Sisällön tarjoaa Blogger.

Taapero ja harrastukset - onko ulkopuolinen viriketoiminta täysin turhaa?

Lasten harrastukset

Aina aika ajoin tuntuu olevan tapetilla taaperot ja harrastukset tai viriketoiminta. Vanhemmille paasataan kuinka alle kolmivuotias ei tarvitse virikkeitä, omat vanhemmat riittävät. Itse en ole saanut tästä ajatuksesta kiinni. Jos kerran ne omat vanhemmat riittävät virikkeeksi, niin miksi kuitenkin kehoitetaan viemään lapsia perhekerhoihin tutustumaan toisiin lapsiin ja opettelemaan sosiaalisiataitoja. Toki tässä on myös ajatuksena vertaistuki vanhemmille. Tämä onkin perhekerhon päällimmäinen tarkoitus, eli sen toiminta on suunnattu lähinnä vanhemmille eikä lapsille.

Olen hämmästellut aihetta taapero ja harrastukset sekä kovin negatiivista suhtaumista niihin. Taaperot eivät  tarvitse viriketoimintaa eikä harrastuksia. Muskarit ovat turhia, perhejumpat ovat turhia, vauvauinnit tai perheuinnit ovat turhia. Kaikki taaperoikäisille tarkoitetut harrastukset ovat turhia. Lapsi ei kaipaa sellaisia. Silti samaan hengenvetoon puhutaan taas kerran perhekerhojen puolesta.

Itse en ole saanut tästä ajatuksesta kiinni, miksi perhekerhot ovat niin erinomaisia verrattuna harrastuksiin tai sitten päiväkodin "virikepaikkoihin". Siis jos emme nyt mene siihen keskusteluun, että virikelapsi vie työssä käyvän lapsen päivähoitopaikan. Päiväkodissa ei tietenkään ole se vanhempi mukana, vaan lapsi jätetään sinne. Päiväkodissa lapsi opettelee olemaan muiden aikuisten seurassa ja oppii toimimaan ryhmässä. Päiväkodin toiminta on suunnattu suoraan lapselle, toki instituutio on rakentunut vanhempien tarpeelle ja sisälle rakennettu toiminta taas lapsille.

Harrastuksilla ja perhekerholla taas en näe juurikaan eroa. Kummassakin lapsi toimii vanhemman vastuulla ja vanhempi on mukana toiminnassa. Kummassakin paikassa on muita vanhempia ja lapsia sekä ulkopuolinen vetäjä. Toiminta on tavoitteellista ja antaa lapsille uusia kokemuksia. Niin miksi ihmeessä harrastukset ovat kuitenkin ns. paha? Tai turhia?  Ja perhekerho hyvä.


Perheuinti / vauvauinti

Itse ajattelen, että vanhemmat päättävät mikä on omalle lapselleen parasta ja millaisessa ympäristössä haluaa toimia lapsensa kanssa. Toiset vanhemmat osaavat luonnostaa keksiä lapsen kanssa puuhaa ja virikkeitä kotona. Toiset vanhemmat tarvitsevat perhekerhoja, jossa voivat kohdata toisia vanhempia sekä lapsi saa erilaisia virikkeitä. Joku vanhempi taas kokee päiväkodin tuovan ratkaisun tähän ja samalla vanhempi mahdollisesti saa tarvitsemansa levähdystauon, eritoten jos muuten ei ole lastenhoitajia lähipiirissä. Osa vanhemmista taas haluaa harrastaa lasten kanssa ja kokea yhdessä lapsen kanssa uusia elämyksiä.

Me olemme Ässän kanssa harrastaneet yhdessä vaikka mitä. Olemme kohdanneet uusia asioita ja tutustuttu yhdessä uusiin ihmisiin. Olemme tällä tavoin oppineet itsestämme ja toisistamme uusia puolia. Näiden harrastusten avulla meidän suhde on mennyt uusiin ulottuvuuksiin ja se on tehnyt meistä vielä läheisemmät (jos tämä nyt voi olla enää mahdollista). 

Reilu vuosi sitten kerroin meidän teatteriharrastuksesta, joka on opettanut meille kummallekin paljon. Tämän lisäksi käymme Ässän kanssa uimassa kerran viikossa. Olemme käyneet perheliikkarissa, vauvatanssissa sekä ratsastamassa. Joku voi ajatella, että Ässä kärsii tai hänellä ei ole tarpeeksi lepotaukoa, koska harrastuksia on paljon. Itse taas ajattelen, että tämä on ollut minun tapani järjestää Ässälle erilaisia virikkeitä ja yhdessä olon hetkiä. Siinä missä toinen äiti leikkii legoilla, minä pakkaa uintikassin. Kaiken lisäksi Ässä on niistä nauttinut. Meillä odotetaan aina uinti ja ratsastus-päiviä. Huomion keskipisteenä oleminen on tuon pojan ehdoton suosikki ja hän on omassa roolissaan teatterilla. Joten en todellakaan sanoisi ainakaan lapsen kärsivän.

Pitäisikö sitten kaikkien tarjota näin paljon virikkeitä lapselleen? Ei. Jokainen toimii niin kuin parhaaksi näkee ja mihin on resursseja. Me olemme onnekkaita, kun meillä on ollut tällaiseen mahdollisuus. Ei kaikki teatterit ota alle 1 vuotiaita tai edes alle 5 vuotiaita omiin riveihinsä. Eikä kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta viedä lastaan perheuintiin tai ratsastamaan. Ei meillä olisi harrastuksia jos ne kuluttaisi voimavaroja. Meillä koetaan, että harrastuksista saadaan voimaan ja niiden avulla jaksetaan paremmin. Ne on meidän tapa virkistäytyä. Toiset nauttivat kotona olosta, toiset puistoiluista ja kolmannet kyläilyistä. Meillä käydään uimassa, ratsastamassa ja teatterissa. 

Mitä te teette lapsen kanssa? Mistä teillä nautitaan?
Allekirjoitus

6 kommenttia

  1. Näin juuri. Vika kappale tiivisti hyvin; jokainen harrastakoon omien voimavarojen mukaan. 😊 Teidän harrastukset kuulostaa kivoilta ja teille varmasti sopivia. 👌🏻 Vauvavuoden harrastukset olivat meillä turhia ja liian kuluttavia. Nyt aloitettu värikylpy on harmillisesti kovin pitkän matkan päässä kulkea julkisilla. Enkä tietty tajunnut ilmoittautuessa sitä vaikka etäisyys onkin vaan kymmenisen kilsaa.

    Perhekerhon ja harrastusten ero ainakin meillä siinä, että perhekerho on vapaata toimintaa. Toki erilaisilla teemoilla, mutta kukaan ei ole varsinaisesti kertomassa mitä "täytyisi" tehdä. Perhekerhoon pääsee myös ilmaiseksi ja silloin kun omaan aikatauluun sopii. 😊 Toistaiseksi meidän harrastuksiksi riittävät virikkeet kotona, kaupungilla ja puistoissa. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi onkin paha jos jo pelkkä matka kuluttaa. Pääsy pitäisi olla helppo, jolloin toimminnastakin nauttii.

      Itse en tuota rahapuolta ajatellut tässä kohtaan lainkaan. 😆 Toki taloudellinen aspekti tässä on myös.

      Poista
  2. Meidän lapsilla ei oo mitään harrastuksia, toki he ovat päivät hoidossa. Ainiin, kyllä tuo 4-vuotias käy kerran viikossa yhdessä kerhossa illalla hoitopäivän jälkeen, hän menee sinne aina ihan mielissään kun on sellasta "isojen poikien" touhua (Pikkuveli ei pääse mukaan siis). Silloin kun lapset oli kotona, käytiin silloin tällöin perhekerhossa, aika harvoin kylläkin kun en kovin usein jaksanut lähteä liikkeelle.

    Mun mielestä jokainen tekee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä ja siten, mikä omalle perheelle sopii. Ratsastus, teatteri ja uiminen kuulostaa tosi mahtavilta harrastuksilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ne on meillä ennemmin elämäntapa. Tykätään touhuta kodinulkopuolella kaikkea. 😊 Ja juuri niin, jokainen toimii kuin parhaaksi näkee. Ei toisen tapa ole yhtään sen huonompi, siksi kaikkea erilaista toimintaa järjestetään. 😊

      Poista
  3. Omalla kohdalla en voisi kuvitella vieväni pk:ssa olevaa taaperoa enää illalla harrastukseen, meidän lapsille on vielä isompanakin ollut tärkeää palautua pk-päivän rasituksista kotona rauhassa ilman aikatauluja. Mutta kotona oleva taapero on ihan eri asia, ei kai kukaan silloin harrastuksia paheksu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrastus voi mielestäni olla yhdessä tekemistä. Esim. en itse näe mitenkään huonona käydä lapsen kanssa perhosuinnissa tai äiti-lapsi ratsastunnilla vaikka päiväkodissa koko päiväisesti olisi. Mutta se mikä sopii meille, ei välttämättä sovi toisille. Kuten kirjoitin, meillä harrastukset tuo voimavaroja ja arkea jaksetaan paremmin. Jos harrastukset väsyttäisi, kuluttaisi tai emme niistä nauttisi, ei niitä olisi. 😊

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.