Sisällön tarjoaa Blogger.

Koulutusko takaa hyvät tulot - Paljon sä tienaat?

Mitä isot edellä, niin sitä pienet perässä, eikö näin vanha sanonta mene? Nyt on kaksi "isoa" bloggaria ottanut rahan puheeksi ja aivan huikealla aloituksella. Joten kannattaa käydä kurkkaamassa Väleäidin sekä Salamatkustajan ajatukset rahasta tai oikeammin siitä häpeästä, kun sitä on. Moni voi ajatella, että nyt mennään eliittiäitien lesoamiseksi rahasta ja helppoon elämään, mutta ei se ihan niinkään ole. Toki, kun joku avoimesti myöntää, etten tee ns. arvostettua, toisia auttavaa työtä ja tienaan sikana, se kuulostaa ihan miten vain sanottuna rehvastelulle. Mutta eihän se näiden alojen tai työntekijöiden vika ole ettei kaikilla aloilla ole sama palkkataso. Vai mitä? 

Luulen, että ymmärsin kummankin bloggarin ajatuksen kirjoituksessa. Miksi pitää tuntea häpeää ja syyllisyyttä, jos tienaa hyvin? Eikö siitä elämästä saisi nauttia ja olla onnellinen? Pitääkö kaiken olla kurjaa? Onko meidät suomalaisesti opetettu niin vahvasti siihen kulttuuriin, että se kellä onni on, se onnen kätkeköön? Kurjuudesta ja  huono-osaisuudesta voidaan hyvin puhua. Sehän on jopa IN. Huono-osaisuudesta jopa kilpaillaan. Kenellä menee huonommin? Downshiftaus on tämän päivän trendi. Ja tästä päästäänkin minun asiaan rahasta.


Tämä on ollut aihe mitä olen halunnut ottaa esille. Mutta niin kuin usein on todettu, että rahasta puhuminen on vaikeaa. Siitä on suomalaisessa kulttuurissa tehty tabu. Aina on joku, joka vetää ne kuuluisat herneen palot nenään. Aina on joku, jolla menee vielä huonommin tai sitten niin hyvin ettei asia oikeasti voisi vähempään kiinnostaa. En tässä ole yrittämässä kertoa, että voi voi kun minulla menee huonosti. Haluan vain todeta, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Useat olettavat hyvin paljon asioita, joista ei oikeasti ole pienintäkään tietoa. Kuten siitä, että:

Korkeakoulutus = hyvät tulot


You only wish! Ei todellakaan aina tuo korkeakoulutus takaa niitä hyviä tuloja. Toki tämä riippuu katsonta kannasta. Jos elää juuri ja juuri köyhyysrajan yläpuolella tai on toimeentulotuen asiakas, voi nähdä kaikkien korkeakoulutettujen palkkatason korkeana tai ainakin hyvänä. Tämä on oikeasti harhaan johtava illuusio. Useilta korkeakoulualoilta valmistutaan pieni tai keskituloiseen ammattiin, joiltakin aloilta suoraan työttömäksi. Otetaan nyt esimerkiksi sairaanhoitajat, lastentarhanopettajat, sosiaaliohjaajat sekä ohjaajat. Kun heidän palkoistaan puhutaan, on palkkojen vaihteluväli n. 12-20€/h riippuen työnantajasta, kunnasta sekä kokemusvuosista. Tämä tarkoittaa n. 2000-3000€ kuukausiansiota. Eli ei se palkka oikeasti noilla korkeakoulutetuilla aloilla päätä huimaa... Ja tämähän on vasta bruttopalkka. Sitten kun siitä tehdään kaikki tarpeelliset vähennykset (verot, työttömyys- ja sairausvakuutusmaksut, työttömyyskassan maksut yms.) käteen jäävä osuus on n. 1400-2200€ välillä, joka tietty riippuu vielä asuinkunnasta sekä mahdollisista verotuksista tehtävistä vähennyksistä, kuten työmatkoista. 

Tässä kohtaa, jos moni vielä ajattelee, että onhan tuo ihan hyvä ansio. Ei, en minä sitä sanokaan, että palkka olisi aivan onneton. Mutta jos lisätään tähän asiaan vielä lisää asianhaaroja, niin voidaan kysyä, että kannattiko valita juuri jokin tällainen ala. Eli lähdetäänpä sitten pohtimaan asiaa vielä pintaa syvemmältä.

Korkeakoulutus vaatii yleensä n. 7 vuoden opinnot peruskoulun jälkeen. Tämä tarkoittaa toisen asteen koulutus (lukio taikka ammattikoulu) ja siihen päälle opinnot ammattikorkeassa taikka yliopistolla. Tämä tarkoittaa monelle 7 vuoden opintolainoja. Sitten olet melko onnekas, jos ei tarvitse opintolainaa ottaa lainkaan, mutta harva jaksaa tehdä töitä opiskeluaikana niin paljoa, ettei lainaan tarvisi lainkaan tukeutua. Vielä harvemmalla on vanhemmat taikka se kuuluisa rikas Ameriikan täti, joka sponssaisi koulun käynnin kokonaan. Tämä tarkoittaa usein sitä, että opiskeluajalta kertyy n. 15 000-20 000 opintolainat, joita maksellaan vielä kolmikymppisenä. 




Jos tässä kohtaan vielä ajatellaan, että eihän tuo vielä mitään, niin entä jos yhtälöön lisätään vaikka kaksi lasta ja yksinhuoltajuus? Vieläkö tuo palkka on hyvä tai edes kohtuullinen? Sellainen millä oikeasti pärjää? Sijoitetaan perhe asumaan Helsinkiin, jossa 3 henkisen perheen vuokra (3h+k asunnossa) on n. 700-900€/kk. Toki nyt tullaan huutelemaan, että onhan siellä elatusavut sekä lapsilisät. Joo, niin on. Elatustuki on minimissään 150€/kk ja lapsilisä karvan alle 100€/kk per lapsi. En nyt vielä panisi bileitä pystyyn näillä ansioilla. 

Jos yhteiskunnassa ei olisi tukijärjestelmää, niin tuo mielikuvitusperhe ei eläisi edes kohtuullisesti. Tämä johtaakin minun seuraavaan pohdintaan, että miksi opiskella 7 vuotta ja kasata itselle hirveät velat, jos ei edelleenkään voi elää ilman tukia? Onko tuo opiskelu kaiken sen vaivan väärti? Moni sanoo, että soster-ala on kutsumusala ja sillä perustelee että hyväksyy matalan palkkatason. Joo niin on, mutta olisihan se kiva, jos se myös elättäisi. Useammalla on kuitenkin mielessä ettei valmistumisen jälkeen tarvisi enää tukia nostella ja tehdä jatkuvasti selvityksiä miksi tukea tarvitsee. Eli enpä yhtään ihmettele, että näillä aloilla on huutava työvoimapula ja hurja määrä loppuunpalamisia.

Mikäs sitten oli se minun pointti tässä paasauksessa? Pointti oli se, että aina ei kaikki ole sitä miltä näyttää. Usein tosiaan ajatellaan, että jos olet korkeasti koulutettu ja sinulla on vakituinen työpaikka, niin tulotkin ovat sen mukaiset. Ikävä kyllä se ei näin ole. Sosiaali- ja terveysaloillakin on alettu siirtymään nolla-sopimuksiin ja pätkätöihin. Nyt on myös trendinä palveluiden yksityistäminen, jolloin monella on työpaikka vaakalaudalla. Eli ei se koulutuskaan takaa sitä taloudellista pärjäämistä.





2 kommenttia

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.