Sisällön tarjoaa Blogger.

Kenellä on oikeus vanhemmuuteen? - entä jos äiti on MäSä

Vanhemmuus on haasteellista. Se on fakta. Kukaan ei voi sanoa, että vanhempana olo ihan helppo nakki. Siihen liittyy paljon vastuuta, tunteita ja sitä työtä.. Jos totta puhutaan, niin vanhemmuus on koko päivätyö, eikä se tunne virallisia loma-aikoja tai lakisääteisiä vapaapäiviä, työajoista puhumattakaan. Se on uuvuttavaa ja voimia vievää. Vanhemmaksi tulo muuttaa ihmistä, halusi sitä tai ei. Tulee paljon vastuuta, ajatusmaailma muuttuu, tärkeysjärjestys muuttuu, sillä lapsi menee aina edelle (tai ainakin tulisi mennä). Vanhempana olo kuitenkin antaa paljon, minusta antaa se enemmän kuin ottaa. Vanhemmuus on etuoikeus. Se tuo mukanaan suurta rakkautta, iloa, naurua ja myös surua. 



Mutta entä jos vanhempi onkin mäsä? Rikki? Onko silloin oikeutta hankkia lapsia ja tulla vanhemmaksi? Yhteiskunnassa on tehty paljon töitä, että jokaisella olisi yhtenäinen oikeus vanhemmuuteen, niin terveellä, sairaalla ja vammaisella. Aiheesta on ollut useita erilaisia kampanjoita ja tietoiskuja. On yritetty todistaa maailmalle, että sairas tai vammainen voi olla ihan yhtä hyvä vanhempi kuin se niin sanottu "terve". Silti tänä päivänä saa kuulla: "Onko sinun tuossa tilassa järkevä lisääntyä?" "Et sinä selviä lapsen hoidosta!" "Se lapsi tulee olemaan sinulle kaamea taakka." TAAKKA! Oikeasti, voiko enää kamalammin asiaa ilmaista?




Lääkärit eivät tee tässä asiassa poikkeusta. Voisi kuvitella, että jos ketkä, niin lääkärit puhuisivat tasa-arvoisuuden puolesta, mutta ei. Olen kuullut, kuinka lääkäri saattaa suositella sterilisaatiota, koska naisella on jokin sairaus tai vamma, mikä vaikuttaa elämään sekä mahdollisesti siihen lapsen hoitoon. Tai lääkäri suositteleekin usein vedenpitävää ehkäisyä sairaille ja vammaisille. Ihan niin kuin vedenpitävää ehkäisyä olisi muu kuin pidättäytyminen seksistä kokonaan! Usein kroonisten sairauksien hoitoon käytettävät lääkitykset ovat este raskaaksi tulemiselle, sillä se vaikuttaa sikiön kehitykseen ja saattaa aiheuttaa keskenmenoja. Jotkut lääkkeet vaikuttavat myös siittiöhin.



Millainen on hyvä vanhempi?


Jos unohdetaan nämä lääkitysasiat ja palataan alkuperäiseen aiheeseen, voiko sairas tai vammainen olla hyvä vanhempi? No ihan yhtä hyvä kuin se tervekin. Vanhemmuus on sitä, että sinä rakastat lastasi ja pyrit tarjoamaan hänelle mahdollisimman hyvän elämän. Sairas vanhempi saattaa siihen tarvita apua, mutta se ei vähennä hänen vanhemmuuttaan. Hyvä vanhempi tunnistaa, koska tarvitsee apua ja missä menee jaksamisen sekä kykyjen rajat. Koska sairas tai vammainen vanhempi on oppinut elämään rajoittavien tekijöiden kanssa tiedostaa missä raja menee, toisin kuin se niin kutsuttu terve vanhempi. 

Hyvä vanhempi rakastaa lastaan ehdoitta. Vanhemman tehtävä on opastaa, neuvoa, kannustaa ja kuunnella lastaan. Tapoja on monia ja kaikki tavat ihan yhtä hyviä. Sairas tai vammainen vanhempi tiedostaa monesti itsensä ja kykynsä paremmin kuin se niin kutsuttu terve äiti. Joten minä melkeinpä väitän, että sairas äiti voi olla jopa parempi äiti kuin terve koskaan. 

Kun äiti on MäSä





Minulle lääkäri suositteli, etten enää tekisi lapsia. Tästä on nyt aikaa viisi vuotta. Lääkäri vain tokaisi, että "hyvä sinulla on jo lapsi niin et jää mistään paitsi, kun sinun tilanne on tämä". Minulta ei koskaan kysytty, että haaveilenko isommasta perheestä. Tai mitä minä toivon tulevalta. Lääkäri ei myöskään viitsinyt lukea minun papereita, jossa kerrottiin että olemme lapsettomuushoidoissa. Sain vain lääkäriltä kuulla: "SINULLA ON NIIN PALJON ONGELMIA, ETTÄ HYVÄ KUN OLET JO LAPSEN TEHNYT. NYT POHDITAAN MIKÄ EHKÄISY OTETAAN." Minun maailma pysähtyi sillä hetkellä.



Minäkuva
Miten lääkäri näkee minut


Jo 15 vuotta sitten, kun aloin odottamaan Teinimonsteria sain kuulla, ettei minusta ole äidiksi. "Sinulla on ollut niin tasapainoton lapsuus, että kannattaisi miettiä äidiksi ryhtymistä." "Sinulla on niin paljon ongelmia, et halua lisätä taakkaasi." Myönnän, lapsuuteni ei ole ollut helppo. Teinimonsteria aloin odottaa nuorena, joten sallitaan nyt epäilyt pärjäämisestäni kaikille. Silti parempi lähestymistapa olisi ollut tuen ja avun tarjoaminen, kuin moite ja julkinen epäily. Olen kuitenkin näyttänyt kaikille, että pärjään. Opiskelin uuden ammatin Teinimonsterin synnyttyä, sain hyvän työpaikan ja minulla on vakaa parisuhde. Olen aina ollut läsnä ja halunnut kuunnella lastani. Olen pyrkinyt olemaan täysin erilainen vanhempi kuin minun vanhempani olivat. Olen oikeasti ollut hyvä vanhempi.




Nyt 15 vuotta minut nähdään edelleen yhteiskunnan rasitteena. Vuosien varrella olen saanut kohdata uusia haasteita menettämällä terveyteni. Nyt minulle on lätkästy otsaan stigma "VAMMAINEN". Olen toisen luokan kansalainen. Minulla on kolme kroonista, parantumatonta sairautta. Joten se on GAME OVER




Olen kuitenkin eri mieltä! Nyt minä vasta elän, isolla E:llä. En murehdi pienistä, nautin jokaisesta hetkestä ja olen positiivinen, uskon tulevaan. Lääkäreiden suosituksesta huolimatta olen matkustellut, harrastanut mitä haluan, opiskellut lisää, vaihtanut työpaikkaa, hommannut lemmikkejä ja tehnyt sen lapsen. Ja lääkäreiden kauhuksi hankkiuduin vielä toisenkin kerran raskaaksi. Rakastan elämääni. Rakastan lapsiani. Rakastan perheemme lemmikkejä. 




Vaikka olen monisairas, vammainen, minulla on oikeus olla onnellinen ja tehdä niitä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Toki saatan joihin asioihin tarvita apua, mutta ei kai kukaan tässä maailmassa pärjää yksin? Olen tasa-arvoinen yhteiskunnan jäsen ja minulla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin ns. terveille kansalaisilla. Jo vammaislaki puhuu tasa-arvoisuuden puolesta. Silti edelleen saan kohdata yhteiskunnassa epäkohtia, mutta olen päättänyt niistä selvitä. Enää minua ei satuta vaikka saan kuulla tuomitsemista ja selän takana puhumista, siitä kuinka tällaisen monisairaan ei pitäisi tehdä lapsia. Sillä minä tiedän mitä olen ja mihin pystyn. Tiedän, että olen hyvä vanhempi, koska olen:


Minäkuva



Mitä mieltä sinä olet, onko vammaisella oikeus äitiyteen? Tai suurperheeseen?Allekirjoitus

6 kommenttia

  1. On todellakin oikeus! Tosi hyvä kirjoitus, itsekin sain kuulla esikoista odottaessani pieniä vihjailuja siitä kuinka en tule pärjäämään lapsen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤ Mä olen ihmetellyt ihmisten suhtautumista lasten hankintaa kohtaan, jos
      on jokin perussairaus tai vamma. Varsinkin kyseenalaistaminen tuntuu todella pahalle...

      Poista
  2. <3 On todellakin oikeus! Hieno kirjoitus! Ja on muuten epäreilua, että joudut moisia perustelemaan. Ei minun tarvinut, koskaolin riittävän vanha, teve, naimisissa ja pitkässä työsuhteessa kun esikoinen syntyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Jos olet oikean ikäinen ja muut mittapuut täyttyy, niin se on oikein velvollisuus hankkia lapsia. Silloin ennemmin ihmetellään ja kyseenalaistetaan, jos niitä lapsia ei ala näkymään ja kuulumaan.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.