Sisällön tarjoaa Blogger.

MITÄ ODOTTAA KUN ODOTAT? - Raskauden ensimmäinen kolmannes

Almost there...
Kuva lainattu Flickr  common creative kuvapankista


Nyt on hyvä aika katsoa taakse päin tätä matkaa ja muistella mitä tämä kolmas raskaus on tuonut tullessaan. Ensimmäinen kolmannes on päättynyt hyvän aikaa sitten ja niitä 12 viikkoa en halua enää takaisin. En ainakaan hyvin pitkään aikaan. Tässä raskaudessa ensimmäinen kolmannes ei ollut mitenkään helppo. Oireita oli enemmän kuin kahdessa aikaisemmassa. Oireet olivat myös voimakkaammat. Johtuuko sitten iästäni vaiko vaan siitä, että jokainen raskaus on erilainen, mene ja tiedä. Mutta siitä olen varma, että ikävä tuota aikaa ei tule. Mitä kaikkea sitten jouduin ensimmäiselle kolmanneksella kestämään? Tässä kuusi raskausajan oiretta.

VÄSYMYS



Olin aikaisimmissakin raskauksissa kärsinyt väsymyksestä, mutta ne eivät olleet mitään verrattuna tähän väsymykseen. Joinakin päivinä tuntui, että voisin nukahtaa seisoaltaan. Silmäluomet painoivat ainakin tonnin, eivätkä millään meinanneet pysyä auki. Yön aikana pystyin kevyesti nukkumaan 10-12h ja silti herättyä tunsin itseni väsyneeksi. Onneksi tämä totaalinen väsymys-kooma on helpottanut ja olen jaksanut leikkiä meidän taaperon kanssa taas.


PAHOINVOINTI




UUH… Tarvitseeko edes muuta sanoa! Pahoinvointia kärsin kahdessa jaksossa, tällä erää. Pönttöä halailin useamman viikon. Ruoka etoi, mikään ei maistunut. Erilaiset hajut myös laukaisivat pahoinvoinnin useamman kerran päivässä. Onneksi kuitenkin jäätelö ja jogurtti upposivat hyvin, joten jotain ”ravintoa” sain sisääni. Kahvia pystyin juomaan vasta rv25 jälkeen. Sitä ennen en voinut sietää sen hajua, mausta puhumattakaan. Ennen raskautta saatoin kahvia juoda useammankin kupin päivässä.


HUIMAUS



Huimausta minulla on ollut jokaisessa raskaudessa. Osittain tämä johtunut alhaisesta verenpaineesta ja osittain hemoglobiinin laskusta. Ikävä kyllä suolistosairauteni ei ole mahdollistanut rautalisien käyttöä. Onneksi nämä huimauskohtaukset ovat olleet yhtä nopeasti ohi kuin ovat alkaneetkin. Ikäviä ne ovat olleet joka tapauksessa.


MIELIALOJEN VAIHTELUT




Ne mielialat! Välillä ollaan onnen kukkuloilla ja välillä taas itketään hysteerisesti. Ärsytyskynnys on myös madaltunut, niin että sääliksi on käynyt muita perheen jäseniä. Toisaalta olen lauhtunut yhtä nopeasti kuin suuttunutkin, eli pitkään kestävää kiukuttelua ei ainakaan vielä ole ollut. Toivottavasti nämä ailahtelut ovat kuitenkin jo tasaantumaan päin. Vaikka onhan nämä aiheuttaneet välillä suorastaan tragikoomisia tilanteita kotona.


VERINEN VUOTO



Alkuraskauden aikaisesta verenvuodosta olen lukenut vain artikkeleista ja keskustelupalstoilta. Olen aina ajatellut, että varsinkin runsas verinen vuoto raskausaikana on vain urbaanilegenda. Eihän se voi tarkoittaa mitään muuta kuin jokin on huonosti ja raskaus menee kesken?


Tässä kolmannessa raskaudessa kuitenkin koin itse ensin rv7 ja uudelleen rv10 runsasta veristä vuotoa. Ensimmäisellä kerralla todettiin emätintulehdus, joka hoidettiin paikallisella antibioottivoiteella. Emätin tulehdus on kuulemma yleinen vaiva raskaana olevilla, joka ilman hoitoa saattaa aiheuttaa keskenmenon tai ennen aikaisen synnytyksen. Onneksi minulla todettiin ajoissa ja oireet katosivat parissa päivässä.


Rv10 verenvuoto alkoi kuitenkin uudelleen. Tällä kertaa todettiin vuotava hematooma istukan alla. Hematooma onneksi oli pieni, mutta sen ansioista minut määrättiin sairauslomalle ja lepoon kohonneen keskenmenon riskin vuoksi. Vuoto onneksi loppui kahdessa vuorokaudessa ja seuraavassa ultrassa todettiin hematooman kadonneen. Tämän jälkeen ei ole ollut ylimääräisiä vuotoja. Onneksi, sillä kummallakin kerralla ne ovat aiheuttaneet hirveitä sydämen tykytyksiä.

PELKO



Sillä sekunnilla, kun raskaustestiin piirtyi kaksi punaista viivaa, sydämeeni pesiytyi pelko. Pelko keskenmenosta, pelko kohtukuolemasta, pelko tulevasta synnytyksestä, pelko selviytymisestä. Pelko on ollut salakavalana kaverina mukana jokaisessa raskaudessani, tässä raskaudessa kaikista voimakkaampana. Alkuraskauden verinen vuoto ei ainakaan helpottanut pelkoa. Pelkoa ei myöskään vähentänyt se, että sain kuulla kohonneesta keskenmenon riskistä toisen verisen vuodon aikana. Tässä raskaudessa pelko ei ole helpottanut. Se on koko ajan mukana. Toisinaan se tulee jopa uniin. Onneksi olen kuitenkin voinut elää pelon kanssa. Työt ovat vaimentaneet pelkoa ja olen saanut muuta ajateltavaa kuin olotilani sekä kaikki mahdolliset skenaariot mitä vielä voi käydä. Parasta kuitenkin on ollut ihana neuvolan terveydenhoitaja, -lääkäri sekä depressiohoitaja, joiden kanssa olen käynyt juttelemassa peloistani. Ehkä minä selviän tästäkin…
Nämä asiat nousivat minulla esiin ja yllättivät kolmannen raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana. En olisi ikinä uskonut, että kolmas raskaus voisi tuntua ensimmäiseltä. Niin monia yllättäviä asioita on tullut esiin myös raskauden toisella kolmannekselle, mutta niistä myöhemmin.



Mitkä asiat yllättivät sinut raskausaikana? Onko sinulla ollut täysin erilaiset raskaudet?




Allekirjoitus

6 kommenttia

  1. Uskomatonta. Minulla myös kolmas raskaus menossa ja tämä teksti olisi voinut lähes olla oma kirjoitukseni. "Mukavaa" etten ole ainut näissä tunteissa vellova. Tsemppiä loppuodotukseen��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja tosiaan kiva huomata ettei ole ainut. Tsemppiä myös sinulle!

      Poista
  2. Itsellänihän diagnoosi oli refluksi eikä raskaus :D Vasta kolmas lääkäri totesi, että mulla on väärä diagnoosi ja oon kylläkin raskaana! Olin siis syönyt refluksilääkkeitä ja ne ei sovi raskaana oleville. Onneksi tämä oikaistiin suht.nopeasti ja pikkuinen ei kärsinyt mitenkään. Eli oireet olivat ruokahaluttomuus, oksetti kun avasi jääkaapin. Ihan vaan jääkapin oma haju jotenkin ällötti. Myös totaalisena kahvihirmuna kahvia ei tehnyt mieli kuim vasta myös joskus puolen välin jälkeen.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, toi jääkaapin haju oli muuten ihan hirveä! En myöskään tykännyt availla kaappia...😖 Kahvi itseäni oikein harmitti, kun sitä niin rakastan. Mutta onneksi 25 viikkoa on oikeasti aika lyhyt aika.

      Poista
  3. Itse olen tällä kertaa säästynyt pahoinvoinnilta, mutta täällä myös väsymys oli alkuun aivan järjetön.
    Pelko on asia, joka pitää saada käsitellä, onneksi sulla on kivat ihmiset neuvolassa :)
    Tsemppiä ja toivottavasti loppuraskaus on helpompi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tässä kohta pahimmat ajat (jos synnytystä ei lasketa) ala olla takana päin. Ainakin toivottavasti.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.