Sisällön tarjoaa Blogger.

Tiedän miltä susta tuntuu, koska...

Vanamo Deco

Minua on viimeisen parin viikon aikana vaivannut äärimmäinen väsymys. En tiedä onko tämä ollut normaalia turnausväsymystä, koska on ollut liian paljon tapahtumia sekä menoja. Vai johtuuko tämä ihan tavallisesta pikkulapsiarjesta ja sen aiheuttamista vähä unisista öistä. Mahdollista tai jopa todennäköistä on, että tämä väsymys on ms-taudin tuomaa fatiikkia. Toki voisin väsymyksestä syyttää näitä Suomen suven säitä, niin kuin kunnon suomalaisen kuuluu. Tai sitten tämä väsymys on näiden kaikkien syiden yhteenlaskettu summa. Oli miten oli, niin  tämän kesän teemana on ollut armoton väsymys. Aivan poikkeuksellisen kova väsymys. 

Väsymys on tuonut mukanaan ärtymyksen. Ärsyynnyn todella herkästi, kaikesta. Eniten taitaa ärsyttää tämä väsymys. Ärsyttää, koska kesällä pitäisi olla täynnä energiaa ja tehdä kaikkia ihania asioita, mutta minä en jaksa. Tai jaksan pakotettuna, joka aiheuttaa vielä entistä enemmän sitä ärsytystä. Huoh! Ollaan väsymyksen ja ärtymyksen kierteessä. Ja siitä on saanut koko perhe kärsiä, mikä ei todellakaan ole hyvä juttu. 

Toinen suuri ärtymyksen aihe on ollut lähipiiri ja sen tiedustelut miten minä voin. Kysyttäessä olen saattanut kertoa tästä minua vaivanneesta väsymyksestä, toivoen ehkä jotakin... jotakin mikä kannustaa jaksamaan ja lohduttaa. Vastassa on kuitenkin ollut hieman vähättelevä asenne. "Tiedän miltä susta tuntuu, itsekin olen tuossa tilanteessa ollut väsynyt, mutta kummasti sitä silti jaksoi tehdä työt, hoitaa kodin, leikkiä lasten kanssa ja harrastaa. Oli jopa aikaa ystäville sekä lukemiselle." Niin, mutta minä en ole sinä. Minä olen minä ja minä en nyt jaksa. Haluan nukkua ja vain olla.

Vimma play body

Jos saisin euron jokaisesta kerrasta, kun minulle on sanottu: "tiedän miltä susta tuntuu, koska..." olisin varmasti jo tienannut muutaman kuukauden palkan. "Tiedän miltä susta tuntuu, koska minäkin olen / on minullakin ollut..." on kaikkien letkautusten äiti, jonka jokainen krooniseen sairauteen sairastunut haluaa kuulla toiselta. Tai jonka läheinen on kuollut. Taikka jota on kohdannut onnettomuus tai kriisi. Tai muuten vain haluaa omalle tilalleen sympatiaa tai kannustuksen sanoja.

On mullakin ollut vatsatauti, joten tiedän miltä susta tuntuu...
Kyllä muakin aina välillä väsyttää, joten tiedän miltä susta tuntuu..
Tiedän miltä susta tuntuu, kun munkin isäni on kuollut..
Tiedän miltä susta tuntuu, kun olen mäkin ollut tiukilla...

"Tiedän miltä susta tuntuu..." Nuo neljä sanaa ovat vähättelevät. Ne mitätöivät toisen tunteen, kertomalla ettei sinun tunne oikeasti ole niin erikoinen tai ainutlaatuinen. En usko, että kukaan voi oikeasti tietää miltä toisesta tuntuu. Ei, vaikka olisit oikeasti kohdannut saman. Jotta voisi tuntea samalla tavalla se vaatisi, samat lähtökohdat, selviytymiskeinot sekä tunneaistimukset ja kipukynnyksen. Jokaisen tunne on yksilöllinen, uniikki. Sitä ei voi toinen tietää.

MioMaoClothing

Kun sairastuin Crohnin tautiin, sain useasti kuulla että "tiedän miltä susta tuntuu, kun mullakin on ollut vatsatauti". MS-tautiin sairastuessa sain kuulla: "kyllä muakin väsyttää aina välillä ja silti pystyn tekee kaiken, joten kyllä mä tiedän miltä susta tuntuu". Niinpä niin. Harvat huomasivat miten pahalle nuo sanat tuntuivat. Miten ne loukkasivat. Tämä johti minun kohdalla siihen, etten enää kertonut tunteistani. Tuntui etten ole oikeutettu tunteisiini tai minun luullaan olevan draamaqueen, kun kerron väsymyksestä tai pahasta olosta.

Pahinta kuitenkin on, kun toisella ei oikeasti voi olla edes aavistustakaan miltä toisesta tuntuu ja sanot nuo neljä sanaa. Jos et ole sairastunut crohnin tautiin tai sinulla ei ole ms-taudin aiheuttaa fatiikkia, niin sitä ei vain voi tietää edes lähelle miltä tuntuu. Minä voin yrittää kertoa miltä tuntuu, mutta siltikään voi tietää mitä todella tunnen. Toinen sairastunutkaan ei voi sitä tietää. Hän voi kyllä aavistaa miltä tuntuu, mutta samaa tunnetta ei ole. Kaikki tunteet ovat yksilöllisiä, uniikkeja.

Myös surun tunne on aina yksilöllinen. Se on tunne, joka kätkee monia erilaisia tunteita sisäänsä. Kun isäni kuoli, olin surun murtama. Rakas isäni oli poissa ja aivan liian nuorena. Muutamat ystäväni, joiden läheinen oli kuollut, ottivat osaa suuruun saatesanoin: "Tiedän miltä susta tuntuu, koska minun ...... on kuollut". Kun aloin avaamaan tunteitani, niin ei se ystävä oikeasti tiennytkään miltä minusta tuntui. Hän ei ymmärtänyt, että olin samaan aikaan helpottunut, vihainen, surullinen sekä katkera. Minulla sisälläni oli paljon erilaisia negatiivisia tunteita, jotka eivät ole hyväksyttyjä. Joten pystyikö kukaan tietää miltä minusta oikeasti silloin tuntui, kun en oikein itsekään tienyt miltä minusta tuntui?

MioMaoClothing


Niin, voiko sitä oikeasti tietää miltä toisesta tuntuu? Olen aina ihmetellyt miten ihmiset voivat sanoa tietävänsä miltä toisesta tuntuu. Toki sitä voi olla aavistus, mutta oikeasti ei voi tietää. Tiedän, että se on tapa lohduttaa. "Minäkin olen ollut tuossa ja selvinnyt. Tiedän mitä koet nyt." Tavallaan se kai onkin lohduttavaa...

Ehkä tämä taas, kun väsymys helpottaa, eikä enää ärsytä niin paljoa. Ehkä sitten taas jaksaa yrittää paremmin selittää ihmisille tätä ms-taudin sekä Crohnin taudin monimuotoisuutta. Mutta tänään ei ole se päivä.


11 kommenttia

  1. Itse tuoreena mäsäläisenä komppailen ja fatiikki on tullut turhan tutuksi nyt ekan relapsin myötä. Itse olen säästynyt vielä ainakin niiltä "tiedän, milta susta tuntuu". Itseä vaan kiehuttaa tietenkin ne hyvää tarkoittavat "mun tutulla on MS ja siitä ei edes huomaa sitä. Elää täyttä elämää". Kirjotan myös mäsä-blogia.
    https://mariaisstrong.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin tuttua, että jokaisella tuntuu olevan joku, joka sairastaa ms-tautia. Ja ne tutut on joko kykeneviä tekee kaiken (superihmisiä) taikka istuvat pyörätuolissa.

      Olenkin sinun blogin lukijana. 😊

      Poista
  2. Voisi myös ajatella että "tiedän miltä sinusta tuntuu" on kuulijan yritys samaistua, ottaa osaa, helpottaa tunnetta että et ole yksin ongelmiesi ja fiilistesi kanssa. Tai välillä ihmisten voi vain olla vaikeaa keksiä mitään lohduttavaa sanottavaa. Sitäkään ei voi tietää, mitä se toinen haluaisi kuulla. Harvemmin kukaan tarkoittaa pahaa tai vähätellä toisen tunteita. No on varmaan sellaisiakin ihmisiä, jotka tarkoituksella vähättelevät tai yrittävät kääntää keskustelun itseensä, mutta kyllä kai suurimmaksi osaksi ihmiset haluavat kuunnella ja olla avuksi. En tarkoita vähätellä tai loukata ja olen samaa mieltä että tuo "tiedän miltä sinusta tuntuu" on vähän turha ja kliseinen. Mutta lähdin tässä miettimään asian toista puolta että ehkä noita muutamaa sanaa ei tarvitse ottaa pahalla.

    Toivottavasti kesänne jatkuu paremmissa merkeissä! Terveisin vakkarilukija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän se juurikin on. Ei sillä pahaa haluta. Ja osittain se voi olla juuri tapa yrittää samaistua tilanteeseen, jotta voi sitä toista ymmärtää ja auttaa. Joskus vaan tilanteet on sellaisia, että sanot mitä tahansa, sanot aina väärin. Sanat jotka on tarkoitettu avuksi tai lohdutukseksi loukkaa. Joskus taas kuulija ymmärtää väärin tai tekee väärät tulkinnat toisen sanoista. Lohduttaminen on vaikea laji.

      Poista
  3. Toivon etten ole onnistunut noita sanoja suustani sylkemääni, vaikka tiedän että olen. Tarkoituksena tsempata, yrityksenä antaa ns vertaistukea lapsiperhe arjessa. Olla tukena ja olkapäänä.

    -toinen väsynyt, eri syystä-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän. Etkä sä ole sellaista onnistunut tekemään. ❤️

      Poista
    2. ja tarkennukseksi, oman kokemuksen jakaminen on eri asia. 😘

      Poista
  4. Jokaista joskus väsyttää... On raaka kommentti. "jokaista joskus väsyttää" tyypillä ei ole mitään käsitystä siitä kun lämpöfatiikin kanssa makaa vaatteet päällä suihkun lattialla. Kun ei jaksa ottaa niitä vaatteita pois eikä edes istua, mutta pakko on saada keho viilentymään. Kun kaikki energia menee siihen että jaksaa hengittää.
    Tai siitä kun jaksaa kokata ruoan mutta ei jaksakaan sitten syödä sitä, kun ei jaksa olla enää hereillä.
    "jokaista joskus väsyttää" vaan jaksaisi jotenkin hoitaa kodin ja lapset ja käydä töissä. Hänellä kun ei ole aikaa sairastaa eikä tutkailla kaikkia tuntemuksiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on pahin mitä tiedän. Toinen, jolla on fatiikkioireita luultavasti tietää mitä se väsymys voi olla, mutta kukaan terve ei ees voi aavistaa lähellekään oikein.

      Sekin ärsyttää, ku kysytään miks et sitten nuku. Eikä ymmärretä, että joskus oon niin väsynyt, että en ees jaksa nukkua! Se on ihan hirveä fiilis.

      Poista
  5. Tämä ei yritä olla mikään puolustuspuhe,mutta usean pitkäaikaissairaan lähiomaisena/ystävänä olen välillä aivan ymmälläni miten pitäis olla ja mitä pitäis sanoa ja mitä olla sanomatta! Kun välillä tuntuu oikeasti että kaikki mitä tekee on aina väärin.On siinä sairaudessa totisesti kestämistä,mutta vaikeaa on olla välillä läheisenäkin.Helpointa on niiden kanssa jotka reilusti ja suoraan sanovat että esim. nyt on niin paha päivä etten kestä ketään enkä mitään,mutta tää ei nyt johdu sinusta vaan tästä mun olosta. Silloin läheisenäkin osaa antaa tilaa ja rauhaa toiselle ja tekee vaan ne pakolliset hommat.Ei yritä kysellä eikä väkisin piristää toista.Eikä ota itseensä toisen kiukuttelusta eikä " yritä ymmärtää" kun ei kumminkaan ymmärrä. Mutta ei se sairaskaan ihminen,ainakaan aikuinen,voi mielestäni päivästä toiseen kiukutella,komennella,syytellä ja olla hankala jos kuitenkin tarvitsee ja olettaa apua saavansa! En väitä että ymmärtäisin millaisia kipuja pahaa selkärankareumaa sairastava tätini joutuu kärsimään,mutta asiaa ei auta sen jatkuva jankkaaminen "että sinä et voi ikinä ymmärtää". Eikä se ole mielestäni edes olennainen asia! Olennaista on tehdä selväksi etten voikaan kokea hänen kipujaan,mutta hän voi kertoa jos edes jotenkin voin helpottaa hänen oloaan.Olemalla hiljaa ja kuuntelemalla? Puhumalla jostain ihan muusta kuin hänen sairaudestaan? Viemällä hänet ulos? Lempimusaa? Herkkuhetki? Tai vaan toteamalla että nyt on tämmöinen päivä,lisää lääkettä ja toivomus että huominen ois taas astetta helpompi olla. Reilu peli puolin ja toisin. Ja sekin jo auttaa jos läheisenä oon vähän ( tai oikeastaan aika paljonkin) tutustunut ihmisen lisäksi siihen sairauteenkin,hoitoon jne.) Silloin on helpompi kohdata ne huonot päivät,mielialan vaihtelut ja väsymykset. Mutta ei kukaan voi olettaa että vieraampi ihminen on heti kaikesta selvillä ja on aivan turhaa loukkaantua " kyllä mä ymmärrän miltä susta tuntuu"- lauseesta! Se on kuitenkin yritys lohduttaa,sanoa jotain.Ja paljon parempi kuin vaihtaa vastaantullessa kadun toiselle puolelle ja olla sanomatta mitään! Essi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se totta, että sitä on vaikea valita sanojaan oikein. Mutta joskus onkin parempi olla hiljaa. Kyllä ymmärrän, että läheisillä on tarve lohduttaa ja hekin tarvitsevat ymmärrystä. Siinä on toisinaan vaara, että tilanne kääntyy siihen, että sairastunut lohduttaa ja tsemppaa sitä läheistä, eikä toisin päin. Näin minullekin on käynyt. Ja en tiedä onko se tarkoituksen mukaista.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä! Kiitos kommentistasi.