Sisällön tarjoaa Blogger.

15 vuotta riittävän hyvänä äitinä

Veljekset

Vuodet vierii todella nopeasti. Ajatus hiipi tänä aamuna hitaasti tajuntaani, kun nenä haistoi ihanan kahvin aromin ja alkoi herättelemään tähän päivään. Samalla sekunnilla, kun tunnen olevani hereillä tajuan tänään olevan minun

15. äitienpäivä!


En meinaa uskoa, että ole ollut jo 15 vuotta äitinä. Vuodet ovat vierähtäneet aivan liian nopeasti. Tuntuu melkein pahalle, kun katson rakasta esikoistani, joka vasta oli ihan pieni vauva ja nyt hän suunnittelee omia rippujuhliaan. MINUN ESIKOINEN MENEE RIPILLE! Minähän olen itsekin vasta 20 vuotias, miten minulla voi olla noin iso lapsi ja minne katosi se minun vasta syntynyt. 

Aamun herätellessä hitaasti ja vauvan ihanasti tuhisten kainalossa, pohdin että minähän olen ollut ihan lapsi, kun esikoinen on syntynyt. Miten ihmeessä minä olen saanut kasvatettua tuon lapsen? Tunnen edelleen riittämättömyyttä sekä tietämättömyyttä lasteni kanssa. En vieläkään tiedä kuinka minun pitäisi vastata lasteni uhma-kiukkukohtauksiin niin, etten vain aiheuta hänelle traumoja, kun meinaan menettää hermoni. Tai miksi vauva huutaa selkä kaarella eikä rauhoitu tissiin eikä syliin, mikä ihme silloin neuvoksi? Silloin kun vauva huutaa vatsa kipuaan taikka taapero juoksee parkkipaikalle pysähtymättä kielloista huolimatta, tunnen itseni pieneksi ja riittämättömäksi. 

En edelleenkään tiedä kuinka voisin suojella lapsiani kaikilta maailman pahuuksilta sekä viemään kivun pois. Miten onnistun koskaan kasvattamaan lapseni ilman traumoja. Vastaus on yksinkertainen. Minun tarvitsee olla vain

Riittävän hyvä äiti


Riittävän hyvä äiti ei ole täydellinen. Riittävän hyvä äiti tekee virheitä ja yrittää hyväksyä omat puutteensa. Tieto siitä, ettei tarvitse olla täydellinen helpottaa, sillä 15 vuoden aikana:

Olen saanut hermoromahduksia 
- joka päivä, usein aivan liian pienistä asioista

Olen huutanut
- kun lapset eivät ole totelleet tai eivät ole hoitaneet sovittuja asioita

Olen raivonnut
- miehelle, lapsille ja usein  myös itselle, joskus aivan syyttä

Olen itkenyt
- väsymyksestä, kiireestä, huolesta, surusta ja onnesta

Olen kiukutellut
- väsymys aiheuttaa kiukkua, kun asiat eivät mene niin kuin haluaisi

Olen pohtinut lasten laittamista lastenkotiin
- kun teini käyttäytyy kuin teini, taapero uhmaa ja vauva huutaa vatsansaa

Olen pelännyt sydämeni pohjasta
- joka kerta kun lapsi lähtee ovesta ulos, jo en näe lastani koko ajan

Olen tuntenut itseni riittämättömäksi
- kolma lasta ja kaikilla samaa aikaa tarpeita

------------

Olen iloinnut
- joka kerta kun näen lapseni ilosta ja innosta loistavat kasvot

Olen nauranut vedet silmissä
- lapseni ovat hauskoja ja he pitävät vanhempien naurattamisesta 

Olen rakastanut
- en tiennyt mitä rakkaus on, ennen kuin minusta tuli äiti, 
samalla rakastuin uudella tavalla lasteni isään

Olen ollut pakahtua onnesta
- joka kerta, kun lapseni juoksee syliini ja kuiskaa "olet rakas"

Kun katson lapsiani voin todeta, että

Olen ollut riittävän hyvä äiti

Sillä heitä on rakastettu, 
heitä on kasvatettu lujasti, mutta lempeästi
heitä on kuunneltu
he ovat saaneet mokata ja heidän onnistumisia on juhlittu
heitä on tuettu ja kannustettu
he ovat saaneet olla omia itsejään
heistä on kasvamassa hyvän itsetunnon omaavia yksilöitä,
jotka tulevat pärjäämään omassa elämässään

Olen iloinen, että olen saanut olla riittävän hyvä äiti. En vaihtaisi päivääkään pois.

Äitienpäivä


Ihanaa äitienpäivää!

Muistakaa, että riittää kun olette riittävän hyviä äitejä, älkää pyrkikö täydellisyyteen, sillä äiditkin mokaa ja moka on lahja, koska niistä voidaan oppia.





2 kommenttia

  1. Ihanan armollisia ajatuksia ja näinhän se juuri on. :) Eikä lapsetkaan kaipaa kiiltokuvaa vaan oikean osallistuvan ja rakastavan äidin virheineen päivineen. Hyvää 15. äitienpäivää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️

      Näin juuri, en usko että lapset edes arvostaisi täydellistä äitiä. Tärkeintä on se läsnäolo.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.