Sisällön tarjoaa Blogger.

Kun synnytys pelottaa - siirtyilevä istukka



Etinen istukka

Aloin odottamaan tätä raskautta pelon sekaisin tuntein. Heti, kun olin ymmärtänyt tosiaan olevani raskaana, tajusin että minun pitää myös synnyttää. Eipä tullut heti mieleen... Kun tajusin tilanteen, että synnytys tulee olemaan keväällä, minut valtasi lamaannuttava kauhu. Pelkään synnytystä! Olen kokenut kaksi erilaista synnytystä ja kummatkin olivat erittäin traumaattiset omalla tavalla. Esikoinen syntyi alateitse ja Ässä suunnitellulla sektiolla, joka lopulta muuttui hätäsektioksi. Ensimmäinen ajatus mikä tuli, oli kiitos EI. 

Aikaa, kun kului aloin pohtimaan, että kyllähän siitä synnytyksestä on selvitty hengissä. Vaikka ei ne kivoja ja orgastisia kokemuksia minulle todellakaan olleet, niin olen kuitenkin selvinnyt niistä. Tämän jälkeen aloin pohtimaan, että kumpi oli todellisuudessa pahempi? Koska minulle on tehty vatsan alueelle useita leikkauksia, sektiota saatetaan suositella. Tämän vuoksi Ässän kohdalla suunniteltiin sektiota. Leikkaukset eivät kuitenkaan ole täysin este alatiesynnytykselle, jos kiinnikkeitä ei ole paljoa syntynyt ja riskeihin varaudutaan hyvin.

Mielessäni aloin listaamaan kummankin synnytyksen plussat ja miinukset. Kumpi oli loppujen lopuksi pahempi? Lopulta alkoi näyttämään vahvasti sille, että sektiolla oli eniten miinuksia. Osa syynä tähän saattoi olla se, että sektio oli vielä erittäin tuoreessa muistissa. Lopullinen ratkaiseva tekijä oli kuitenkin palautuminen. Palauduin alatiesynnytyksestä huomattavasti nopeammin kuin sektiosta. Raskauden alussa tein päätöksen, että tämän kolmannen lapsen synnytystapa tulee olemaan alatiesynnytys. Päätin, että keskustelen asiasta vielä sisätautilääkärin, neurologin sekä kirurgin kanssa. Halusin varmistaa mihin olen ryhtymässä ja mitä kaikkea synnytystavasta saattaa seurata. 

Etinen istukka


Rakenneultraäänitutkimuksessa sain kuulla, että alatiesynnytys ei ole mahdollinen. Sain kuulla sanat ETINEN ISTUKKA. Tutkimusta tekevä lääkäri totesi istukan olevan yli 5cm kohdunsuun yli, eikä tätän ole mahdollista istukan siirtyminen ja synnytystapa tulee olemaan sektio. Maailmani pysähtyi. Juuri kun olin mielessäni asennoitunut alatiesynnytykseen, minulle tullaan sanomaan, ettei se olekaan mahdollinen. Kaikki ne tunnit, jotka olin viettänyt tutkimalla internetin ihmeellistä maailmaa alatiesynnytyksestä, olivat aivan turhia. Olin etsinyt tietoa miten j-pussi, crohnin tautia ja ms-tauti suhtautuu alatiesynnytykseen. Kaikki aivan turhaa.

Nyt minulle kerrottiin, että tulen synnyttämään tämän lapsen yliopistollisessa sairaalassa, eikä sektio ole mahdollinen meidän lähisairaalassa. Sektio tultaisiin tekemään raskausviikoilla 34-36, jolloin varmistetaan ettei synnytys missään tapauksessa käynnisty ennen sektiota. Minua varoitettiin verenvuodoista ja käskettiin soittamaan kiireellä ambulanssi, jos synnytys käynnistyy ja alan vuotamaan verta. Silloin on kiire sairaalaan. 

Lamaannuin kauhusta. Kyyneleet vain virtasivat, kun aloin ymmärtämään ettei tämäkään synnytys tule olemaan millään tavalla korjaava, niin kuin nt-ultrassa oli puhe. Minulle kerrottiin, että kohtuni saatetaan joutua poistamaan, jos verenvuoto on runsasta. Sekä jos emme ehdi sairaalaan ajoissa synnytyksen käynnistyessä, olemme kummatkin hengenvaarassa. Lääkäri loi minun eteeni hirveät uhkakuvat tulevasta. 

Käynnin lopulla lääkäri lohdutti, ettei ollut uransa aikana kuullut tai törmännyt kuolemiin etisen istukan vuoksi. Ei paljoa tieto helpottanut, sillä lääkäri ei ollut kovin vanha, joten ei noita työvuosia hirveästi ole ollut. Eikä myöskään se, että vain 0,5% raskauksia on pysyvästi etinen istukka. Eli eipä noita tapauksia kovin montaa ole vuodessa.

Joten ei kuin uudelleen netin syövereihin tutustumaan mitä tarkoittaa etinen istukka ja synnytys. Luin monia kertomuksia. Kuinka synnytykset olivat ehtineet käynnistyä ja ambulanssilla oli menty kiireellä sairaalaan. Kuinka verenhukka on ollut suuri. Toipuminen hidasta. Mutta kuitenkin kaikki oli päättynyt onnellisesti. Vauva ja äiti selvinneet hengissä. Löytyi myös tarinoita, jolloin sektio oli onnistuttu tekemään suunnitellusti, eikä ole ollut verenvuotoja.

Aloin tottua ajatukseen, että synnytys tulee olemaan väärässä sairaalassa eikä synnytystapakaan ole se minun valinta ja lapsi tulee olemaan keskonen. Loin itseeni uskoa, että kaikki menee hyvin. Yliopistolliset sairaalat ovat hyviä ja siellä on loistava henkilökunta. Olemme hyvissä käsissä. Kunnes kaikki heitti taas häränpyllyä istukan kontrolliultrassa.

ISTUKKA ON SIIRTYNTY

En voinut uskoa mitä lääkäri sanoi. Vastahan minulle oli sanottu, ettei se istukka siitä tule mihinkään siirtymään. Nyt minulle kerrotaan, sen siirtyneen täysin kohdunsuun päältä ja alatiesynnytys on mahdollinen. Enää ei ole mahdollista, että istukka siirtyisi kohdunsuun päälle. Nyt tuli kiire. Synnytyslääkäri laittoi kaikki minun vanhat paperit tilaukseen edellisistä synnytyksistä. Varattiin kirurgin konsultaatio aikaa. Sisätautilääkärille varattiin aika ja neurologille konsultaatio. Nyt odotan jännittyneenä mitä tuleman pitää. Muutama viikko pitää elää vielä jännityksessä, ennen kuin varmistuu onko alatiesynnytys mahdollinen vai ei. HUI!

Nyt olisi kiva kuulla muiden ajatuksia synnytyksestä? Alatiesynnytys vai sektio?

Allekirjoitus

2 kommenttia

  1. Mulla on aika eri näkökulma synnytykseen kun itsellä esikoisen synnytys meni hyvin, joskin oli samperin pitkä latenssivaihe. Että jos saan toivoa niin saisi kestää ne alkusupistukset vähän lyhyemmän aikaa �� Mutta toisaalta meille syntyi tuolloin 10 pisteen poika joten kai se oli hellä tapa hänelle syntyä.

    Tietenkin mielessä on käynyt se ajatus, että tässä ei ehkä menekään kaikki niin hyvin. Mutta kun toisaalta näihin ei voi vaikuttaa sen enempää kuin esikoisenkaan kohdalla. Voi valmistautua synnytykseen ja sitten on pakko vaan yrittää luottaa, että kaikki menee hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peloillehan ei voi mitään. Ja omalla kohdalla synnytystapa on suurimmalti osin muiden käsissä. Ja näinhän se on tehtävä, että pitää yrittää luottaa kaiken menevän hyvin. Toisille saattaa olla helpommin sanottu kuin tehty... mutta ei siinä oikeesti muu auta. 😊

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.