraskauden PAHOINVOINTI kesti yllättävän pitkään. Helpotti hieman ensimmäisen kolmanneksen lopulla, mutta ei poistunut kokonaan. Pahoinvointi nostaa edelleen päätään tiettyjen hajujen tai ruokien kohdalla. Pahoinvoinnin kaveriksi ilmestyi jäätävä NÄRÄSTYS. Nämä kaksi yhdistettynä toisiinsa tekevät odottajan olon todella kurjaksi. Jos jonkin ruuan saa alas hyvällä ruokahalulla, sitä seuraa närästys. En olisi ikinä uskonut, että kaikki ruuat närästää! Toiset enemmän kuin toiset, mutta yhtälailla syömistä seuraa aina närästys.

Kun raskauden puoliväli tuli ylitettyä tämä kaksikko sai kaverikseen UMMETUKSEN! Aluksi olin aivan innoisani tästä uudesta vaivasta, koska en ymmärtänyt sen olevan vaiva. Olin onnessani, kun vessassa ravaaminen muuttui ensin viiteen kertaa päivässä ja lopuksi kahteen kertaan. Minä, joka oli tottunut juoksemaan j-pussin vuoksi vessassa vähintään 10 kertaa vuorokaudessa. (Voit käydä lukemassa IBD:stä lisää mm. täältä ja täältä.) En edes ajatellut, että tämä muuttunut suolen toimintani saattaisi millään tavalla olla ongelma. Kuvittelin, että tätä juuri tarkoitetaan sillä, kun sanotaan raskauden helpottavan/parantavan autoimmuunisairauksien oireita. Voi, kuinka väärässä olinkaan...

Tätä onnea ja autuutta kesti noin viikon, kunnes olo muuttui aivan kaameaksi. Vatsa muuttui kivikovaksi palloksi ja kävellessä tuntui räjähtävän. Aluksi luulin, että nyt se on menoa, raskaus menee kesken! Sillä eihän Suomessa ole mahdollista alle 23 viikkoisen sikiön selviytyä mitenkään. Hätääntyneenä otin yhteyttä neuvolaan, josta otettiinkin nopeasti minut lääkärin arvioitavaksi. Tuloksena: kohdunsuu täysin kiinni ja pitkä, sydänäänet hyvät ja kohtu ei supista. Raskauden suhteen kaikki hyvin. Mutta suolen suhteen ei niinkään. Vatsa äärimmäisen kosketus arka ja aristaa erityisesti suolen mutkista. Sain käteeni kiireelliseen lähetteen sisätautipoliklinikalle.


Raskauden vaivat


Sisätautipolille pääsin yllättävän nopeasti, kolmen päivän päähän tuli kutsu ja kehoitus hakeutua päivystykseen, jos oireet pahenevat ennen annettua aikaa. Sisätautipolilla selviää, että huonovointisuuteni johtuu tukoksista. Koska sairastan crohnin tautia ja minua on leikattu vatsan alueelta kolmesti, on muodostunut kiinnikkeitä, jotka tekevät ahtaumia, joiden seurauksena ovat tukokset. Eli Suomeksi sanottuna ummella ollaan! Ja se ei ole hyvä, jos sairastaa crohnin tautia saati sitten j-pussille, joka ei muutenkaan vedä kunnolla. Eli kusessa ollaan. Tässä tilanteessa olen kerran aikasemmin ollut ja se oli juuri Ässän syntymän jälkeen, kun sektion seuraksena minulle syntyi suolilama. Silloin onneksi olin sairaalassa ja apua oli saatavilla nopeasti. Tila oli kaamea. Helpotuksen ja parannuksen toi nenämahaletku muutamassa päivässä.

Lääkäri antoi kaksi vaihtoaehtoa: osastolle nenämahaletkuun taikka yritän vielä kotona runsaalla nesteellä ja raskauden aikana sallituilla ummetuslääkkeillä helpottaa oloa. Arvaatte varmaan kummaan valikoin? Lääkäri olisi mielellään ottanut osastolle, koska minulla oli ravitsemustila laskusuunnassa ja tämä vaatii seurantaan, lisäksi minulla on jo kerran aikaisemmin tilanne mennyt suolilamaan. Sain lähteä kotiin, kun lupasin käydä labroissa ja aloittaa saman tien ummetuksen hoidon sekä olla syömättä loppuraskauden ajan vaikeasti sulavia ruokia. Eli hyvästi terveellinen elämä...

Nyt minulla lähenee raskauden toinen kolmannes loppuaan ja oireena edelleen aaltoileva pahoinvointi, närästys ja ummetus. Eli oireet ovat vain lisääntyneet mitä lähemmäksi raskaus tulee loppuaan. Ja nämä olivat vasta ruuansulatusjärjestelmän vaivat... Ihan niin kuin raskauden voisi näin helpolla päästä.

Onko sinulla ollut oireita raskauden toisella kolmanneksella? Vai olitko elämäsi kunnossa?

PS. Muistathan Lapsen maailma -lehden arvonnan? Arvontaan voi osallistua vielä 11.12 asti. Arvonnan löydät täältä.

Allekirjoitus

3 kommenttia

  1. mulla kesti oksentelu viikolle 22, sit helpotti kunnes alko kauheet mahan kovetukset ja supistukset viikolla 25.. sit oon pari krt viikossa oksennellu niiden seurauksena, tai siis sen kivun seurauksena. Nyt on vk 33 ja nyt on muutama viikko menny paremmin :) oon pystyny oleen töissä ym, tuossa välissä oli aika, jolloin ei voinu ku vaan maata sängyssä ja silti mahaa kiristi ja kävi kipeää. No ainakaa nyt ei närästä niinku viimeks näillä viikoilla :) tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen vielä toistaiseksi pystynyt olemaan töissä. Yksi viikon saikku ollut, kun vointi meni niin huonoksi ravisemustilanteen laskun seurauksena. Viime raskaudessa pystyin olemaan töissä ihan rv35 asti. Saa nähdä miten pitkälle nyt pääsen. Hieman tuossa on peloteltu, että saan varautua jäämään joulun jälkeen kotiin.

      Poista
  2. Nyt rv 14+1 ja ummetus vaivaa!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.