Sisällön tarjoaa Blogger.

TÄHTIHETKENI VANHEMPANA - Blogihaaste

Äiti ja tytär -päivä

Mutsi ja Murupullat -blogin ihana Ida haastoi meidät Kaksplussan verkostobloggaajat paljastamaan meidän tähtihetket vanhempana. Haasteen ideana ei ole kertoa niitä hetkiä, jolloin kaikki on mennyt juuri niin kuin pitää ja on saanut paistatella omassa onnistumisessaan vanhempana. Päinvastoin. Tässä haasteessa on tarkoitus paljastaa ne mokat, kun homma ei ole mennyt AIVAN niin kuin oli suunnitellut. Ja mitä suurempi häpeä äidille, sen parempi.

Minä päätin uhkarohkeana ottaa haasteen vastaan. En todellakaan ole täydellinen äiti, en lähellekään. Sitä on tullut mokattua tässä viimeisen 14 ja puolen vuoden aikana äitinä enemmän ja vähemmän. Eli niitä "tähtihetkiä" todellakin on siunaantunut. Mutta jospa nyt paljastaisin kuitenkin vain minun TOP3 - tähtihetket.

Äiti ja tytär -päivä



1. sija menee eräälle kerralle, kun minun piti hakea Teinimonsteri taitoluistelutreeneistä. Hävettää ihan myöntää, että tällaisia unohduksia on tapahtunut enemmänkin kuin tämä kerta. Tapahtuma mennyt näin: olen juuri töiden jälkeen kaatanut kuumaa kahvia mukiini ja ottanut tv:n kaukosäätimen käteeni, kun puhelin alkaa soimaan. 

"Haloo?" 
"Missä sä oikeen oot? Mä oon tässä hallin edustalla eikä sua näy ja täällä on kylmä, enkä mä pääse enää tonne halliin!" (Tässä kohtaa olen vetänyt kahvia väärään henkeen ja aivoissa raksuttaa raivoisasti, mitä olen unohtanut, ennen kuin keksin mistä on kyse.)
"Tota joo, täällä tiellä on vähän ruuhkaa ja mä oon vähän jumissa, mutta oon ihan just siellä. Oota vaan ihan rauhassa, oon koko ajan matkalla" 
"Niin missä kohtaa sä oikeen oot? Ja kauan sulla oikeen menee? Ja mikä toi ääni on?" "Ööö, tota en mä tiedä mikä tää kohta nyt on ja ei mee kauan, oota nyt vaan. Ja täältä varmaan vaan tulee jotain liikenteen ääniä ja radiosta. Lopetaan nyt, oota vaan siinä." 

Puhelun aikana olen paniikissa vetänyt ulkovaatteet ja kengät jalkaan sekä lähtenyt posket häpeästä punottaen kaahaamaan 25km matkaa hallille. Odotusta (unohdusta) hyvittelin kunnon äidin tavoin hese-mätöllä sekä karkkipussilla. Teinimonsterille en koskaan ole myöntänyt, että olin hänet täysin unohtanut ja olin oikeasti kotona nauttimassa kupposta kahvia. Tosin luulen tuon terävän teinitytön tietävän, että olin hänet unohtanut...

2. sija menee varmaan niille jokaiselle kerralla, kun minun yllätykseksi koulusta on vapaapäivä taikka loma on alkanut. Näistähän ei koskaan ole vanhempia tiedotettu, ei ainakaan ajoissa. Hiihto- ja kesäloma tulee joka vuosi yllätyksenä, vaikka alkamisajankohta pysyy samana vuodesta toiseen. Työssäkäyvillä vanhemmilla ei tietenkään ole aina samaan aikaa vapaata kuin kouluissa, joten vahinkoja sattuu... 

Olen töissä ja havahdun oman puhelimen pirinään. Näytöllä vilkkuu Teinimonsterin nimi. Valmistaudun mäkättämään kouluun ehtimisestä ja muusta todella oleellisesta, joten vastaan ärtyneenä.

"Haloo?"
"Mitä mun on tarkotus täällä oikein syödä?"
"Häh? Ota leipää aamupalaksi ja eiks siel ole jogurttia ja hedelmiä? Eikö ne nyt riitä?"
"Luuletsä että mä selviin noilla siihen, et sä tuut himaan?"
"Hmph, kai sä nyt koulussa voit syödä? Syöt siellä tietenkin."
"Ootsä sä joku idiootti?!? Ei mulla ole tänään kouluu! Nyt mulla ei sit ole mitään syötävää täällä. Kiitti vaan, mä saan olla koko päivän nälissäni. Sä siis taas unohdit, että mulla alko loma."
"Siis häh? Sulla ei oo kouluu. Tota, öö.. UPS. Jos mä tuun lounastunnilla sut hakee ja mennään yhdessä syömään?"

Joo, ei ole aina nämä lomat ja ylimääräiset vapaat hallinnassa tällä äidillä. Se on vähän sama, kuin talvi yllättää joka vuosi suomalaiset autoilijat... Onneksi kuitenkaan ei ole koskaan mitään vahinkoa tapahtunut, eikä Teinimonsteri ole kuollut nälkään.

3.sija menee varmaan hetkeen Ässän kanssa ja sijoittuu 2016 joulunalusaikaan. Olemme koko syksyn olleet erittäin ylpeitä Ässän puheenkehityksestä. Päiväkodin aloittamisen jälkeen, Ässä on oppinut paljon uusia sanoja sekä muodostamaan useamman sanan lauseita. Olemme Teinimonsterin vauva-aikana kiitelleet hyvää onnea, ettei tämä koskaan oppinut kirosanoja tai muitakaan hävyttömyyksiä. Naureskelimme aina, jos jossain kuulimme lapsen ilmoittavan jotakin epäsopivaa ja muistimme kiittää hyvää onnea omalla kohdalla. 

Tämä onni ja autuus kesti 14 hyvää vuotta, kunnes päättyi eräänä iltana joulunalla. Kahvittelimme ystäväperheen kanssa, kun kesken kaiken meidän Ässä alkaa pöydässä kirkkaalla lapsen äänellä kovaäänisesti ilmoittamaan:

"Mä haluun seksii! Mä haluun pimppii! Anna mulle nyt!"

Siinä meni kahvit useammalta väärään henkeen ja tämän äidin poskille nousi ihana rosottava puna. Meidän reaktiosta riemastuneena, Ässä tietenkin päätti näitä asioita hokea useamman kerran, ennen kuin sain suun tukittua sillä KEKSILLÄ. Hieman aiheutti sydämen tykytyksiä tulee huutamaan samoja asioita, kun kyläilemme isomummilla. Onneksi ne olivat unohtuneet ennen vierailua.

Mitkä ovat olleet sinun tähtihetkesi vanhempana?

Allekirjoitus

6 kommenttia

  1. Voi eiiiii! :D Ihana MäSä ja ihanat lapset. Hese ja karkkipussi kyllä korvaa kaiken, tulevatkin mokat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä hyvät keinot lepytellä vihastunut teini. 😂

      Poista
  2. Hahahahah on kuitenkin kuullut kun äidille on huudeltu noin.... :D

    VastaaPoista
  3. Aahahaaa en kestä tota vikaa!! Lapset on ♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän halusi muuten keksii ja piparia. Mutta isihän tietty oli ylpeä, kun poika heti oppinut mitä pitää vaatia. 😆

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.