Sisällön tarjoaa Blogger.

Kahvia, sukkapuikkosupistuksia ja verenpainelääkettä



Minua on pikkasen alkanut jo huvittamaan, kun en koskaan aamulla tiedä mistä itseni illalla löydän. Vaikka mukamas olen tehnyt selkeät suunnitelmat päivään ja kaiken pitäisi olla kunnossa, niin aina se elämä vain yllättää. Ihan esimerkkinä eilinen päivä, olin kaiken suunnitellut valmiiksi ja kuinka sitten kävikään. Nyt se on todella todettu, ettei sitä elämää voi käsikirjoittaa valmiiksi.

Minulla oli eilen treffit vanhan ystäväni kanssa, joka viimein on saanut muutettua takaisin ihmisten ilmoille susirajalta. Olin niin iloinen nähdessäni vanhan ystäväni ja juttua riitti. Ja mikä parasta, tuntui kuin aikaa meidän välillä ei olisi ollut. Aika meni siivillä. Ennen kuin huomasinkaan alkoi olla kotiin lähdön aika.

Eilinen päivä otti äkillisen käänteen, kun olin alkamassa tekemään lähtöä ystäväni luota, sillä minulla alkoi napakat supistukset ihan kirkkaalta taivaalta. Tosin voihan se olla, etten vain ollut rekisteröinyt supistuksia, kun olin niin haltioissani minun ystävästäni. Ennen kuin edes ehdin kunnolla tajuta mitä tapahtuu, supistuksia alkoi tulemaan todella tiheään tahtiin, joten päädyin soittamaan synnärille. Sieltä kehotettiin tulemaan näytille heti. Käyrille alkoi piirtymään napakoita supistuksia 5-7min välein. Lääkäri onneksi totesi kohdunsuun olevan vielä ylhäällä ja kiinni, mutta kohdunkaula oli lyhentynyt reilun sentin viime mittauksesta. Eli jotain oli selkeästi tapahtumassa. 

Sukkapuikkosupistukset


Tämä on minun kolmas raskaus ja en koskaan ole aikasemmin kokenut niin kamalia kipuja kuin eilen. Sain kuulla kivun johtuvan sukkapuikkosupistuksista. Täytyy sanoa, että nimike on erittäin kuvaava. Sillä joka kerta, kun nousin seisomaan tuli tunne, kun joku työntäisi alakautta juurikin sukkapuikkoa sisuksiini. Kipua ei onneksi tule makuulla tai istuessa. Sain kuulla, että nämä supistukset usein avaavat paikkoja ja valmistavat tulevaan koitokseen. Kiva kiva... Nämä supistukset todellakin tuntuvat siltä, että saattavat avata paikkoja. 

Minulla on ollut ennakoivia supistuksia jo rv20 saakka. Välillä enemmän ja välillä hieman vähemmän. Supistukset ovat tuntuneet vatsan kovettumisena ja vannemaisena kiristyksenä lantion alueella. Toisinaan niihin liittynyt menkkamaista jomotusta. Eilen aamulla ja päivällä noita pieniä ennakoivia supistuksia oli tullut jonkin verran. Lisäriesaksi on tullut viime viikolla alkanut paineen tunne, joka johtuu vauvan pään painamisesta symfyysiin. On muuten todella ikävä tunne. En kuitenkaan ollut ajatellut, niitä sen enempää. En edes ollut osannut aavistaa, että jotain oli kuitenkin alkanut tapahtumaan. En vielä näillä viikoilla.

Verenpainelääkkeellä supistukset kuriin


Minulla aloitettiin supistuksiin verenpainelääke, joka on kuulemma tehokkain lääke rauhoittamaan ja lopettamaan supistukset. Minun maalaisjärkeeni, ei kuitenkaan mahdu mitä tekemistä verenpainelääkkeillä on supistuksiin, mutta kai ne lääkärit tietää mitä tekevät. Sain tunnin ajan aina 15min välein yhden verenpainelääkkeen. Aina ennen uuden lääkkeen ottoa tarkistettiin verenpaineet, lääkkeen sivuvaikutuksena paineet saattavat laskea rajusti. Selvisin kuitenkin kaikista neljästä pilleristä vain pienellä verenpaineen laskulla.

Jo kahden pillerin jälkeen oli havaittavissa ero. Supistuksia edelleen tuli, mutta eivät olleet enää napakoita. Liikkuminen provosoi supistuksia, mutta levossa ne kuitenkin rauhoittui. Neljännen pillerin jälkeen hävisi sukkapuikkosupistukset. Ja tunnin päästä olo alkoi olemaan jo hyvä. Lääkäri halusi kuitenkin pitää vielä tarkkailussa ja seurata tilanteen edistymistä. Supistuksia oli kuitenkin piirtynyt todella paljon ja säännöllisesti, joten haluttiin varmistua, että onko tilanne oikeasti rauhoittunut vai ei.

Aloin kuitenkin jo kaipailemaan kovasti kotiin. Mieli rauhoittui, kun supistukset loppuivat. Sairaalaelämä ei ole minua varten. Lopulta luvattiin, että jos kohdunkaula ei ole enää lyhentynyt ja kohdunkaulalta otettava Actim partus -testi (synnytyksen käynnistymisestä kertova testi) on negatiivinen saan lähteä kotiin. Kaikki oli hyvin. Kohdunkaula oli lyhentynyt enää 40mm, mutta se voi johtua mittavirheestä ja testi oli negatiivinen. Minun oli kuitenkin vannottava, että olen heti yhteydessä synnärille, jos supistuksia alkaa tulemaan ja ne ovat kivuliaita. Lisäksi käskettiin levätä. Ei rehkimistä, eikä stressaamista enää. No, lattiaremontti on tulossa... Ehkä ihan hyvä olla mainitsematta siitä sairaalassa... 

Vielä kaksi viikkoa jos pääsen eteenpäin olisi raskaus jo täysiaikainen. Sain kuitenkin kuulla, että jos synnytys käynnistyy tänään, niin enää ei estellä. Eilen oli viimeinen päivä, kun estivät vielä supistuksia, eilenkään eivät enää olisi estäneet, jos en olisi itse sitä pyytänyt. Kaikki tosiaan on pienistä hetkistä kiinni. Vauva on kuitenkin hyvän kokoinen, arviolta 2600g eli vain 100g pienempi kuin Ässä syntyessään. Täytyy myöntää, että nyt hieman jännittää jo. H-hetki selkeästi lähestyy!


Oletko tuntenut sukkapuikkosupistuksia?
Millä raskausviikolla teillä on synnytys käynnistynyt?

Allekirjoitus

2 kommenttia

  1. Moi! Täällä ollaan vierailulla! Mulla on kaksospojat, jotka syntyivät 2 pv vaille lasketun pirullisen 14 tunnin synnytystuskan jälkeen keisarilla. Pojat oli tosi isoja, 3,6 ja 3,2 kg. Leikkauksen jälkeen lääkäri sanoi, ettei ne olisi ikinä tulleet, koska A-vauva oli tulossa väärässä asennossa ja kohtu oli liian iso ja voimaton pumpatakseen pojat pihalle. Loppuraskaus oli yhtä tuskaa. Oikeastaan kaksi viimeistä raskauskuukautta oli tuskaa, koska olin jo kaksi kuukautta ennen synnytystä sen kokoinen kuin esikoisesta laitokselle mentäessä. Ei ole siis hyvät muistot. SUkkapuikkokipuja en muista, mutta muuten oli kyllä sen verran hurjaa aikaa, ettei ole tullut mieleenikään enää koskaan hankkia itseäni siihen tilaan. Onni on tietenkin se, että pojat olivat ja ovat terveitä ja ovat nyt ihania 11-vuotiaita! <3 Tsemppiä H-hetkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja ihanaa, että tulit vierailulle.

      Oih, sulla on kyllä ollut isot kaksoset! En yhtään ihmettele, jos on ollut tukalaa. Täytyy myöntää, että jos itse olisi kaksosten äiti, meille tuskin olisi kolmatta tulossa. Luulen, että lastenteko ois jäänyt kaksosraskauteen, juurikin samoista syistä. 😊

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.