Sisällön tarjoaa Blogger.

Raskaustesti ja tunnereaktiot - näin syntyy ÄITITUNNE



Nyt kun tämä raskaus lähenee kovaa vauhtia loppuaan voin turvallisin mielin palata takaisin alkuun. Aikaisemmin en ole edes uskaltanut ajatella, mitä kaikkia tunteita tunsin alkuraskaudessa ja miltä tuntui tehdä se positiivinen raskaustesti, sillä tämä raskaus on sisältänyt aivan liian paljon jännittäviä ja pelottavia hetkiä. En ole uskaltanut jossain vaiheessa enää toivoa tai iloita. Keskiraskaus on mennyt sumussa sekä kaikkien ihanien raskausoireiden sävyttämänä. Mutta nyt alan viimein uskoa ja ymmärtää, että tämä kaikki on oikeasti totta, eikä vain kaukaista unta. Joten palataan alkuun...

Tulen muistamaan varmasti ikuisesti tämän elokuisen päivän vuodelta 2015, kun tein (ainakin toistaiseksi) viimeisimmän raskaustestin. Testin tulos yllätti minut. En ollut lainkaan varautunut siihen, että se tosiaan voisi olla POSITIIVINEN. Testin tekeminen  ja sen tulos aiheutti sisälläni mielettömät tunnekuohut, jotka menivät laidasta laitaan. Tunsin onnea, pelkoa, kauhua, iloa, toivoa ja pettymystä. Kaikkea yhtäaikaa ja erikseen. Se oli kai sitä kuuluisaa tunteiden sinfoniaa.

Kun tein raskaustestin olin Ässän kanssa kahdestaan kotona. Isimies oli tuhansien kilometrien päässä työmatkalla. Teinimonsteri oli koulussa. Ässä nukkui vaunuissa päiväunia verannalla. Minua oli kehoitettu tekemään raskaustesti varmuuden vuoksi, jotta ms-tautiini voitaisiin aloittaa uusi lääkitys. Mielessäni kyti kuitenkin jotain, jota en osaa kuvailla. Kuukautiset olivat myöhässä, mikä ei nyt minun kohdalla oikeasti kerro mistään mitään. Tämän lisäksi minulla oli ollut kummallinen olo jo muutaman viikon, mutta niinhän minulla aina on, joten ei sekään kerro mitään. Testiä tehdessä olin varma, että tulos on negatiivinen. Sillä enhän minä tule raskaaksi ja Ässän raskaus on ollut ihme. Minua jopa nauratti tämä älyvapaa idea tehdä raskaustesti. Enpä olisi uskonut millaiselta tuntuu muutaman minuutin päästä... KUN TULOS ONKIN POSITIIVINEN!


Etinen istukka

Ensimmäinen tunne:

Kun kädet täristen katsoin raskaustestin tuloksen ja näin kaksi viivaa, valtasi sanoin kuvaamaton onni ja ilo. Siinä ne on! Kaksi punaista viivaa! Toinen hieman haalea, mutta viiva se on. Meille on tulossa vauva!

Toinen tunne:

Epäusko. En voi uskoa, että testitulos on oikeasti positiivinen. Voinko minä oikeasti olla raskaana? Mehän olimme jo luopuneet ajatuksesta, että meille voisi oikeasti tulla suurperhe. Toinen lapsi oli jo ihme. Voiko ihme tapahtua kahdesti samalle ihmiselle? Testin tulos piti tietenkin varmistaa ystävältäni, joka on kätilö. Sillä onhan siinä pieni mahdollisuus, että olen tulkinnut testin aivan väärin. Hieman näin jälkeen päin naurattaa, etten muka osannut itse tulkita testiä tai en luottanut omiin näköhavaintoihin... Mutta ei sitä koskaan sovi olla liian varma.

Kolmas tunne:

Pakokauhu tai kauhu alkaa ottaa vallan. Olen juuri palaamassa takaisin työelämään. Uuteen työhön ja nyt olen raskaana! Voiko enää huonommin olla? Olen sopinut töiden aloituksesta ja Ässälle on hommattu paikka päiväkotiin. Kaikki on sovittu! Ei tässä näin pitänyt käydä. Mitä nyt tapahtuu? Selvitäänkö me? 

Neljäs tunne:

Epätietoisuus hiipii mieleeni. Onko tämä raskaus todellinen? Onko siellä oikeasti elämää? Sehän saattaa olla tuulimuna tai kohdun ulkopuolinen raskaus. Keskenmenokin saattaa tulla, eihän tässä mikään ole oikeasti varmaa. Miten käy minun työni? Kerronko töissä vai en? Mielessä risteilee sekunnin aikana varmaan miljoonia kysymyksiä, jotka kaipaisivat vastausta tai edes pientä rauhoittelua. Lisää kysymyksiä vain tulee, eikä yhtään vastausta.

Viides tunne:

Palataan takaisin siihen iloon ja onneen. Samalla mukaan astuu toivo ja epätietoisuus. Kauhu ja pelko jää jonnekin mieleen asumaan, eivät sieltä suostu enää poistumaan. Viides tunne onkin kaikki mahdolliset tunteet sekaisin yhtenä pallona, sulassa sovussa. Tästä tunteesta koostuukin koko loppuraskausaika. Enkä usko tunteen katoavan enää milloinkaan. Sillä tätä tunnetta kannan edelleen Teinimonsterin että Ässän kohdalla. Tämä on se ÄITITUNNE.


Baby Shower

Isimiehelle kerroin raskaudesta tekstiviestillä. Aika mautonta... Mutta en siinä kohtaan muuta osannut kuin näpytellä viestiin: 
"Hei, kulta! Arvaapa mitä? Oon muuten raskaana. Eiks oo aika hassua. Koskas sun lento tulikaan Suomeen? Muista tuoda tuliaisia. :)"
Tästä varmaan tullaan kertomaan jälkipolville. Mutta en oikein tiennyt miten asia olisi pitänyt ilmoittaa. Onhan meillä kuitenkin kaksi aivan toisenlaista tilannetta takana, joten annetaan tämä anteeksi.

Ensimmäisellä kerralla testi tehtiin yhdessä. Yhdessä jännättiin tulosta ja yhdessä katsottiin tulos. Olihan se tulos silloinkin toki järkytys, mutta odotettavissa ja iloinen yllätys. 

Toisella kerralla sain itsekin tietää raskaudesta aika yllätteän. Olin töissä ja minulle soitettiin neuronpolilta tuloksia lääkkeen aloitusta varten. Lukkiuduin vessaan puhumaan. Hoitaja kertoo, ettei lääkettä nyt aloiteta, koska raskaustesti on positiivinen. Soitin saman tien Isimiehelle ja kerroin uutiset. Onnen ja ilon kyyneleet vain virtasivat. 

Näiden kahden raskausuutisen väliin mahtui lukuisia negatiivisia testejä. Pettymystä. Epätoivoa. Ja surua. Jossain kohtaa kuvioon tuli hyväksyntä. Hyväksyin, että meillä on vain yksi lapsi. Kaikilla ei ole edes sitä, joten minun tulee olla onnellinen. Nyt kuitenkin odotamme perheeseemme saapuvaksi kolmatta lasta. Tunneskaala on mieletön. Eilisen päivän tapahtumat vielä nostivat kaikki tunteet potenssiin tuhat. 

Mitä tunteita sinulle on herännyt raskaustestin tuloksista? 
Allekirjoitus

2 kommenttia

  1. Raskaustestin tekeminen kyllä aina herättää suuria tunteita itsellä. Pettymystä yhdestä viivasta, epäuskoa ja tärinää kahdesta, ihanasta viivasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se jännä, miten tuollainen juttu voi saada aikaan niin paljon. Ja ne tunteet mitkä käyt läpi, kun ensin ostaa testin, sitten kun sen tekee ja vielä kun odottaa tulosta.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.