Sisällön tarjoaa Blogger.

MS-taudin varjostama raskaus


Raskauden pitäisi olla aika, josta nautitaan ja iloitaan. Kuitenkin jokainen odottava äiti kokee erilaisia pelkoja raskauden aikana. Monet kertovat kuinka erilaiset huolet ja pelot varjostavat sitä onnen tunnetta, minkä raskaus tuo. Pelot liittyvät usein mahdollisiin raskauden aikaisiin komplikaatioihin, keskenmenoon, synnytykseen tai kuinka vauvan kanssa pärjätään. Nämä huolet ovat normaaleja. Ne valmistavat vanhemmuuteen, joka tuo uusia pelkoja ja huolia joka päivä. Jos joku on selvinnyt tästä kaikesta ilman pelkoja tai huolia, nostan hattua. 

Näiden "normaalien" huolien lisäksi minä kannan huolta MS-taudista. Olen huolissani miten MS-tauti reagoi raskauteen tai synnytykseen. Entä mitä tämä sairaus tuumaa unettomista öistä ja kiireisistä päivistä vauvan sekä taaperon kanssa. Yksi kokemus raskaudesta, synnytyksestä ja vauva-ajasta minulla on jo takana, kun MS-tauti on seuralaisena. Eikä se mennyt ihan oppikirjojen mukaan. 

Anna Jalkasen väitöstutkimuksessa todetaan MS-taudin pahenemisvaiheiden vähenevän raskausaikana. Useissa eri tutkimuksissa on tehty selkeä havainto raskauden suojaavan autoimmuunisairauksien pahanemisvaiheilta ja näin ollen raskaudella olevan positiivinen vaikutus taudin kulkuun. Poikkeus kai vahvistaa säännön, sillä Ässää odottaessa sain pahenemisvaiheen raskauden kolmanneksella, jolloin jouduin jättikortisonipulssiin. Neurologien mukaan tämä on harvinaista, mutta en ole ainut jolle on näin käynyt. Onneksi pulssi tehosi pahenemisvaiheeseen ja loppuraskaus menikin hyvin. 

Jalkasen väitöstutkimuksessa todetaan MS-taudin pahenemisvaiheiden lisääntyvän synnytyksen jälkeen, minkä vuoksi joudutaan harkitsemaan imetyksen keskeyttämistä ja MS-taudin lääkityksen aloittamista. Ässän jälkeen minulla oli onni, etten saanut pahenemisvaihetta. Itseasiassa, voin todella hyvin raskauden jälkeen. Tämän vuoksi en ollut edes harkinnut lääkityksen aloittamista ennen kuin viime syksynä, jolloin olinkin taas yllättäen raskaana. Tiedän useita MS-tautia sairastavien äitien saaneen pahenemisvaiheen 3-6kk synnytyksen jälkeen. Minkä onkin useissa tutkimuksissa todettu riskialttiimmaksi ajaksi. Saan siis kiittää hyvää tuuriani, että olen selvinnyt ilman pahenemisvaiheita raskauden jälkeen.


Kuva: Foto Lindell oy

Olen koko tämän raskausajan pelännyt pahenemisvaihetta, sillä viimeisin kokemus on turhan hyvässä muistissa. Olen kuulostellut kehoani ja aina uuden kutinan, tunnottomuuden, kolotuksen tai naksahduksen kohdalla pohtinut, että onko tämä nyt menoa. Olen koko raskauden ajan ollut aivan liian tietoinen itsestäni. Olen kuluttanut liikaa energiaa siihen, miltä minusta tuntuu. Olen analysoinut kaiken mitä kehossani tapahtuu. Ja kaikki tämä on ollut ainakin tähän asti turhaa. MS-tautini on ollut varsin kiltisti, juuri kuten tutkimuksissa on todettu. Oireiden korostumaa on ollut aika ajoin, mutta selkeää pahenemisvaihetta ei ole onneksi tullut.

Nyt synnytyksen lähestyessä olen alkanut alkanut pelkäämään synnytyksen jälkeistä pahenemisvaihetta. Useissa tutkimuksissa on todettu, että pahenemisvaiheiden todennäköisyys lisääntyy synnytyksen jälkeen, raskaushormonien kadotessa elimistössä. Koska tämän raskauden kulku on ollut aivan erilainen kuin Ässän raskaus, niin olen entistä varmempi, että saan pahenemisvaiheen tällä kertaa synnytyksen jälkeen. Voisiko minulla olla kaksi kertaa perätysten niin hyvä tuuri, että selviäisin ilman raskauden jälkeistä pahenemisvaihetta? En edes uskalla uneksia niin hyvästä tuurista. 

Haluan olla varautunut, jos kaikki ei menekään samalla tavalla kuin viime raskauden jälkeen. Olen alkanut ennakoimaan tulevaa ja varaudun pahimpaan mahdolliseen. Tämän vuoksi olemme sopineet, että Ässä tulee jatkamaan päiväkodissa osa-aikaisesti synnytyksen jälkeen. Olemme varautuneet ottamaan kotiin lastenhoitoapua, jos osa-aikainen hoito ei riitä tai tarvitsen apua vauvan hoidossa. Neuvolassa ollaan keskusteltu lapsiperheiden kotipalvelusta, jota voi saada 50h/vuodessa. Tämä on luvattu myöntää meille kiireellisesti, jos pahin mahdollinen käy ja tarvitsemme lisäapua kotiin. Isimies on varautunut, että voi joutua jäämään töistä äkisti kotiin, jos joudun sairaalaan tai menetän toimintakykyni enkä näin ollen kykene huolehtimaan lapsista. 

Moni varmasti ajattelee, että olemmeko hulluja, kun tällaisista riskeistä huolimatta olemme päättäneet hankkia lisää lapsia. Varsinkaan kun meillä ei ole sukulaisia, jotka voivat auttaa tiukan paikan tullen. Samaa asiaa voidaan pohtia, ollaanko me hulluja, kun astumme kotiovesta ulos. Yhtäläinen mahdollisuus on joutua liikenneonnettomuuteen tai liukastua vakavasti. Elämä on aina suuri riski. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Minulla on toisaalta on onni, että voin ennakoida. Sitä en voi ennakoida mitä tapahtuu, kun astun kotiovesta ulos. Jopa kotona neljän seinän sisällä voi tapahtua vaikka mitä tapaturmia. Vanhempi voi sairastua vakavasti influenssaan tai muihin viruksiin, jolloin lastenhoito vaarantuu ja apu on tarpeen. Näissä tilanteissa voi vanhemmat olla pulassa, jollei ole sukulaisilta apua saatavilla, sillä kunnan rattaat ovat hitaita, kun palveluista pitäisi päättää. Kaikki palvelut tulisi anoa viikkoa tai useita kuukausia ennen tarvetta. Hätäapua ei ainakaan meidän kunnassa ole kiireellisesti saatavilla.

Nyt kuitenkin elämme päivä kerrallaan. Tänään menee hyvin, toivottavasti myös huomenna menee hyvin. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Aina voi toivoa parasta ja pelätä pahinta. Nyt aion yrittää nauttia jokaisesta hetkestä ja keskittyä vain positiivisiin asioihin. Ehkä positiivinen ajattelu auttaa? Ei se ainakaan pahenna. 


16 kommenttia

  1. Varmasti mietitte paljon, mutta se kertoo myös rohkeudesta elää ja nauttia elämästä. Kohdataan elämä varovaisen uteliaasti, sopivan rohkeasti. Onnea loppuodotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän elämästä tulisi mitään, jos varoisi kaikkea. Sitä ei voisi oikeasti nauttia mistään. Mielestäni se on ennemmin onni, että voin ennakoida tämän. Useimmat kohtaa vaikeita asioita ilman ennakkovaroitusta. Sitä ei koskaan tiedä mitä huominen tuo.

      Poista
  2. Toivottavasti vältyt pahenemisvaiheelta. Hyvää loppuraskautta!

    VastaaPoista
  3. Tuttuja ajatuksia... Tsemppiä lähestyvään synnytykseen ja vauva-aikaan!

    VastaaPoista
  4. Mulla oli kyllä just sellanen oppikirjamainen raskaus mäsänä, eli ei mitään ongelmia. Pelkäsin hirveesti pahista synnytyksen jälkeen. Poika täytti maanantaina 6 kk ja tähän asti päästy ilman pahista!

    Tsemppiä odotukseen ja toivottavasti pahikset ei iske! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, ettei ole tullut pahista synnytyksenkään jälkeen. Eihän se olekaan varmaa, että se tulisi. Käsittääkseni se on vain vähän kohonnut riski. Pidän peukkuja ettet tule saamaankaan. 😊

      Poista
    2. Näin mäkin oon ymmärtänyt. Kaikkea muuta sairastelua oon saanut kokea senkin edestä, eikä nekään vielä pahista oo laukassut. Ja todella toivon, ettei niitä tuukkaan 😊

      Kiitos muuten tästä blogista! Aina välillä tulee käytyä tutkailemassa 😊

      Poista
    3. Ihana kuulla, että tykkäät. 😊

      Mä muuten kans ihmettelin, että olen tässä talven aikana sairastellutkin, pahastikin, eikä pahista ole kuulunut. Olkoon se hyvä merkki. 😊

      Poista
  5. Voimia ja niinhän se on, että tulevaa on turha surra, kun kaikki voi kuitenkin mennä hyvin. Ja tietysti toivon, että lähitulevaisuudessa tähänkin tautiin jokin parannuskeino keksittäisiin.

    Anopille tuli pahenemisvaihe kolmannen lapsen (eli mieheni) syntymän jälkeen. Mies tietyllä tapaa syyttääkin itseään tapahtuneesta, sillä ihmismieli usein toimii niin, vaikkei se hänen syytään tietysti olekaan. Nyt 30 vuoden jälkeen anoppi on käytännössä katsoen neliraajahalvaantunut, mikä tietysti tuntuu pahalta varsinkin, kun anoppi ei pääse nauttimaan "täysillä" lapsenlapsistaan, eivätkä lapset mummostaan. Huonomminkin voisi kuitenkin olla, lapset menevät mielellään tapaamaan "sänkymummoaan" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkkeet kehittyy koko ajan. Jo tässä viimeisen 5 vuoden aikana on tullut paljon uusia ja tehokkaita lääkkeitä MS-taudin hoitoon, joten olen optimistinen sen suhteen. Suhtaudun muutenkin luottavaisesti tulevaisuuteen, vaikka välillä jokin mörkö nostaa päätään. Mutta sellaista se elämä on.

      Poista
  6. Mulle tuli pahenemisvaihe 2,5kk synnytyksestä. Vieressä tiputuksessa oli toinen, jolla oli 2kk synnytyksestä. Lapsiperheen kotipalvelusta oli kyllä iso apu ja sillä sai taas tsempattua kohti parempaa aikaa. Toivottavasti sulla menee kaikki hyvin! -ninni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämähän onkin yleistä, että se pahenemisvaihe tulee synnytyksen jälkeen. Onneksi tekin olette saaneet apua kotiin. Ja kiva kuulla, että siitä on ollut apua. :)

      Poista
  7. Tunnistan samoja ajatuksia omiltakin raskausajoilta, vaikka mun rajoite onkin vähän erilainen: cp-vamma. Esikoista odottaessa pohdin miten raskaus sujuu ja miten pärjään vauvan kans, toista odottaessa mietin miten vauva-arki sujuu kahden kanssa. Niistäkin selvittiin, mutta apua tarvitsin ja sitä sain kun uskalsin hakea. Toivottavasti selviät jälleen ilman pahenemisvaihetta vauva-ajan ja loppuraskaus sujuu hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä pohdinnat varmaan käy kaikki joilla on jokin vamma tai sairaus, joka vaikuttaa toimintakykyyn. Ja se avun pyytäminen yleensä onkin vaikein kohta. Onko meihin suomalaisiin jotenkin iskostettu kieroutunut ajatusmalli avusta ja sen pyytämisestä. Onneksi itse viimein tajusin ettei se ole heikkoutta pyytää apua vaan heikkoutta on olla myöntämättä, että tarvitsee apua.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.