Sisällön tarjoaa Blogger.

Synnytyksen jälkeinen päivä

Te jotka olette synnyttäneet, tiedätte tämän kun kohtaat toisen juuri synnyttäneen, näette sen tuskan toisen silmistä. Se on hyvä tuska, mutta se on jättänyt jäljen. Te yhdessä tiedätte mitä juuri on tapahtanut. Näet toisen juuri synnyttäneen silmistä, että hänkin on kohdannut sen verilöylyn, kivun, tuksan ja hävityksen. Myös hän on pusertanut itsestään ulos suhteettoman suuren möykyn, jota vauvaksi kutsutaan. Häntä on koetellut samat asiat kuin sinua, mutta niistä kaikista ei puhuta. Ne muistot halutaan sulkea pois mielestä, koska todennäköisesti ne ovat liian häpeällisiä ja tuskallisia, ettei niitä halua enää koskaan muistella. Tai ainakaan emme enää koskaan miettisi tulevaisuudessa lisääntymistä, jos muistaisimme kaikki yksityiskohdat tarkasti. Sitten me istumme irvistäen alas ja kerromme puolikkaan totuuden tapahtuneesta, sen siistityn ja kauniin version. Sen version, jonka päätämme muistaa loppuelämämme, josta teemme elämämme kauneimman ja ihanimman hetken.


Sinä tiedät, ettei sitä oikeata totuutta koskaan kerrota mitä siellä huoneessa on tapahtunut. Se huone, jota leikkimielisesti kutsutaan synnytyssaliksi. Oikeasti se on kliininen sairaalahuone, joka on täynnä monitoreja, lukollisia kaappeja ja pelottavia vempaimia. Ja keskellä tätä huonetta on THE SÄNKY, jossa se pahin action tapahtuu. Vaikka se huone on kauhujen huone, niin se on samaa aikaan maailman turvallisin huone sillä hetkellä. Se on huone, joka herättää hyvin ristiriitaisia tunteita. Sillä siinä huoneessa todennäköisesti tunnet elämäsi pahimman kivun, mutta se on samalla myös elämäsi onnellisin päivä.

Kaikki synnyttäneet tietää, miltä toisesta synnyttäneestä todennäköisesti tuntuu synnytyksen jälkeen. Kävely on molemmilla samanlaista, ankan kävelyä muistuttavaa vaappumista. Vauvan sänkyyn tukeudutaan ja käytetään sitä rollaattorina, jotta kävely sattuisi edes vähän vähemmän. Jokaisella askeleella tekisi mieli irvistää ja vierittää muutama krokotiilin kyynel. Mutta kaikki se kätketään pakonomaisen hymyn tai oikeammin irvistyksen taakse. Mehän olemme nyt onnellisia, odotus on viimein päättynyt ja sinusta on tullut äiti.

Istumaan käydään pieni irvistys kasvoilla ja penkkiin laskeudutaan hyvin hitaasti pakaroita voimakkaasti jännittäen. Ja kun viimein pylly kohtaa penkin, irvistys voimistuu hetkeksi, ennen kuin kasvojen lihakset rentoutuvat, tai ainakin yrittävät rentoutua. Ja tunnet, että voit istua suht kivuttomasti. Osa synnyttäneistä kantavat mukanaan rengastyynyä, jonka päälle istuutuvat, koska kova penkki tuntuu vain yksinkertaisesti kidutukselle. Takamuksessa tuntuu siltä kuin se olisi juuri silvottu ja sitten kurissut huonosti takaisin kiinni. Pienessä mielessäni pohdin, tältäkö niistä ympärileikatuista naisista tuntuu? Todennäköisesti tämä kipu on kuitekin huomattavasti pienempää.

Synnytyksen jälkeen, huomaat ihanan pyöreän vatsan "kadonneen". Tai oikeammin sinulle on tullut nahkapussi pyöreän vatsan tilalle. Jos luulit, että raskausvatsa jaa sinne synnytyssaliin, erehdyit. Vatsa on hassusti turvoksissa ja roikkuu vielä muutaman viikon. Sisuskalut etsivät paikkaa ja vatsa tuntuu ontolle. Nahkaa roikkuu joka suunnassa. Nahka kutistuu joskus takaisin, jos koskaan. Sitä voidaan vaan toivoa. Ehkä ne kaikki kiinteyttävät ihmevoiteet pelastavat?


Onko tämä kaikki tuska sitten tuon nyytin arvoista? Kyllä se on! Tekisin kaiken tuhat kertaa uudestaan, että saan sen oman ihanan pienen ihmeen syliini. Nuuhkia sen ihanaa vauvan tuoksua. Mikään tuska maailmassa ei olisi liikaa. Entä oliko se oman ulkomuodon menettäminen tämän arvoista? Ehdottomasti! Viis omasta ulkonäöstä.

Onneksi tuo tuska, jonka kokee juuri synnytyksen jälkeen, kestää vain muutaman päivän. Päivä päivältä tuska helpottaa ja elämä palaa uomiinsa. Saatat ajatella alkuun, ettei enää koskaan lapsia, mutta ajan kanssa se helpottaa. Viikon päästä saatat jo potea vauvakuumetta ja alat pohtimaan, koska olisi turvallista yrittää seuraavaa.




6 kommenttia

  1. Auts, kuulostaa aika hurjalta! Itsellä sensuroimaton versio sisältää toki verta, kovia supistuksia ja vähän aristavaa istumista/pissaamista, mutta ei häpeää, tuskaa tai hävitystä. Mutta mulla oli myös onnea ja pääsin suoraan allashuoneeseen, ei siis ylimääräisiä vempaimia tai edes the sänkyä :) Se ekojen viikkojen nahkaröllykkämaha on kyllä unohtumaton :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaah... no, se veri määrä joka oli huoneessa mun jäljiltä oli aika hurja. Tosin se määrä vaan näyttää hurjalta, ei sitä ees oikeesti ollut paljoa 😂

      Poista
  2. Niin hyvä teksti! Pääsen ihan vajaa 9kk takaiseen päivään tän tekstin myötä <3 Ja siis sydän siksi, koska onhan se aika jo kullannut muistot ;)

    -Riikkahannela

    VastaaPoista
  3. Voi, kirjoitat totuuden sanoja! Noin kolme kuukautta sitten musta tuntui just tuolta. Katselin viikko sitten puhelimesta vanhoja kuvia, ja siellä oli myös synnytystä seuraavana päivänä otettu kuva. Se katse mun silmissä! En ollut tunnistaa itteäni siitä kuvasta. Sä kuvailit juuri sen, mitä siellä silmissä näkyi. Kiitos ❤

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.